Armaiset Sydänjutun seuraajat, moi! Ensiksi: kiitos kaikista palautteistanne, ja kauniiden sanojenne takaa kumpuavasta energiasta. On aivan mielettömän ihanaa toteuttaa tätä omaa intohimoani, kun se puhuttelee, koskettaa, inspiroi ja avaa. Se on mulle dream come true.

Toinen unelmani toteutuminen: nyt elokuussa ilmestyy esikoiskirjani Sydänjuttu. Kirjan on kustantanut Otava osana ihan mahtavaa Hidasta elämää -kirjasarjaa. (Oletteko jo tutustuneet sarjan aiempiin kirjoihin? Siellä on Sannan Unelmakarttakirja, Katrin Löydä elämän taika, Taran Tikapuut rakkauteen ja Nooran Viihdy omassa arjessasi. Hienoja!)

Jaan kirjassa omaa reissuani - sitä, kuinka olen löytänyt rakkauden itsessäni, lempeyden ja rohkeuden toteuttaa itseäni ja elää unelmiani todeksi. Autan oivaltamaan, kuinka suhde itseen muodostuu ja miten sitä voi muuttaa. Monelle meistä on vähän epäselvää, että mitä hitsiä se itsensä rakastaminen on. Miten mä oikeasti voisin olla armollisempi itseäni kohtaan? Miksi? Mitä siitä seuraa? Meillä voi huomaamattammekin olla ihan hirmu vastustus myönteisiä muutoksia kohtaan omassa itsessämme. Olemme niin tottuneet siihen, että oma olo on vähän ankea tai tyhjä, tai että elämä on suorittamista, kiiruhtamista, velvollisuuksien täyttämistä ja sen uskomista, että ei tässä nyt mitään aleta liihottelemaan. Saatamme ihan oikeasti ajatella, että ei musta ole löytämään tai toteuttamaan potentiaaliani. En mä osaa, kykene enkä pysty.  Mä vaan oon tämmönen. Elämä nyt vaan on tämmöstä. Me elellään kaikenlaisissa bokseissa itseämme pienentäen, ja ilo on jossain aivan kadoksissa.

Siihen mä sanon, että no way, people. Rakastan sitä, kun mun asiakkaat alkavat löytää omaa valoaan - sitä, joka meissä kaikissa on. Juuri eilen sain näkijäsessio-asiakkaaltani ihanan viestin: ”Se valo on siellä sisällä jossain, mä en uskonut huhtikuussa, mutta on se. Meidän tapaaminen on auttanut mua enemmän, kuin mikään muu mitä olen kokeillut”.

…Ja mitä se valo on? Muun muassa itsensä arvostamista - sitä, että alkaa suoda itselleen enemmän hyvää, tässä ja nyt. Se on jarruttavien ja liiskaavien uskomusten ja rajoitusten tunnistamista ja sisäistä muutosta. Kasvua siksi tyypiksi, joka sydämessään jo on. Se tyyppi vaan on monilta meiltä aika hukassa. Ja sen tyypin löytäminen johtaa oman potentiaalin löytämiseen, merkityksellisyyden tunteeseen ja elämän hyviin juttuihin. 

Toinen asiakkaani huomasi eilen heti valmennusprosessin alussa, että hitsiläinen, itse määritellyn, ensimmäisen askelen ottaminen omaa unelmaa ja itsensä rakastamista kohti nosti kamalan shittimyrskyn pintaan: ”Olenko mä sen arvoinen, että voin ottaa edes tän askelen?”. (Shittimyrsky on ihan normaalia ja hyvä merkki, olennainen osa prosessia!) 

Ystävät kalliit, muutosta ei tapahdu, ellei muutosta tapahdu. Itsearvostuksen löytämisen ekoja steppejä on alkaa havaita ja oivaltaa, kuinka arvottomuudentunne meissä toimii. Millaiseen toimintaan, ajatusmaailmaan ja arjen muotoutumiseen se johtaa ja millaiselta toiminnalta, ajatuksilta ja tunteilta se meitä estää. Tää on kuulkaa se graalin malja.

Itsensä rakastamisen teema on mulle kaikkein tärkein; siihen kiteytyy oma henkinen reissuni ja psykologinen ymmärrykseni. Se on sisäisen tiedon todeksi elämistä, henkisyyttä, rakkautta ja tasapainoa in action. Moni meistä tietää paljonkin henkisiä ja psykologisia juttuja, mutta se on vielä ihan eri asia kuin niiden kehollistaminen, todeksi eläminen. Ei riitä rummutukset ja hilavitkuttimien heiluttelut, ellei itseään arvosta - muutos ja itsensä rakastaminen on syvää sisäisyyden ja sydämen avautumista ja tietoisuuden laajenemista. Jos vain teoriassa arvostaa itseään, mikään ei muutu eikä elämä skulaa niin kuin hyvältä tuntuisi.

Mä jatkan Sydänjuttuni toteuttamista ihan pian hienoilla, uusilla nettisivuillani. Ah, en malta odottaa, että saan jakaa ne teidän kanssanne! Blogi uudistuu niin, että alan jakaa myös kevyempiä ja arkisempia juttuja. Mulle tuli keväällä fiilis, että nyt ois varmaan jo sen aika: tehdä itseäni tutummaksi eri kulmasta. Joten so be it. Siihen asti, ihania kesän hetkiä! <3

Kuva mun kirjani kannesta, sen on ottanut ihana ja taitava valokuvaaja Paula Ojansuu.