Rakkautta breinssiin – elämä voi olla kivempaa

IMG_2985

Veikkaan, että suurin osa ihmisistä haluaa elämäänsä lisää hyvää – on se kullekin mitä onkaan.

Lisää hyvää on mahdollista. Aika usein meillä tosin on pari pulmaa. Ensinnäkin, voimme huonosti tai olemme tyytymättömiä nyt ja haluamme sitä hyvää mitä haluamme nyt ja meitä vituttaa, että voimme huonosti nyt. Toisekseen, koska ”enemmän hyvää” tuntuu olevan niin matkan päässä, epäilemme voiko se todeksi tullakaan. Joudumme huonojen vibojen vyyhteen.

Avuksi tiukkaa asiaa: todellisuus perustuu partikkeleihin ja tietoisuuteen eli aineeseen ja aineettomaan. (Jos et pälissyt kaikilla fyssan tunneilla kuten minä, saatoitkin jo tietää tämän.) Voit skipata seuraavaan lauseen yli jos et tykkää tieteellisistä sanoista, mutta suosittelen sen lukemista silti. Epigenetiikka, kvanttifysiikka ja neurologia tietävät jo, että on olemassa tietoisuus-niminen, aineeton ulottuvuus, joka vaikuttaa siihen, miten aine käyttäytyy.

Tietoisuus vaikuttaa siihen, miten aine järjestäytyy

Luomme todellisuutemme itse, koska olemme tietoisia olentoja ja voimme täysin vaikuttaa siihen, mitä tietoisuudessamme tapahtuu. Tiede ei osaa vielä yksiselitteisesti sanoa mitä tietoisuus on, mutta minulle se on yhtä kuin ytimemme – ei ajatuksia eikä tunteita vaan neutraali tila, rajoittunutta ihmisperspektiiviäni laajempaa olemista. Intuitio on tietoisuuden kieli, mieli ehdollistuneen ihmisyyden kieli.

Mieli on taipuvainen negatiivisuuteen – tämä on aivojemme perusominaisuus. Jos meillä on ollut paljon shittiä elämässä, on todennäköistä, että hermoratamme kulkevat enimmäkseen kielteisiä ajatuksia ja tuntemuksia huomioivia reittejä. Saatamme olla fysiologisestikin tottuneita huonojen vibojen vyyhteen. Yhtä hyvin aivoja voi kuitenkin alkaa muuttaa myönteistä rekisteröiviksi. Kun keskitymme hyvään, aivoissa muodostuu uusia hermoratoja. Lisää myönteisen rekisteröimistä aivoissa = lisää hyvää elämässä.

Kiitollisuuden aiheet tuntuvat lisääntyvän, kun on ihan pienistäkin jutuista fiiliksissä. Neuropsykologi Rick Hanson ehdottaa hyvien juttujen fiilistelyä niin, että et pidä kaikkea sitä hyvää mitä nyt on itsestäänselvyytenä, vaan oikeasti keskityt ottamaan sitä vastaan ja pysähtymään sen äärelle. Aivosi ikään kuin virittyvät hyvän taajuudelle – ja sitä enemmän tietoisuutesi on asemoitunut hyvään. Kyse ei ole väkisin positiivisen ajattelemisesta vaan siitä, että huomioit sen mikä nyt on ihan ok tai jopa paremmin. Paradoksaalisesti käy fysiologisestkikin myös niin, että kykymme olla sen kanssa mikä on kurjaa – ja muuttaa sitä – lisääntyy. 

Lopun varmaan arvaatkin: mitä enemmän tietoisuutesi on asemoitunut hyvään, sitä enemmän aine järjestäytyy sen mukaisesti. Tämä tieto ei enää ole hörhöjen ja tietoisuusnörttien salaisuus vaan kaikkia koskevaa yleissivistystä. Ja vielä siitä, että jos kaikki se hyvä mitä haluat tuntuu olevan kaukana ja nyt on ankeaa. Kurjuudessa vellominen ja odottelu ei muuta mitään. Hyvän noteeraaminen muuttaa. Voit yhtä hyvin tehdä matkasta sinne missä on enemmän hyvää enemmän hyvän.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s