Tiedäthän ilmauksen: ”Hän on suurin opettajani”. Näin sanotaan usein ihmisestä, jonka kautta olemme oivaltaneet ehkä suurienkin kipujen myötä jotakin olennaista ja vapauttavaa itsestämme. Olen käyttänyt tätä ilmausta useammastakin ihmisestä (lue: miehestä).

Olin vastikään reissulla, jossa oivalsin jotain ihan uutta tästä suurin opettaja -hommelista. Ajattelen, että ihmisyys on mahtava näytelmä, jossa sielut kokevat evoluutiotaan kaikenlaisten kokemusten kautta. Kipeät ja karmaisevat kokemukset muuntuvat aikanaan tietoisuuden viisaudeksi ja valoksi. Rakkautta ei ole vain kepeys, ilo ja hyvä tahto ihmisten välillä vaan myös pimeimpien asioiden läpikäyminen toisten sielujen kanssa. Niiden kautta löydämme lopulta hyväksyntää ja rakkautta itseämme kohtaan ainutlaatuisen syvällä tavalla. Suurimmat opettajani ovat tietämättään opettaneet minua rakastamaan itseäni ja tunnistamaan oman arvoni. Mutta oivalsin myös, miten suuri rakkauden diili on olla se tyyppi, joka kantaa toisen ihmisen angstia itseään kohtaan kenties hyvin pitkiäkin aikoja.

Ajattele: joku suostuu olemaan sylkykuppisi, se jota syytät kivuista ja tuskistasi. Hän näkee voimaantumattomuutesi ja suostuu osallistumaan siihen. That’s love, people. Uskon, että diipeimmistä diipeimmällä tasolla tunnistamme olevamme rakkautta ja että se on jokaisen todellinen luonto. Emme ehkä vielä kykene ilmentämään tuota ihmisyydessämme, ja siksi olemme aika hukassa. Itsensä löytäminen on sitä, että alkaa tunnistaa syvintä totuutta itsestään: olen rakkaus ja hyvän arvoinen. 

Kun tämän näkee, on voimaantumisen polulla. Voimaantuminen on oman uhriutensa tunnistamista, sen tiedostamista missä kohdin ja kenelle on antanut vallan omasta hyvinvoinnista ja eheydestä. Uhrius on sitä, että uskomme jonkin kokemuksen, ihmissuhteen, tuskan tai trauman vuoksi olevamme tuomittuja kokemaan mitä nyt koemme. Voimaantuminen on sitä, että suostumme siihen mitä tapahtui ja sen lisäksi sallimme itsellemme eheytymistä nyt. Ymmärrämme, että mennyt meni jo ja että jokainen hetki on uusi. Aina uusi tilaisuus avautua uusille kokemuksille. Meidän ei tarvitse olla kiinni uhrinäytelmässämme ja syytellä elämämme kurjuuksista ketään. Voimaantuminen on sitä, että alamme löytää uusia suuntia ja valoa ja irtautua selityksistä ja taaksemme pimeään katsomisesta.

Tänään sydämeni keskellä on muutama ihminen, jotka ovat näyttäneet minulle pelkoa, vihaa, väkivaltaa ja voimaantumattomuutta, jotta olen voinut löytää itsestäni rakkautta ja hyväksyntää kaikkea näkemääni ja kokemaani kohtaan. Olen kiitollinen opettajilleni siitä, että olen saanut pelata heidän kanssaan voiman ja voimattomuuden peliä ja oivaltaa lopulta, että voimaantuminen nousee omasta sydämestäni ja valinnoistani. Että mitään peliä ei tarvitsekaan pelata. Että voin olla ja kokea sellaista säkenöivää, josta en joskus tiennyt mitään.

Löydän itsestäni uhriutta edelleen tämän tästä: seikkailu on varsin mielenkiintoinen, sillä aina kun huomaan uskovani että iloni, menestykseni tai levollisuuteni on kiinni jostakin itseni ulkopuolisesta, saan yhä syvemmin yhteyden oman sydämeni voimaan. Aina, kun kärvistelen jonkin haastavan kokemuksen parissa tunnistan, että tämänkin keskellä minulla on mahdollisuus valita itseni: lempeys ja myötätunto itseäni kohtaan. Silloin jokaisen haasteen viisaat viestit aukeavat minulle; en ole olosuhteiden uhri vaan saan tilaisuuden nähdä itseäni ja elämää moniulotteisesti ja rikkaasti. Saan tilaisuuden olla kiitollinen kaikesta ihanasta jota minulla on, saan mahdollisuuden valita entistä intohimoisemmin, mihin haluan elämässä keskittyä ja millaista todellisuutta itse tahdon luoda. Tämän avaran tavan kokea minulle ovat opettaneet ne, joiden kanssa on ollut eniten kärvistelyä. He ovat syvällä sielun tasolla kysyneet: oletko valmis näkemään ja kokemaan itsesi sinä säkenöivänä, todellisena itsenäsi joka olet tämän näytelmämme takana?