Uteliaisuus on unelmien toteuttajan asenne

whatyouseek

Mikään ei muuta elämää niin kuin uteliaisuus. Päättäväisyyttäkin tarvitaan, mutta uteliaisuuteen liittyy pehmeys. Päättäväisyys saattaa olla kallon kopsuttelemista karjalan mäntyyn eivätkä lopputulemat välttämättä tunnukaan niin hyvältä, jos ne on runtannut läpi sivuilleen katsomatta. Uteliaisuus on matkan tekemisen jännittävää riemua, päättäväisyys auttaa kestämään reissun epävarmuuksia.

Ajattelen monesti elämäni asioista erityisesti muutosten tai unelmieni pariin ryhtymisen kynnyksellä seuraavasti (mikä auttaa kestämään itse-epäilyksiäni ja itseni toteuttamisen pelkoa): tunnen elämäni tosi hyvin sellaisena kuin se tähän asti on ollut. Tiedän jo, mitä seuraa jos teen näin ja noin. Tiedän, millaista on tehdä tätä työtä tai millaista on unelmoida sellaisen tekemisestä, mikä eniten innostaisi. Tiedän, millaista on haaveilla suurimpia haaveitani. Mitä en vielä tiedä, on se, millaista on matkustaa Etelä-Amerikkaan tai millaista on saada elantonsa siitä, mitä rakastaa hulluna. Ja koska en vielä tiedä, olen erittäin kiinnostunut.

Tietoisuus ei laajene eikä mitään uutta ilmaannu, ellen minä ole valmis katsomaan toisin, oleta, että näkemykseni ja uskomukseni tulevat muuttumaan. Tee itse juuri nyt jotakin toisin. Kulje eri reittiä, kuuntele ihan uusia tyyppejä, lue ihan eri kirjoja, lähde laskuvarjohypylle, kokeile mustikoiden poimimista vaikka olet aina ajatellut, että se on ärsyttävää, mene sille tanssitunnille, jota olet ajatellut puoli vuotta. Vie itsesi yksin illalliselle katsoaksesi tuntuuko se omituiselta, kamalalta vai erittäin ihanalta. Mene sinne, mistä et vielä tiedä. Eli poistu sohvaasi halimasta, tai mikä onkaan se mukavuusvyöhykkeesi, jonka jo tunnet.

Oletan, että minä tulen olemaan toisenlainen. Siinä on uteliaisuuden ydin.

Aivokemiamme on rakentunut niin, että katsomme maailmaa ja itseämme mieluiten tietyiltä, tutuilta kanteilta. Evoluution kannalta on ollut olennaista kyetä havaitsemaan uhat herkästi; aivoissamme tapahtuu enemmän kielteistä kuin myönteistä rekisteröiviä reaktioita. Hyvä uutinen on, että voimme muuttaa aivojamme, koska ne ovat plastiset. Tämä tarkoittaa sitä, että kun tietoisuutemme laajenee eli kun oivallamme tai opimme uutta, aivojemme kemia muuttuu. (Minusta tämä pitäisi opettaa meille ekalla luokalla koulussa).

Ajatuksemme siitä mitä on, mitä oli, tai mitä voi olla ei vain tapahdu meille. Ja jos tiedämme, että ajatuksemme, siis se miten koemme, muokkaa todellisuuttamme, tajuamme istuvamme kultakaivoksen päällä. Se kaivos on oma luomisvoimamme. Luomme todellisuutemme itse. Asiasta voi riidellä, minä olen tästä vakuuttunut ja kvanttitiedekin on. Väitän, että halu riidellä asiasta johtuu siitä ettemme ole valmiita ottamaan vastuuta elämästämme ja itsestämme. Myöntämään, että se mihin keskitymme, voimistuu.

Mitä tekemistä uteliaisuudella on tämän kaiken kanssa?

Uteliaisuus on se, joka auttaa katsomaan toisin. Eli se, mikä auttaa muuttamaan aivokemioitamme ja todellisuuttamme. Uteliaisuus on täyttymyksellisyyden asenne. Uteliaasti itseäni, elämää ja maailmaa katsoessani en väitä tietäväni yhtä paljon kuin olen kiinnostunut kokemaan, ymmärtämään ja näkemään lisää. Ja niinpä koenkin. Olen valmis kyseenalaistamaan uskomukseni ja näkemykseni ja sen, miten ja miksi elämäni on järjestäytynyt niin kuin on. Syvällä tasolla tämä vaikuttaa niin, että voin vapautua asioista, jotka minua ovat kahlinneet. Silloin pääsen potentiaalieni äärelle.

Uteliaana ja kiinnostuneena tunnen olevani matkalla, selvittämässä millaista on elää unelmiani todeksi. En ole enää kiinni lopputuloksissa. Elän, enkä vain haaveile jostain tietystä. Kun olen jämähtänyt paikalleni olen työntänyt unelmani mahdottomuuden aidan toiselle puolen, enkä kulje täyttymyksellisyyden matkaa vaan odotan täydellisiä lopputuloksia. Ja siihen sitten jään. Jos elämä kysyy ja koettelee (niin kuin sen tapana on, koska sen luonne on muuttuva eikä jämähtävä), että haluatko varmasti pötkötellä siinä fantasioimassa ja minä intän että joo joo, tänne mulle nyt taivaasta tipahtaen se mitä haluan, on melko varmaa, että elämä ravistelee minut hereille oman vastuuni äärelle. Siis havaitsemaan todellisen luontoni; sen, että olen luoja enkä ainoastaan luotu.

Tiedän, että kun elän elämää uteliaalla asenteella, sekin mistä unelmoin voi muuttua. En ole kiinni siinä, että asioiden täytyy tapahtua just jetsulleen niin kuin visioissani vaan tiedän, että elämä on rikasta ja täyttymyksellistä juurikin kaikessa yllätyksellisyydessään. Koska en ole kiinni mieleni maalaamissa lopputulemissa vaan elän sydämeni kautta, olen auki sillekin, mitä joku voisi kutsua mahdottomaksi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s