En muistaakseni ole tavannut ketään, jolle rajaaminen ei olisi joskus tuottanut haastetta.

Olen itse ollut tosi rajaton ja se on näkynyt monella tavalla: olen antanut enemmän toisille kuin itselleni, olen miellyttänyt pysyäkseni turvassa, en ole lähtenyt tilanteista tai suhteista silloin kun ne eivät ole tehneet hyvää, ja olen antanut käyttää itseäni hyväksi. En ole välttämättä rajannut jämäkästi silloin, kun se olisi ollut paikallaan vaan jäänyt miettimään mitähän olen tehnyt väärin ja kuinka voin asian hyvittää.

Olen mennyt toisten rajojen yli: olen kaatanut omia huoliani toisille liikaa ja odottanut (tiedostamattani) hoivaa ja turvaa toiselta. Olen tehnyt valintoja joita en enää tekisi. Olen kannatellut toisia tai läheisriippuvaisesti (empaatikon lailla) mennyt ihan hirveästi toisten tonteille heidän tunteitaan tuntemaan. En ole osannut tai uskaltanut sanoa, että nyt ei tunnu hyvältä, tai kertoa mitä tarvitsen ja toivon. Olen vuosikausia saattanut marmattaa jostain tilanteesta tai ihmissuhteesta siihen silti mukautuen. Olen pelännyt jääväni yksin jos alan rajata ja jättänyt itseni yksin. Se aiheuttaa sisäistä ristiriitaa: tunnen ja sisimmässäni ajattelen jotain, mutta toiminnassani pyyhällän ihan toisin. Kellekään ei tule siitä kovin itsearvostava olo.

Rajaaminen ei myöskään välttämättä ole ihan niin vaikeaa kuin luulemme, ennen kuin meillä on hyviä työkaluja joiden kanssa voi alkaa harjoitella. Erityisherkät ja empaatikot tarvitsevat myös usein vähän ekstratyökaluja. Rajaaminen ei ole mikään maanvaiva vaan ihanaa, voimauttavaa, itsearvostusta lisäävää - kun itseään ymmärtää vähän paremmin.

Kun olin rajaton, olin ihmisuhteissa toisten rajattomien kanssa. Kun aloin asettaa rajoja ja kertoa mitä toivon, joissakin ihmissuhteissa tapahtui dramaattisia muutoksia. Rajani eivät olleetkaan kaikille ok. Olin joistakin suhteista varmasti aistinut, että jos alan rajaamaan, menetän tämän ihmisen. Rajasin vasta kun olin valmis muutokseen. Ja yhtään kaunistelematta: totta kai on surullista ja kurjaa, jos suhde jossa on paljon hyvää linttaantuu siihen, ettei enää kannatele toista tai alkaa kertoa, jos jokin ei tunnu hyvältä. Ja samalla: en vaihtaisi nykyään kokemaani turvaa ja läheisyyttä ja hyvinvoimisen taitojani mihinkään. Rajaaminen johtaa lopulta siihen, ettei enää tee kompromisseja sydämestään tai ihmissuhteissa. Silloin alkaa ilmaantua heitä, joiden kanssa rajat ovat mahdollisuus syvempään läheisyyteen, ei uhka. 

Moni meistä pelkää rajojen asettamisessa juuri sitä, että tulee hylätyksi ja torjutuksi ja jäävänsä yksin. Mutta silloinhan hommeli on niin, että olemme jo jättäneet itsemme yksin. Silloin olemme riippuvaisia toisen hyväksynnästä ja siitä näennäisestä turvasta joka seuraa, kun nielemme todet ajatuksemme, olomme ja tarpeemme. Aikuinen suhde ei oikein kestä rajattomuutta; sitä, että asioista ei puhuta kunnolla ja sitä ettei konflikteja selvitetä ja korjata. 

Koen, että ihmissuhteissa läheisyys syvenee ja luottamus vahvistuu, kun molemmin puolin rajataan, puhutaan omista spekseistä ja avataan asioita - ja kunnioitetaan toisen rajoja. Kun emme osaa rajata, kontrolloimme tai ohjaudumme pelosta käsin hyökkäämällä.

Kaikissa suhteissa tarvitaan läheisyyden ja etäisyyden säätelyä, mutta jos rajat ovat viturallaan, seuraa kaikenlaista pelaamista, kalkuloimista, mielistelyä, imartelua, miellyttämistä, asioiden panttaamista tai sitä että omaa rehellistä sydäntotuutta ei tuoda esiin. Syvä hyvä olo ja itsearvostus tarvitsevat ravinnoksi vahvistuvia rajoja. Ihmissuhteessa ei voi olla syvää läheisyyttä ja luottamusta ja herkästi horjumatonta yhteyttä ilman hyviä rajoja. Tätä saa myös yhdessä opetella: ei tarvitse olla mikään rajaamisen mestari ja alkaa piiskata itseään, jos huomaa että asiassa on haasteita. Niin monella meistä on! 

Rajat itsemme kanssa tarkoittavat sitä, että huolehdimme itsestämme ja toimimme sen mukaan mikä meille on hyväksi. Usein rajattomuus näkyy niin, että yritämme kompensoida itseämme lääkitsemällä: olemme antaneet liikaa tai pyytäneet liian vähän tai tehneet voimiemme yli, ja sitten on saatava litra lohtujätskiä. Rajaaminen on itsensä laadukasta hoivaamista, rajattomuus pikaisen mielihyvän jahtaamista lääkkeeksi rajattomuudelle.

Rajamme luovat turvaa ja vahvistavat itsearvostusta suhteissamme ja itsemme kanssa. Kun rajaan itselleni: tänään en jää ylitöihin vaan käyn lenkillä ja lämmitän saunan, pystyvyyden ja voimautumisen kokemus vahvistuu. Joku on laiffissa mun puolella! Kyllä - me itse. Tarvitsemme hyviä, suojaavia rajoja erityisesti stressipäissämme. Itsemme rauhoittaminen ja hoivaaminen on rajaamista. Se luo turvaa ja mahdollistaa myös kiperät keskustelut, ei:n sanomisen ja sen, että uskaltaa ajatella itseään eikä aina toisia.

Rajattomuus saa yleensä aikaan ihan infernaalista v*tutusta tai uupumusta ennemmin tai myöhemmin. Koemme että ylitsemme tallotaan vaikka ei luultavasti tallottaisi, jos olisimme ottaneet vastuun itsestämme ja kertoneet mitä toivomme ja tarvitsemme. Se etäännyttää meitä ihmissuhteissa, koska kannamme ääneenlausumattomia katkeruuksia. Rajattomuus aiheuttaa ylilyöntejä, jotka eivät ole rajaamista: räyhäämme, syytämme, ”puolustamme oikeuksiamme”. Uhri meissä lipsahtaa sheimaamaan tai syyttämään ja valauttaa samalla omat voimansa uskoen, että oman elämän kukoistus tai syvä hyvä olo on toisten käsissä. Rajaaminen on jämäkkää toimintaa itsen puolesta, ei mitään vastaan. 

Ja nyt jos inspiroisi löytää sydänvoimaa raja-teeman kautta:

Jotain rajaa -minionlinewörkshoppi to 18.4. klo 18-20:30 Zoomissa. Sessiosta saa tallenteen, jos ei pääse livenä mukaan. Session teemat alustavasti:

• Miksi rajaaminen on niin helevetin vaikeaa välillä?
• Kuinka tunnistaa omia rajojaan missäkin tilanteessa?
• Kuinka ilmaista rajojaan siltoja räjäyttelemättä? Eli mitä rajaaminen on ja ei ole?
• Mikä on rajojen ja turvan yhteys - ja miten sitä oppii luomaan?
• Miten oppii sanomaan paremmin ei ja tekemään valintoja, jotka ovat itselle hyväksi? (Myös erityisen herkille ja empaatikoille tähän yksinkertainen ja toimiva työkalu)
• Rajaamisen voimauttavat työkalut
• Mistä olisi aika nyt ottaa etäisyyttä? Mille sanot joo kun uskallat sanoa ei? Rajaamisessa on aina joku hyvä porkkana
• Kuinka handalata syyllisyyden ja pelon tunteita rajaamiseen liittyen?

Wörkshopin hinta 44e ja ilmoittautuminen meilitse: annaulrikataipale@gmail.com. Lämpimästi tervetuloa!