Aina on miljoona mielipidettä sinuun. Ihmiset projisoivat omia juttujaan, näkevät sinut omien elämänkokemustensa ja perspektiiviensä kautta.  Ja jos yrittää peilata toisten kautta sitä kuka on, kadottaa itsensä ihan tyystin.

Kysyy myötätuntoa itseä kohtaan uskaltaa kasvaa syvemmin itseensä ja päästää irti kuvioista, joissa oma kasvu ei tule tuetuksi, tai joissa toiselle hänen mielipiteensä sinusta on tärkeämpää kuin ihmeelliselle kaikkeudellesi avautuminen.

Kysyy myötätuntoa antaa myös itselleen mahdollisuus kuulla ja nähdä itsensä kaiken mölyn, mentaalimösselön ja ulkoapäin omaksuttujen näkemysten läpi. 

Kuka olen kaikkien näiden eri sisäisten äänieni alla? Kaikki sisäiset äänemme eivät edes ole psyykemme eri puolien, vaan myös toisten ihmisten uskomuksia ja näkemyksiä maailmasta, elämästä ja sinusta. Yksi sanoo yhtä, toinen motkottaa toista. Miten päin tässä nyt sitten pitäisi olla? 

Mitä jos itselleen olisi niin lempeä, hoitava, sisäisyyttään kotiin kutsuva, että itseensä saisi yhteyttä, jonka rauhassa erottaisi omat sydänpiteensä toisten mielipiteistä?

Työpajoissani ja retriiteilläni tehdään usein harjoitusta, jossa tarkastellaan, millaisia impulsseja otat arjessasi vastaan ja mille itseäsi altistat. Kenelle kerrot jutuistasi? Kenen mielipiteille ja näkemyksille altistat sisäisyytesi? Millaisia ääniä itse otat vastaan? Mitä kuuntelet radiosta, katsot televisiosta, luet lehdistä ja kirjoista? (Miksi ylipäänsä luet ja katsot sitä mitä luet ja katsot? Siksi, että se ravitsee sinua, vai siksi, että "pitää pysyä kärryillä" tai koska "niin on aina tehty"?) Kenen mielipiteiden mukaan syöt, liikut, teet mitä teet? Ohjaudutko ulkoa- vai sisältäpäin, intuitiosi mukaan? Teetkö asioita, jotka auttavat sinua kukoistamaan? 

Entä millaisen olon sisäisyyteesi haluaisit valita? Ajattele kasvia, joka pohjoisen oloissa alkaa kasvaa ikkunalaudalla valoa päin. Sinäkin voit ohjautua valoa päin, kohti sitä, mikä inspiroi, sytyttelee ja ravitsee sellaisia sisäisiä oloja, joita sinä haluat kokea.

Jos kaipaat levollisuutta, minkä tekeminen sitä ravitsee? Sohvapötkötykset, metsäkävelyt, tanssi, kylpeminen? Entä mikä vie levollisuuttasi? Onko autossa kuunneltava radiota? Onko yömyöhään valvottava? Onko aina oltava siistiä? Onko osallistuttava jokaiseen lasten riitahärdelliin? Onko saatava kaikki tehtyä jo tänään? Olisiko sittenkin mahdollista maalata, vaikka vartti? Tai kirjoittaa ennen nukkumaanmenoa?

Mitä enemmän olet yhteydessä siihen, millaisia oloja haluaisit kokea, ja teet tietoisia valintoja sen mukaan jättämällä pois ja ottamalla eloosi mahdollisuuksien mukaan ravitsevia asioita, sitä enemmän ravitset sisäistä turvaa. Sisäinen turva nousee uun muassa siitä, että näet itse itsesi hyväksyvin, lempein silmin. Kyse ei silloin ole mielipiteestä vaan siitä, että synnytät ja mahdollistat syvempää yhteyttä itseesi. Siihen ei tarvita kenenkään toisen näkemyksiä siitä mitä "hyvä" elämä tai hyvinvointi on, vaan sitä, että sallit itsellesi enemmän sitä mikä juuri nyt tuottaa syvää hyvää oloa. Mitä nyt tarvitset?

Niin usein haemme turvaa toisten näkemyksistä, mielipiteistä, tutkimustuloksista, trendeistä, siitä mikä näyttäisi tuottavan elämään hyvää. Mutta silloinkin voi hukata itsensä.

Kun oma sisäinen turva kasvaa, yhteys itseen syvenee. Ja yhteydestä nousevat sydänpiteet; se kuka sinä olet.

KUVA: Mysticmamma