Sydänjuttu-kirja on mulle rakas. Mä näin jossain hetki sitten näkemyksen, ettei kirjaproggiksiin tai omiin muihinkaan projekteihin kannata suhtautua liian henkilökohtaisesti. Mä uskon, että tämä on muun muassa temperamenttikysymys. Ei oo yhtä oikeaa tai ainoaa tapaa suhtautua luomuksiinsa - mikä kullekin toimii.

Sydänjuttu on mulle beibi, se on syntynyt erilaisten vaiheiden kautta ja sen suurin anti tulee aina mulle olemaan vihkimys omaan luovuuteeni täysin vapaana tekijänä. Olen aina ollut luova; niin luova, että pidin jatkuvaa ideoiden ja visioiden tulvaa itsestäänselvyytenä. Olin tottunut siihen, että mun piti tehdä niistä vesittäviä kompromisseja kirjoittajana ja luovan alan tekijänä ja palkollisena. Sain siitä tarpeekseni. Kutsu kävi yhä voimallisemmaksi mun sisällä; pitkään kypsyi kaikki se mitä nyt teen.

Sydänjuttua kirjoittaessani olin täysin yksin (mun ihanaa kustannustoimittajaa ja rakkaitani lukuunottamatta) - mutta samalla sain myös kasvaa uusiin buutseihin tarinankertojana, kirjoittajana, oman juttuni toteuttajana. Mun ei tarvinnut tehdä yhtäkään kompromissia eikä kukaan kyseenalaistanut koskaan mitä kirjoitan. Se oli mieletön buusti itseluottamukselleni - tai sielunluottamukselleni. Sydänjuttu-kirja oli ja on mulle mitä henkilökohtaisin ja rakkain projekti. Sen myötä tulin isosti ulos kaapista myös maailmankatsomukseni kanssa. Mulla ei oo erikseen tullut elämässä mitään "heräämisen" tai "henkisyyden" vaihetta, se on ollut mulla aina. Jotkut saattavat kokea herätyksen tai jotakin mullistavaa ja alkavat kirjoittaa; mulla se meni niin, että aloin kirjoittaa kirjoja, kun mun elämässä tuli sen hetki. Aika pitkään aikaan en uskaltanut tai kokenut olevani arvokas tai osaavani, jokin jarrutti. Vaikka mä olin siis myös ammattikirjoittaja 😀

Olen käynyt kirjaa kirjoittaessani, ennen sen ulostuloa ja nyt viimeisen vuoden ihan mielettömän hienoa ja usein haastavaa matkaa, luonut omaa uniikkia polkuani. Mä oon luonut sitä jo vuosia ja vuosia, mutta nyt pari viime vuotta toden teolla näkösällä. Se on ihan valtavan antoisaa; ei ole mitään ohjekirjaa minkä mukaan toimia eikä mulla ole esikuviakaan - vedän intuitiolla ja sen mukaan mikä hyvältä tuntuu, kutsuu ja virtaa. On ihan mielettömän koskettavaa, ilahduttavaa ja merkityksellistä, että se mitä ilmineeraan koskettaa ja voimauttaa toisiakin. Se on mun Sydänjuttuni.

Elämä on ihmeellistä; se mikä meitä eniten kutsuu on usein myös sitä mikä meitä  eniten pelottaa. En ole katunut hetkeäkään hyppäystäni kirjailijaksi, kouluttajaksi ja sisäisyyden ohjaajaksi. Pikemminkin niin, että ne asiat oli aina mussa ja sitten tein matkaa niitä asioita kohti; ne kypsyivät mun sisällä ja kun olin riittävän valmis, homma lähti aika vauhdilla käyntiin. Kaikki mitä nyt teen tuntuu todella luontevalta - koska se resonoi mun sydämen ja sielun kanssa täysin. Luon polkuani kävelemällä sitä - kuka tietää, mitä kaikkea ihanaa tuleva vielä tuo.

Aion kirjoittaa vielä monta kirjaa - tai niin monta, kuin lävitseni virtaa. Niin syntyi sydänjuttukin, sisäisen avaruuden virtauksessa, mun persoonan ja stoorin kautta mutta yhteydessä universaaliin. Uskalsin Sydänjutun kanssa pimeään avaruuteen ja luovaan kaaokseen tanssimaan, pois mielestä, sydämen kivistyksiin, syviin helpotuksiin, iloihin, suruihin, myötätuntoon,  sielun kuiskutukseen, räkäiseen suhmurointiin, rehellisesti omaan matkaani. Kirja on otettu niin hyvin vastaan kuin kirjailija voi ikinä suinkin toivoa. Tuhannet ja tuhannet ihmiset ovat lukeneet sen ja saaneet käänteentekevää lohtua, rakkautta, näkemyksiä ja peilausta. Se on juuri mitä toivoin. Ja niin paljon enemmän kuin olisin ikinä voinut toivoa.

Sydänjutun kolmas painos tulee kauppoihin syyskuun puolivälissä. Se on ihan mielettömän ihanaa!

Rakas, onnellinen kiitos sinulle lukijani, seuraajani ja tukijani - sydämeni pohjasta. Olen niin niin iloinen, että mun Sydänjuttu on tavalla tai toisella myös sun sydämen juttu.