Mitä on itsensä rakastaminen?

IMG_2197

Mitä tarkoitan, kun puhun itsensä rakastamisesta? Miten niin rakkaus on meidän kontollamme?

Tarkoitanko, että kaikkien tulisi viedä itsensä pullakahveille tai kasvohoitoon tai ulkomaanmatkalle, koska olemme sen arvoisia? Onko itsensä rakastaminen toimintaa? Tai tiettyjä ajatuksia? Sitä, että ajattelemme itsestämme mahdollisimman lempeästi joka hetki?

Asiastahan on kaikenlaisia näkemyksiä: mitä rakkaus on ja mitä se ei ole. Meillä on myös sellaisia käsitteitä kuin itsetunto ja itseensä luottaminen. Ikään kuin tulisi nostaa kivi ikkunaa vasten aurinkoon säteilemään ja sanoa, ”juu, kyllä se timantti on”. Vaikka samalla, useimmiten, sisäisyydessämme kupruaa ajatus: ”no enhän mä ny mikään jalokivi oo, tai siis kun mussa on näitä möykkyjäkin”.

Innostumme ja inspiroidumme usein kyllä kovasti, jos joku esittää meille viisi vippaskonstia siitä, mitä itsensä rakastaminen tarkoittaa. Uskon, että suuntaviivat ovat hyviä tiedostamisen välineitä, ja että voimme oikeasti oppia itseemme suhtautumista. Omalla reissullani olen opiskellut ihan älyttömästi, mitä itsensä rakastaminen oikein on. Olen pyrkinyt rakkautta kohti. Koska olen uskonut, että rakkaudessa ollessani minua ei ehkä ahdista tai että rakkaudessa ollessani sitä tai tätä. Olen tajuamattani uskonut, että rakkaus on jotakin tiettyä.

Nyt ajattelen, että rakkautta on koko olemassaolo.

Mutta miten tuntea rakkautta juuri nyt? Miten olla rakastavasti? Ja onko se edes mahdollista, ennen kuin on oivaltanut, miten ne rakkauden viisi vippaskonstia oikeasti toteutetaan? Monesti listat siitä, mitä itsensä rakastaminen on, sulkevat asioita pois. ”Itseään rakastava ei tuomitse”. ”Itseään rakastava uskaltaa laittaa rajat ja sanoa ei”. Mutta entäs jos tuomitsen ja entä jos en todellakaan uskalla jossain kohtaa sanoa, mitä oikeasti ajattelen? Tarkoittaako se, että olen vajavainen (itseni rakastamisessa) ennen kuin saavutan jonkin maagisen rajapyykin? Eikö se ole jo valmiiksi jotenkin ristiriitainen yhtälö?

Minusta itsensä rakastamisessa ei ole kysymys mistään yksittäisistä teoista, ajatuksista tai tunteista vaan tietoisuudesta. Siitä, että tämä ihmispersoonani saa olla juuri sitä mitä on, kaikessa pimeässäkin. Ja samanaikaisesti saan tuntea myös sisälläni olevan, ikiaikaisen levollisuuden/jumaluuden/sieluni/rakkauden. Olen kumpaakin, kaikkea.

Jokapäiväinen elämäni on rakkauden matkani. Saan jatkuvasti mahdollisuuksia tehdä tilaa itsessäni näennäisesti ristiriitaisille kokemuksille; menetän malttini mutta annan itseni samalla tuntea rauhaa kun sätin itseäni kiukkuisuudesta. Arvostelen itseäni milloin mistäkin, mutta jo kysyessäni, voinko hyväksyä arvostelemisen osaksi ihmiskokemustani, kritiikki yleensä vaimenee ja olen taas yhteydessä sekä ikuiseen osaani että tähän sympaattiseen pieneen ihmiseeni.

Luulisin, että moni meistä avautuu itsensä syvemmälle hyväksymiselle ja kyvylle rakastaa itseään hankalien kokemusten kautta. Itse kohtelin itseäni aiemmin tosi huonosti toisten ihmisten avulla: projisoin toiseen riittämättömyyden tunteitani ja itsearvostuksen puutettani. Olin eräällekin entisille kumppanilleni vihainen, miten valtavan huonosti hän kohteli minua (ja surullinen: miksei hän ymmärrä?). Sen sijaan, että olisin itse huomannut olevani rakkauden arvoinen ja karauttanut matkoihini. Eksänihän oikeastaan vain ystävällisesti esitti pahiksen roolia elämässäni ja kysyi ikään kuin kautta rantain: mihin asti meidän pitää mennä jotta voit vihdoin ottaa vastuun itsesi hyväksymisestä? Lopetin suhteen ja tajusin, että vain minä olen vastuussa siitä, että minua rakastetaan. Kaikki muu on plussaa, elämän lahjoja. Tällä tarkoitan myös sitä, että vain minä voin avautua itseni rakastamiselle ja yhteydelle jumalan/universumin/rakkauden kanssa. Universumi/jumaluus/rakkaus odottaa niin kauan kuin minä odotan. Ja sitäkin on rakkaus. 

Suhteet muihin ihmisiin peilaavat niin täyteläisesti suhdetta itseemme. Suhteet ilmentävät mitä meidän sisällämme tapahtuu. (Koska suhtaudumme toisiimme samoin kuin itseemme). Ihmissuhteet kysyvät otanko itse vastuun siitä mitä sisälläni liikkuu? Kykenenkö luomaan turvallisen tilan kokea kaikkia tunteitani, kaikkia kokemuksiani? Otanko apua ja tukea vastaan? Uskallanko antautua haavoittuvaiseksi ja keskeneräiseksi?

Yhteys itseemme syvenee myös ihanien kokemusten kautta. On ihanaa olla minä.  Kuunnella lintujen laulua, käpertyä rakkaan ihmisen kainaloon, uida kylmässä vedessä, valita hyppy tuntemattomaan, olla ystävien seurassa, avautua nautinnolle.

Ei itsensä rakastaminen ole ainoastaan sitä, että nostan itseni valoa vasten ja tutkin säkenöiviä puoliani. Kun olen ehdottoman rakastavasti itseni kanssa näen, että siihen kuuluu myös tämä kivimöykkynä oleminen ja kaikki valottomuuteni. Ne ovat osa timanttisuuttani. Ei valoa ilman pimeää, kirjaimellisesti.

Se tarkoittaa, että saan vastaanottaa kaiken mahdollisen rakkauden eheytymättä tippaakaan. Ihan tällaisenani. Olen elämän matkalla, prosessissa, muuttuva ja uudelleen muotoutuva prosessi itsekin.  On oikeastaan hassu ajatus, että voisin joskus rakastaa itseäni enemmän; sitten kun olen lapioinut sisäisestä kuormastani ulos sitä tai tätä shittiä tai sitten vihdoin kun olen lisännyt itseeni jotakin, tajunnut jotain. Ikään kuin jossakin vaiheessa olisin enemmän rakkauden arvoinen kuin juuri nyt.

Ja kun asemoitumiseni itseeni on tämä, rakkauden syvenemistä tapahtuu, paradoksaalista kyllä, automaattisesti. Se ilmenee myös ulkoisessa todellisuudessani: ihmissuhteissani ja siinä, miten koen elämän. Ne asiat, joille olen itsessäni joskus antanut kielteisen määritelmän neutralisoituvat. Niistä katoaa jännite. Jokin ”pahaksi” tai ”huonoksi” tuomitsemani muuttuu vain olemassaoloon liittyväksi asiaksi tai ilmiöksi muiden joukossa jolloin sen ote elämisen kokemuksessani heikkenee.

Eli: niin kauan kuin tuomitsen jotakin itsessäni tai kokemuksessani ajattelen myös, että jokin toinen asia on ikään kuin ”parempi”. Jos ajattelen, että on parempi olla ystävällinen kuin ylimielinen, olen liittänyt ylimielisyyden konseptiin merkityksen eli kielteisen jännitteen. Tämä jännite resonoi tietoisuuteni kanssa, pyrkii tulemaan näkyväksi. (Koska todellisuuteni ilmentää tietoisuuttani). Oletettu ylimielisyyteni ilmenee magneetin lailla jatkuvasti elämässäni eri tavoin (joko itsessäni tai toisissa) kunnes alan suhtautua siihen tuomitsematta. Ylimielisyyden konsepti ei hiivu kokemuksessani siksi, että yritän ”eheytyä” tai muuttua ystävällisemmäksi tai suvaitsevaisemmaksi vaan siksi, etten tuomitse sitä ilmiönä. Toivotan ylimielisyyden ja ystävällisyyden yhtä tervetulleiksi. 

Sama mekanismi pätee mielestäni kaikkiin muihinkin asioihin. Vasta kun olen ok minkä tahansa asian suhteen, kykenen ottamaan vastaan kaiken mistä haaveilen. Kun olen ok sen kanssa, että tällainen olen kaikkineni, kykenen olemaan rakkaudessa itseni kanssa. Ilman, että minun tarvitsee opetella tai tavoitella itseni rakastamista. Ei siihen mitään viiden kohdan ohjelmaa tarvita. Eikä mitään ulkoistakaan. Voin viedä itseni pullakahveille just because. 

Rakkautta ei ole se, että minusta jatkuvasti tuntuu hekumalliselta. Rakkaus on sitä, että näen olemiseni arvokkuuden kaikissa tunteissani, kaikissa kokemuksissa. Se on sitä, että avaudun elämän mysteerille. Muistan, että on ihme, että olemme olemassa täällä pienellä sinisellä pallollamme jossakin jättiläismäisen tuntemattoman keskellä. 

Minulle on ollut mentaalisesti älyttömän vaikea konsepti, että olen jumalallinen ja äärettömän rakkauden arvoinen ihan tällaisenani, juuri nyt. Että ei kenties olekaan mitään pahaa josta pitää päästä eroon tai mitään hyvää jota pitää saada lisää. Että ei minusta tule tämän parempaa ihmistä, eikä tarvitsekaan. Olen yhtä aikaa inhimillinen ja ääretön, pimeyttä ja valoa.  Siksi uskon, että on olennaista valita sallia itselleen itsensä rakastamisen kokemus juuri nyt. Tämä hetki on ainoa, jolloin itseäsi voit rakastaa. Tämä hetki on ainoa, jolloin voit laskea aseen, jolla itseäsi osoitat. Joskus rakkaus on sitä, että toteat juuri nyt taistelevasi itsesi tai elämän kanssa – ja annat itsesi olla juuri niin. 

Rakkaus on kaikkeutta. Sitä, että olet olemassaolon täydellinen ilmentymä juuri nyt, juuri näin. 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s