Mitä hitsiä tarkoittaa hyväksyminen, tuo self helpin ikuisuusmantra? Siitä tulee herkästi mieleen, että nyt viedään pässiä narussa, varsinkin silloin kun kaikki on päin mäntyä. Miten voin hyväksyä, että kroppa hajoilee, rahat on lopussa eikä rakkautta näy? Miten voin hyväksyä, että vastassa tuntuu aina olevan se sama karjalan mänty? Jos alan tässä hyväksymään, minultahan viedään tuhkatkin pesästä?!

Homma toimii näin: ole sen kanssa mitä on. Sehän on joskus todella haastavaa. Hyväksyminen ei tarkoita, että nyökytellään päätä kaikelle ja koetetaan kestää hampaat irvessä. Silloin kyse on alistumisesta, ei voimaantumisesta. Hyväksyminen on pohjimmiltaan oman voiman löytämistä elämälle antautumisen kautta. 

Selitän vielä. Mitä vastustat, se voimistuu. Kvanttifysiikkakin sen todentaa. Jos jatkuvasti ajattelen harmissani miten epäluuloinen olen ja tuumin, että tarttis olla avoimempi, vastustan. En ole itseäni hyväksyvässä tilassa. Jos sätin itseäni toistuvasti siitä, että syön liikaa herkkuja, vastustan. Jos väännän kumppanini kanssa jatkuvasti samasta asiasta samalla tavalla, vastustan. Eli omilla ajatuksillani, tunteillani ja asemoitumisellani aktivoin ja pidän yllä jatkuvasti sitä asiaa mitä vastustan. Kun olen mistä tahansa asiasta sitä mieltä, että sen pitäisi olla eri tavalla, vastustan. Hyväksyminen ei ole sitten kun -ajattelua. Juu, rakastan itseäni sitten kun olen vähemmän epäluuloinen. Silloin olen asettanut rakkaudelle ehdon. Sen sijaan ydinolemukseni joka on rauhaa, tietoisuutta ja rakkautta, ei aseta minulle mitään ehtoja ollakseen kanssani. Se sykkii sydämessäni aina. Kun vastustan, en huomaa, että levollisuus/rakkaus on tässä nytkin minua varten.  

Se mitä vastustan, pysyy kokemuspiirissäni niin kauan, kunnes vedän energiani eli vastustukseni pois. Vastustaminen lukitsee energian tiettyyn tilaan. Saatamme pysyä näissä lukkiintuneissa energoissa vuosikymmeniä ja siten estää itseämme avautumasta uusille asioille, ihmisille ja sille mitä sydän halajaa. Olemme sitä mieltä, että tämä homma on kyllä ihan tyhmää, mutta miksi jäämme siihen? Vastustus sitoo meitä niihin tyhmiin hommiin. 

Kun annan sen olla mitä on, avautuu mahdollisuus transformaatiolle.

Miten olla sen kanssa mitä on? Olen oppinut kysymään itseltäni, mitä voin tehdä hyväkseni, jotta oloni juuri nyt vähän helpottuu. Usein silloin, kun olo on ihan kamala minulla on myös vastustusta tehdä mitään itseni hyväksi. Silloin tarvitaan päättäväisyyttä. Perhana - olen omassa joukkuessani, sisäiset huoltojoukot tänne!

Sen lisäksi huomioin sitä, mikä nyt on hyvin. Aina jokin on myös hyvin. Se, että minulla on keuhkot joilla hengittää. Kaunis auringonlasku. Vatsa täynnä. Tämä hyvä kirja tässä. Kiitollisuus on katseen kiinnittämistä hyvään. Silloin se, mikä tuntuu hyvältä lähtee voimistumaan. Sen huomioiminen mikä nyt on hyvin sekä oman vointini kohentaminen jokaisessa hetkessä ovat itseni rakastamisen tekoja. Nämä pienet eleet auttavat minua olemaan sen kanssa mitä on, silloinkin kun jotakin asiaa tai oloa on vaikeaa hyväksyä.

Hyväksyminen ei tarkoita, että seison peilin edessä jankkaamassa affirmaatioita, kun tuntuu pahalta. Eikä sitä, että hampaat irvessä yritän ajatella positiivisesti. Se on sitä, että saan tuntea kaiken mitä tunnen, olla surullinen, mutta myös huolehtia hyvinvoinnistani samalla. Silloin vastustukseni lähtee neutralisoitumaan. Se on hyväksymistä.

Pieninkin elein itselleni hyvän suominen auttaa minua ottamaan etäisyyttä asioista, joiden kanssa on hankalaa. Kun saan rinnalle hyvää oloa, minulle tulee turvaa ja sisäistä tilaa käsitellä haasteitani. Intuitio alkaa pelata, yhteys itseen toimii. Mieleen alkaa nousta selkeyttä siitä, miten tämän hankalan asian kanssa voisin olla, miten siihen suhtautua niin, ettei se vie minua romukasaan. Tai silloin kun tunnen olevani romukasassa, voinko olla senkin kanssa? Miten voisin romukasassa juuri nyt tuntea oloni vähän paremmaksi? Olisiko täällä teetä jossain ja villasukat jalkaan? Hyväksyminen on joskus sen hyväksymistä, että nyt on kurjaa.

Usein ajattelemme, että vastustamamme asian pitää kadota tai ratketa, jotta voimme voida hyvin. Jos keskitymme sen sijaan hyvinvointimme lisäämiseen ja annamme asian olla mitä on, avaamme oven uusille tuulille. Asiat lähtevät aukeamaan ja muuntumaan. Riippumatta siitä mikä nyt on vailla ratkaisua, hyväksyminen on hyvän tekemistä itselleen.

Kuva: Unsplash Riccardo Annandale