Asia, joka nousee esiin tosi usein vastaanotollani ja työpajoissa on tämä:

Me luullaan tosi usein, että ensin pitää selvittää menneisyyden haavat ja haamut, saada jotenkin vanhoista mokista syntynyt syyllisyys setvittyä ja tulla ylipäänsä jollain lailla tervehenkisemmäksi, hyvinvoivammakasi ja henkistyä, jotta voi (vähän enemmän) rakastaa itseään - antaa itsensä nauttia ja iloita elämästä ja ottaa vähän iisimmin.

Tuo uskomus kumpuaa suoraan alitajuisesta arvottomuudesta, eikä ole totta.

Suorin tie oman arvon kokemukseen on alkaa TOIMIA toisin. Itseä arvostavasti. Ihan sama, oletko hurjan itsekriittinen, sähelöivä ja suheloiva, liian sitä tai liian tätä - who cares? Syvintä sinussa on sisäsyntyinen arvosi, sielusi, tässä ihmisyydessäsi. Se vain odottaa, siis sun sydämesi ydin - että valitset hyvää itsellesi, mistään riippumatta. Sun sielulle joka kokemus on kultaa - ei se arvota, että olipa hyvä tai huono juttu. Sydämen ytimelle tuskakin sisältää viisauden kultajyviä, jotka istutetaan rakkauden maahan, kun ne saavat vähän ravintoa eli myötätuntoa ja itsesi hoitamista ja hellimistä osakseen.

Se on varsinainen tän kulttuurin ja mielen luoma sirkus, tuo kaiken läpi tunkeva arvottomuus,  jossa juostaan aina porkkanan perässä kohti jotakin, poispäin jostakin, tavoitellen rikkauksia, rakkauksia, henkisyyksiä tai parempaa suhdetta itseen. Olen tässä hyvin suora, mutta en väsy puhumasta tästä, koska tämä on elämääni eniten muuttanut oivallus.

Piilotettu arvottomuus (häpeä, syyllisyys ja mitä näitä nyt on) meissä ja ympäröivässä maailmassa tuottaa jatkuvasti ajatusta siitä, että ratkaisut löytyvät kun oivallat oikeat henkiset ja psykologiset jutskat. Työstä, puurra, availe haavoja, terapoi terpaoimasta päästyäsi ja tee just oikeita tekoja hyvinvointisi eteen niin saatat ehkä eheytyä rakkauden ja elämän hyvän arvoiseksi.

Mutta mitkään maailman mentaalioivallukset ei itsessään muuta mitään. Jos näin olisi, suurin osahan meistä voisi tosi hyvin, koska ei me nyt enimmäkseen mitään pönttöjä olla. Ollaanhan me nyt luettu sen satamiljardia kirjaa ja käyty hoidoissa, terapioissa ja kursseilla. Se, mikä lähtee syvästi muuttamaan oman arvon kokemusta ja TUNNETTA on - ei mikään tietty oivallus tai tietyt teot - vaan itsellesi hyvän suominen päivittäin. 

Jos olet seuraillut mun juttuja pidempään, olet ehkä kuullut tämän kysymyksen monta kertaa, ja nyt kuulet sen jälleen: mikä hoitaisi sun sisäistä ruusutarhaa? Mitä tarvitset, mikä sua hellisi, mikä auttaisi olemaan kaiken sen keskellä jossa olet? Kuppi teetä? Se, että menetkin tänään vähän kaupungille eikä suoraan kotiin? Se, että pötkötät sohvalla koko illan?

Mikä hoitaisi ja hivelisi sun sydäntä - vaikka miten minijuttu? Mikä tuottaisi sun elämään iloa? Ehkä uusi harrastus? Jokin juttu, jonka vihdoin sallit itsellesi? Voisitko vain antaa sen itsellesi tänään? Ja huomenna taas uudelleen kuulostella, mitä tarvitset, mikä sua hoitaisi, mikä juhlistaisi sun elämää? TÄMÄ alkaa muuttaa suhdetta itseesi.