21 huhtikuun, 2018Kommentointi on suljettu.

Ilmoittautuminen käynnissä nyt

Rakastettu ja huippusuosittu Rakkauskurssi palaa 15.10. - ilmoittautuminen alkaa 1.10.

Suhde itseemme määrittää elämäämme enemmän kuin mikään muu. Kun arvostaa itseään, vetää puoleensa itseä arvostavia asioita - omia unelmiaan, rakkaudellisia ihmissuhteita, elämän hyvää. Mutta miten tämä tapahtuu käytännössä, kuinka tähän päästään?

Rakkauskurssi avaa tietä omaan sydämeesi ja auttaa vihdoin muistamaan itsesi. Ja ei, se ei ole itsekästä - sinulla on toisille ja maailmalle antaa se, mitä sallit ensin itsellesi. Riittäminen, suorittaminen, miellyttäminen ja itsesi sivuuttaminen kuluttavat elämänvoimaasi, levollisuuttasi ja hyvää oloa itsesi kanssa. Olet parasta, mitä sinulle on tapahtunut, koska sinulla itselläsi on avaimet omaan voimautumiseesi. Ei tarvitse vielä tietää, miten niin - eikä matkaa tarvitse kulkea yksin.

Palautteita kurssilaisilta:

"Kiitos, Anna, tästä kurssista! Olen saanut tästä paljon apua ja helpotusta elämääni. On helpompi olla itsensä sekä kanssa ihmisten kanssa. Elämä tuntuu nyt paremmalta. Oikeasti! Kiitos!"

"Oon ollu ihan fiiliksissä tästä kurssista ja saanut paljon ajatuksia, oivalluksia ja hyvää mieltä ja lempeyttä. Jokainen uusi jakso kolahtanut ja heijastellu hyvin paljon omia maailmoja."

"Ihana video ja puhe sekä hyvät harjoitukset. Olen tänään painiskellut sen kanssa, uskallanko kuunnella sisintäni yhden ison päätöksen kanssa ja mitä se sisin oikeastaan sanookaan. Löysin harjoitusten myötä lämpöä ja vähän oikealta tuntuvaa suuntaakin kysymykseeni. Tämä on kyllä ihanin kurssi ikinä!"

"Voi Anna, vastailet kaikille niin kauniisti. Ja vielä siten, että se saa ainakin minut jatko-ajattelemaan/tuntemaan!"

"Kiitos, tulipa hyvä mieli tästä vastauksesta ja etenkin siitä kuinka vahvasti myötäelät meidän prosesseja! 🙂 Lämmittää tosi paljon sydäntä".

"Oon saanut tosi paljon irti jo tästä ensimmäisestä viikosta enkä malttaisi odottaa seuraavia moduuleja! Kiitos jo nyt todella paljon Anna, kurssin alku on ollut itselleni ihan kultaa! Olin jo ennen kurssia miettinyt, että ajaudun usein vain suorittamaan elämää sisäisten pitäisi-myrskyjen ajamana, koska on ollut vaikeaa uskoa, että mulla voisi olla arvoa ihan vain itsenäni. On ihanaa että tää kurssi pureutuu just noihin asioihin! Tuntuu, että toivoa on :)"

"Kiitos ihanasta ja ajatuksia herättävästä tervetulotoivotuksesta kurssille! Tuntuu että olen oikeiden asioiden äärellä. Olen pitkään yrittänyt oppia rakastamaan ja hyväksymään itseni, ja vaikka sen tärkeyden ymmärtää, se ei silti vaan ole jotenkin onnistunut käytännössä. Jo tästä alusta sain oivalluksia, mielenkiinnolla odotan jatkoa!"

"Anna, ihan pakko sanoa, että tämä kurssi ja sun kirja ( jonka oon ostanut jo aikaisemmin ) lataa sellaista energiaa, että aukeaa itseen päin heti paikalla."

"Jotain lempeyttä on tullut lisää tämän kurssin myötä itseeni ja elämääni ja elämä on lähtenyt vastaamaan ihmeellisesti…"

"Mutta Anna: KIITOS ehkä kaikkien aikojen kauneimmasta kirjasta Sydänjuttu! Niin hyvää tekstiä, mahtavaa kieltä ja niin äärettömän kauniissa paketissa. Esteetikko minussa nautti joka sivusta - tuo kirja oli ”hyvää oloa tuova asia” jonka itselleni tällä viikolla tarjosin - ja se todella toimi!"

"Kaunein verkkokurssialusta ikinä!!!"

Mitä saan?

Tämä kurssi avaa sinulle oivalluksia, lempeyttä ja turvaa kuulostella sydäntäsi ja elämääsi. Saat työkaluja arjen levollistamiseen, sisäisen turvan ja hyväksymisen kokemiseen, syyllisyydestä vapautumiseen ja omien rajojen löytymiseen.

Aika usein viiletämme elämää suorittaen, miellyttäen ja itseämme sivuun sutien. Jos joskus valitseekin itsensä, seuraa usein syyllisyyttä ja kärvistelyä. Tai sitten pyrkii eheytymään ja kehittämään itseään kuin viimeistä päivää - ja silti saattaa kokea ahdistusta, itsensä pienentämistä, alemmuutta ja tyytymistä. Tai saattaa olla muuten vain hukassa itsensä kanssa. Toistuvasti törmää samoihin pulmiin ihmissuhteissaan tai elämän asioissa, ja ihmettelee, miksei homma jo muutu. Tunneyhteys voi olla hakusessa, eikä oikein tiedä mitä sydän sanoo. Tai tietää, mutta ei uskalla tai osaa toimia sen mukaan. Voi olla vähän tyhjä olo. Se ei tarkoita, että meissä on mitään vikaa tai että olemme käsittäneet jotain väärin.

Sinun elämäntehtäväsi ei ole miellyttää tai fiksata ketään - vaan elää omaa elämääsi

Moni uskoo, että itsensä rakastaminen on jokin ihme-eliksiiri, joka pitää löytää. Tai pahimmassa tapauksessa: että rakkaus ei ole itse varten. Unelmoikoot muut hyvästä olosta itsensä kanssa.  Uskomus siitä, että itsessä on jotain vikaa tai että ei nyt jo ole hyvän ja rakkauden arvoinen on usein todella huomaamaton ja alitajuinen. Ja juuri tuo uskomus saa meidät luulemaan, että vaatisi valtavasti työtä ja muutoksia, että meillä voisi olla hyvä olla.

Mutta mitä jos itsensä kanssa voisi oppia olemaan ihan tällaisenaan - ystävystyä siihen tyyppiin, joka jo on? Menneisyyksineen päivineen, pelkoineen, epävarmuuksineen ja kaikkine vahvuuksineen ja ihanuuksineen?

Kurssi on sinulle jos:

  • Haluat voimaantua
  • Haluat kokea elämässäsi enemmän hyväksyntää ja myötätuntoa
  • Haluat kokea enemmän virtausta, iloa ja selkeyttä
  • Haluat alkaa vapautua syyllisyydestä ja riittämättömyyden kokemuksesta
  • Haluat saada itseesi syvemmän yhteyden
  • Haluat oppia kuulemaan sydämesi ääntä ja toimia sen mukaan
  • Haluat vahvistaa rajojasi
  • Haluat kokea enemmän turvaa ja luottamusta
  • Pohdit, mikseivät asiat muutu
  • Pohdit, milloin on sinun vuorosi
  • Haluat oppia vastaanottamaan enemmän hyvää

Kurssi sisältää:

Viiden viikon kurssi sisältää viikoittaiset videoluennot, meditaatio/mielikuvamatka- äänitteet, tekstimateriaalia ja kirjoitusharjoituksia sekä muita (ihania) tehtäviä.

Saat joka viikko sähköpostitse linkin viikon kurssimateriaaleihin campwire-alustalla. Voit käydä kurssia omaan tahtiisi kesäkuun loppuun asti - tarkoitus ei ole suorittaa vaan voimaantua!

Kurssi sisältää myös mahdollisuuden jakaa kokemuksia ja oivalluksia muiden kurssilaisten kanssa.

Muutos ja hyvä olo itsensä kanssa on mahdollista. Kurssi ei ole hempeilyä eikä pelkkää pehmeää päänsilittelyä - se on käytännönläheinen, oivalluttava ja voimauttava matka itseesi.

Tule sellaisena kuin olet

Kurssin sinulle on luonut ja matkaa kanssasi kulkee kouluttaja ja valmentaja Anna Taipale, menestyskirja Sydänjutun kirjoittaja. Anna on kulkenut voimauttavan matkan arvottomuuden ja riittämättömyyden tunteista, elämän tosi synkkienkin sävyjen kautta lempeään, hyväksyvään suhteeseen itsensä kanssa.

Muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä eikä voimaantumiseen ole oikoreittejä.  Kurssi ei korvaa terapiaa tai muuta terapeuttista työskentelyä. Jos olet kiinnostunut kurssin aikana syventämään kokemustasi yksityissessiossa Annan kanssa, saat kurssin keston ajan alennuksen vastaanotolle.

Sydänjuttu -kirja ja Sydänjutun tehtäväkirja voivat olla hyvä pohjustus verkkokurssille, mutta sinun ei tarvitse olla lukenut niitä. Kurssi tarjoaa uusia oivalluksia ja työkaluja, vaikka olisit kirjat lukenut. Sinulla ei tarvitse olla aiempaa kokemusta itsesi kanssa työskentelystä - tai voi olla, että olet jo kulkenut hyvän tovin itseesi tutustumisen matkaa. Olet lämpimästi tervetullut kurssille sellaisena ja siinä kohtaa matkaasi kuin olet. Moni pitkään itsensä kanssa reissua tehnyt yllättyy työskentelystä kanssani: ”Luulin, että tiedän ja osaan jo nää asiat - mutta sun kanssa opin ja oivallan ihan uutta!”

Etukäteen voi ja saa pelottaa, jänskättää, ahdistaa - mitä tahansa. Jos kurssi resonoi tai kutkuttaa, se luultavasti on juuri sinua varten. Yleensä aina, kun alamme suoda itsellemme enemmän hyvää - edes aikomuksen tasolla - meissä nousee pintaan alitajuista vastustusta. Se on ok, mutta sen ei tarvitse estää itseäsi sallimasta itsellesi hyvää.

Kurssiviikkojen teemat:

  1. Mikä ihmeen itsensä rakastaminen? Mitä uskon itsestäni? Mitä vaadin itseltäni?
  2. Kuinka opin ravitsemaan ja huomioimaan itseäni? Miten minulla voisi olla parempi olo itseni kanssa? Ai mikä hyvän vastaanottaminen?
  3. Käytänkö elämänvoimani soutamiseen vai äyskäröimiseen? Mistä kumpuaa miellyttäminen, suorittaminen, riittämättömyys ja syyllisyys? Miten vapautua niistä? Mitä on tunneyhteys? Kuinka vapaudun selviytymiskeinoistani? Kuinka elämään voisi luottaa enemmän?
  4. Sisäiset jarrut: mistä onneni on kiinni? Kenen tai minkä armoilla sydämeni ja hyvinvointini on? Kuinka löytää menneeseen rakentavampi suhde? Miten vapautua uhriudesta ja odottamisesta voimaantumiseen?
  5. Itsensä hyväksymisen salaisuus ja elämän virtaavuus. Oman sydämensä kuuleminen ja sen mukaan toimiminen.

Milloin ja miten:

Kurssi alkaa 15.10. ja kestää viisi viikkoa. Kurssimateriaali on käytössäsi vuoden loppuun asti. Ilmoittautuminen kurssille alkaa 1.10. ja jatkuu vuoden viimeiselle viikolle: saat siis käydä kurssia omassa tahdissasi niin vikkelästi tai verkkaisesti kuin haluat.

Palautteita kurssilaisilta:

"Olen niin kiitollinen, että tällainen kurssi on olemassa. Innolla odotan uusia materiaaleja. Ihana maadoitusmeditaatio! Kiitos Anna!"

"En miettinyt kahta kertaa tämän kurssin aloitusta. Aihe on koskettanut minua jo pitemmän aikaa ja paljon olen työstänyt asioita, mutta kokenut jumiutuvani elämääni tai itseni kanssa. Tervetulovideon jälkeen tiesin olevani varmasti oikealla kurssilla, ihanan inhimillistä ❤️"

"Ihana esittelyvideo sinusta! Tuli varma tunne siitä, että olen löytänyt juuri oikean verkkokurssin itselleni. Kiitos!!!"

"Kiitos ihanasta ja ajatuksia herättävästä tervetulotoivotuksesta kurssille! Tuntuu että olen oikeiden asioiden äärellä. Olen pitkään yrittänyt oppia rakastamaan ja hyväksymään itseni, ja vaikka sen tärkeyden ymmärtää, se ei silti vaan ole jotenkin onnistunut käytännössä. Jo tästä alusta sain oivalluksia, mielenkiinnolla odotan jatkoa!"

"Tää osio on aika break through! NYT mä ymmärrän, edes hieman, mistä on kyse. Kiitos Anna et niin selkeesti tuot esimerkein näitä et taviksetkin tajuu ?"

"Anna, olipa ihana AI mikä hyvän salliminen-video. Kiitos?"

"Kiitos "Olet parasta, mitä sinulle on tapahtunut" kurssista. Matka oli huikea, itseensä tutustumista ja armollisuutta sekä myötätuntoa itseään kohtaan opettelua. Olen tällä polullani ihan alussa, mutta tästä on hyvä jatkaa. Tiesin itsekin, että olen oikealla polulla, mutta uskallus hypätä mukaan oli vaikea tehdä. Nyt se on tehty ja tästä jatketaan eteenpäin."

"Anna, sinun ajatukset ja näkökulmat ovat loistavia. Ne ovat tuoneet suurta helpotusta."

"Olet ihan huikea, myötätuntoinen ja viisas opettaja."

30 maaliskuun, 2018Kommentointi on suljettu.

Olet parasta, mitä sinulle on tapahtunut

Olen ollut tyyppi, joka poimii tarjoiluastialta sen repaleisen karjalanpiirakan, jotta ehjät jäävät toisille. Olen valinnut sen vähemmän maksavan viinin, ostanut kaksi paitaa sen yhden ihanan hinnalla. Olen pysytellyt työpaikoissa ja tilanteissa, jotka ovat kohtuullisen hyviä - koska jotain niistä olen saanut sen paljon eteen, jota olen antanut. Olen ollut hiljaa, kun toinen on keuhkonnut henkisyyttään tai yleistä kyvykkyyttään tai ei muuten vain ehdi kysyä minulta mitään tuutatessaan itseään. Ymmärtäväisyydessäni olen kompannut, kun toinen epävarmuuksissaan on ottanut ylästatuksen eikä ole uskaltautunut yhteyteen.  Olen usein tehnyt kompromissin siitä, mitä eniten haluaisin. Oli se sitten paikalta poistumista tai eri sukkien jalkaan laittamista.

Nykyään olen laatutietoisempi. Hokasin, että minulla oli uskomus jonka vuoksi valitsin aina korkeintaan toiseksi parhaan vaihtoehdon. Tarkemmin ottaen: en uskonut olevani ihan parhaan mahdollisen arvoinen. Repaleisissa karjalanpiirakoissa ei sinällään ole mitään vikaa - mutta ei niitä tarvitse kaavamaisesti lautaselleen latoa, jotta toiset saisivat ehjät.

Elämäni ihmiset tottuivat kiltin tukijan rooliini. Tai siis: olin kasvanut jo varhaisissa vaiheissa selviytymiskeinooni huomioijan rooliin. Usein jostain pusikosta ilmaantui ihminen, joka terotteli ylemmyydentuntojaan eli epävarmuuksiaan minuun, koska sisäisesti ajattelin, että olen itse vahvempi ja kestän näytellä alastatustani. Tai: toiset ovat suostuneet näyttelemään kanssani ylemmyydentuntoista tai ainaista tarvitsijaa, koska sitä oma, arvoani alitajuisesti väheksyvä energia on vetänyt puoleensa.

Hippunenkin alitajuista uskomusta siitä, että jotenkin minut palkitaan, koska olen näin kiltti, huomioiva ja hyvä on uhriutta. Marttyyriutta on asettaa itseään yhtään vähemmän kuin parhaan arvoiseksi, vaikka ei edes yrittäisi saada mitään. Tällä melko vääristyneellä tavalla suhtautua itseensä on pitkät juuret ja moni meistä elää koko elämänsä ehdollistuneena uskomukselle, että itsessä on vikaa tai vähempiarvoista.

En valinnut rikkinäisiä ruokia saadakseni jotain, vaan koska uskoin, että ehjät kuuluvat muille. On egon ja ihmismielen rajoittunut uskomus, että olen ytimeltäni vähemmän kuin Luoja. Itsensä rakastamisen ydin on minulle sitä, että tunnistan sisäisen jumaluuteni ja elän sitä todeksi. Jos tämä tuntuu turhan diipiltä, voi itseään oppia rakastamaan ihan vaan siksi, että elämä on silloin hitsin paljon kivempaa.

Itsensä ykköseksi arvostaminen kuuluu kaikille, ei vain niille jotka ovat jotenkin tosi upeita. Valtarakennelmille - puhun nyt ennen kaikkea ihmisten välisistä sosiaalisista dynamiikoista - ja voimaantumattomuudelle tämä on vähän haastava setti: ai että ihan oikeasti olisimme kaikki samanarvoisia ja yhtä arvokkaita? Ai miten niin muka luon todellisuuteni - ai kaikki elämäni shittijututkin, vai? Ai miten niin kaikessa röpelössäni olen täysin hyvä?

Tällaista vastuullisuutta ja voimaantumisen ensiaskelta ei voi elämässäsi kukaan puolestasi ottaa. Onneksi, sillä sydänvoimaantumisen riemua ei myöskään kukaan voi sinulta riistää. Mutta itse pitää valita olla arvottamatta itseäsi sen mukaan mitä töissä, ihmissuhteissa, elämäsi yhteisöissä ja laiffissasi ylipäänsä tapahtuu. Eivät kaikki ole valmiita katsomaan sinua arvostavasti - omilta arvottomuuden tunteiltaan. Aina löytyy linttaajia. Älä sinä linttaa itseäsi.

Itseni arvostamisen laatutietoisuus näkyy kaikessa elämässäni: viimeksi Ikeassa pohdiskelin, otanko vastaanotolleni nämä vai nuo korituolit. Nämä olivat puolet halvemmat, mutta nuo tuntuivat ihanammilta. Otin tietysti nuo, koska haluan tarjota parasta asiakkailleni ja itselleni. Eikä paras ole kalleinta vaan sitä, mikä tässä hetkessä tuntuu hyvältä ja energiaani arvostavalta. Oloni on vauras, koska minulla on minut. 

Voin ottaa repaleisen karjalanpiirakan, mutta en autopilotilla. En valitse sellaista, mikä on turvallista ja näennäisesti tuottaa elämääni hyvää, jos se syö hyvää fiilistä itseni kanssa. Jos hintana on miellyttäminen, ahtaus tai oman energiani kuluminen, valitsen mieluummin tyhjiön tai etäisyyttä kuin kompromissin. Se tulee näkyväksi elämässäni yltäkylläisenä hyvänä, jonka eteen ei tarvitse ponnistella mitenkään. 

Elän sisäistä jumaluuttani ja luojuuttani arvostaen, en sitä ansaiten. Olen parasta, mitä minulle on tapahtunut, koska olen itse sallinut näin syvän rakkauden itselleni.

Olet parasta, mitä sinulle on tapahtunut -verkkokurssi tulossa keväällä. Oletko valmis löytämään oman arvosi?

23 tammikuun, 2018Kommentointi on suljettu.

Mitä lempeyteen tarvitaan? (Ei pelkkää hymyä ja joojoota!)

Kun puhutaan lempeydestä, voi tulla fiilis, että no sehän on sellaista lussua hymyilyä ja paijaamista, positiivista ajattelua ja hankalien juttujen lakaisemista maton alle.  Sellaista, että olen aina niin ihana ja helppo. No way. Tykkään Maaret Kallion ilmaisusta ”lujasti lempeä”. Käytän myös ilmausta tough love - tai ihan vain sanaa ”itsekunnioitus”.

Olen saanut viime aikoina kuulostella erityisen tarkkaan, millä tavoin tukisin itseäni parhaiten, jotta voin olla lempeästi läsnä a) itselleni b) ylipäänsä kenelle tahansa c) asiakkailleni tai luennoillani. Mitä tarvitsen, jotta minulla on itseni kanssa ravittu, kannateltu ja rakastettu olo. Mitä tarvitsen voidakseni ilmaista ja kohdata levollisesti ja rehellisesti omasta ytimestäni. Mitä tarvitsen liikkuessani ympäristöissä, joissa pintojen alla muhistelee piilotettuja pelko-energioita: kilpailua, pätemisen tarvetta, eriarvoisuutta, kontrollia.

Eli mitä tarvitsen elämässä, oikeastaan. Onhan meissä ja laiffissa vähän kaikenlaista. Eikä se ole väärin eikä paha asia; kenties ei ole mitään ”noita muita”, on vain heijastumia itsestäni, jotta löytäisin myötätuntoa itseäni ja toisia kohtaan.

Veikkaan, että moni (herkkä) kuulostelee samanlaisia asioita. Usein otamme ihan turhaa vastuuta tilanteista: miten mun tässä nyt olisi hyvä olla ja ymmärtää, jotta kaikilla olisi jees. Lempeys on sitä, että uskaltaa ottaa vastuun pelkästään siitä, että omassa olossa ja elämässä on lempeys läsnä.  Se on mitä suurin paradoksi! Usein myötäelämme syvästi ja tallomme vahingossa omille varpaillemme. Rajat katoavat taivaan tuuliin, jos ovat löytyneetkään.

Joskus lempeys tarkoittaa selkeitä linjauksia sen suhteen, kuka ja mitkä tilanteet ja asiat ovat energiani, sydämeni, aikani ja lempeyteni arvoisia. Olemme arvokkaita kaikki. Mutta ei lempeys ole sitä, että tykkään kaikista, suostun kaikkeen tai annan muiden jyrätä ja yritän itse vain ”kasvaa”, ”olla avoin”, ”henkinen” tai ”kypsä” .

Kun tarvitsen lempeyttä itseäni kohtaan, tarvitsen niiden äänien sivummalle jättämistä, jotka eivät tue omassa itsessäni olemista. Tarvitsen keskittymistä siihen, mistä juuri minulle tulee hyvä olo. Tarvitsen sydämeeni luottamista; sisäinen ääneni kertoo, keiden seurassa tai minkä asioiden parissa tulen ravituksi. Vaikka toinen ihminen kuinka hymyilee ja halaa, ei välttämättä kannata juuri hänelle avautua. Eivät kaikki ihmissuhteet ole vastavuoroisia tai tasavertaisia. Työsuhteissa voi olla paljon tunnistamatonta ja muuksi muunnettua, toiseen projisoitua pelkoa. Ei kaikki mikä kiiltää ole kultaa. Se on inhimillistä, eikä toisin tarvitse ollakaan. Omia tuntemuksiaan ei myöskään tarvitse epäillä tai sysätä epävarmuuden piikkiin.

Tarvitsen siis kykyä erotella ja karsia. Tarvitsen uskallusta nähdä asiat suurentelematta ja kaunistelematta. Tarvitsen itsekunnioitusta, jotta en lähde miellyttämään tai pelaamaan pelejä. Tarvitsen myötätuntoa, koska olen ihminen. Tarvitsen rajoja ja keskittyneisyyttä. Tarvitsen ymmärrystä siitä, mikä on minulle turvallinen, kasvua tukeva epämukavuusalue ja mikä turvaton, selviytymiskeinoihini keikauttava vaaravyöhyke. Tarvitsen lempeyttä, jotta sisäinen turvani kasvaa. Silloin en tavoittele hyväksytyksi tulemista hyvinvointini tai totuuteni kustannuksella.

Tarvitsen itseltäni lupaa tuntea, ajatella ja kokea juuri mitä koen. Monesti vaadimme itseltämme paljon sen suhteen, millaiset tunteet ja ajatukset ovat oikeita. ”No mullahan on kaikki ihan hyvin, en saisi tuntea tyhjyyttä tai tyytymättömyyttä”. ”No mähän saan tästä asiasta niin paljon, mun pitäisi tuntea (vain) kiitollisuutta”,  ”Rakkaudellinen, kypsä tai henkinen ihminenhän on jo ohittanut tällaiset tunteet”.

Tunteiden kategorisoiminen ei ole lempeää itseämme eikä toisia kohtaan. Jokainen tunne on initiaatio, portti syvemmälle itseemme ja kasvuun. Se ei tarkoita, että tarvitsee jäädä esimerkiksi epävarmuuden tai katkeruuden kahlitsemaksi - mutta vain lempeyden ja myötätunnon kautta tunteissaan pääsee voimaantumaan. Voimaantunut saa kokea tunteiden mahtavan alkemian, eikä siksi kenties haluakaan niitä kieltää tai arvottaa. 

Lempeyden ytimessä ovat itseni hoitaminen ja oman hyvän oloni asettaminen ykköseksi. Se ei ole itsekästä omaan napaan tuijottelua ja muiden jättämistä hunnigolle, vaan kallisarvoisen sydämeni ja elinvoimani arvostamista.

Kuva: Cassia Beck

Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon: annataipale.com

26 toukokuun, 2017Kommentointi on suljettu.

Olemme kaikki vähän hupsuja, viisaita, pönttöjä, vahvoja ja hienoja tavallamme – ja saamme ollakin

Kuulostaa ehkä aika älyttömältä, mutta kerään kukkia kedolla niin, että valitsen sellaiset kukat, joiden mielestäni kuuluu saada olla yhdessä niin pellossa kuin vaasissakin. Jätän niitylle paikalleen vauvakukat tai sitten otan koko kukkaperheen.

Read more

31 maaliskuun, 2017Kommentointi on suljettu.

Mitä peilissä näkyy? (Eli mikä muissa oikeasti rassaa?)

Kaikki, mikä meissä herää suhteessa toisiin ihmisiin heijastaa omaa sisäistä maailmaamme. Peiliin katsominen usein kirpaisee - mutta vain niin kauan, kun en salli itselleni inhimillistä kokonaisuuttani. Jos piiskaan itseäni tai haluan ylläpitää jonkinlaista ihannekuvaa, en uskalla tarkastella itseäni heijastusten kautta. Silloin vika on aina noissa muissa (ja jatkan myös itseni piinaamista). Vähän armoa kehiin.

Read more

16 maaliskuun, 2017Kommentointi on suljettu.

Uupumuksen kautta sydämen voimaan

Uupumus syntyy, kun ei voi olla kokonainen, oma itsensä kaikkine tunteineen. Jos energiaa kuluu tunteiden tai sydämen äänen alas painamiseen, seuraa uupumusta.

Read more

Vipinää sydämen kinttuihin ja ajankohtaisia tarjouksia kerran kuussa. 

Vipinää sydämen kinttuihin ja ajankohtaisia tarjouksia kerran kuussa. 

Vipinää sydämen kinttuihin ja ajankohtaisia tarjouksia kerran kuussa. 

footer logo

© 2017 Anna Taipale