Tässä männäpäivänä mulla oli ihana sessio ihanan asiakkaani kanssa. Hän paahtaa töitä aamuin, päivin, illoin ja viikonlopuin tällä hetkellä, ja ymmärtää tilanteen aiheuttamat hommelit itsekin: aika puhkinainen olo. Ja kun vähän kaiveltiin, tuli havaituksi että hän ajattelee että oikeastaan hän paahtaa koska kaipaisi parisuhdetta ja rakkautta ja pelkää jäävänsäkin yksin. Ei paljon ehdi surustella kun väsyttää itsensä työllä. Kun lisää kaiveltuamme kysyin, mitä yrität todistaa tekemällä niin paljon töitä, asiakkaani pysähtyi. ”Omaa arvoani”, hän tuumi.

Ja tässä juuri se paradoksi: niin kauan, kun todistelemme omaa arvoamme, ei sen kokemiseen tule tilaa. Paahdamme, miellytämme, suoritamme, turrutamme, sudimme tunteitamme ja tarpeitamme sivuun, olemme muita varten kaikenlaista ja koko ajan pelkäämme olevamme vääränlaista - koska jossain kohtaa matkaa (yleensä varhaisissa vaiheissamme) olemme oppineet että turvan, hyväksynnän, rakkauden ja nähdyksi tulemisen tarpeet a) täyttyvät vain ulkoapäin b) pitää ansaita.

Itsearvostuksen kokemus ja hyvä olo itsen kanssa vahvistuu, kun itseään oppii auttamaan ja hoivaamaan lempeästi

Tämä on kollektiivinen mutta epideeminen väärinkäsitys. Kun opimme tunnistamaan selvitymiskeinojamme (mm. itseltämme vaatimista, perfektionismia, turruttamista, lääkitsemistä, yli-analysointia, rationalisoimista, syyttämistä, suorittamista, miellyttämistä, kontrolloimista, ponnistelua) ja auttamaan itseämme niistä itseämme aina takaisin yhteyteen itsemme kanssa, itsearvostuksen kokemus vahvistuu. Kun opimme toimimaan arjessamme itsellemme turvaa ja hoivaa luovasti, itsearvostuksemme vahvistuu.

Elämme niin mentaalisessa kulttuurissa, että mielestäni itsearvostustakin tavoitellaan mentaalisesti. Mentaalisin terapioin, valmennuksin, selfhelpein ja korulausein (joita itsekin tarjoan :D) - mutta suhdetta itseemme ei muuta ajattelu vaan toiminta. Siksi tuon tosi pragmaattiset työkalut, kehollisen ja tunneyhteyden hommeleiden keskiöön koko ajan.

 

Itsearvostus on sitäkin, että oppii tunnistamaan selviytymiskeinojaan ja jeesaamaan itsensä takaisin lempeään yhteyteen itsensä kanssa

Kaikista meistä tuntuu kurjalta, jos itselle ei ole hoivaavaa tilaa, ja turvan elmenttejä! Kaikille meille vaikeat tunteet ovat vaikeita! Jokainen meistä kokee häpeän, pienuuden, epäonnistumisen, pettymyksen, pelon, surun, ahdistuksen ja kitkeryyden tunteita! Niiden kanssa voi oppia olemaan niin ettei homma mene enää omaan henkilöön eli siihen uskomukseen, että mä oon huono, kun tapahtuu kurjuuksia tai on vaikea olla. Itsearvostus on sitä, ettei enää hylkää itseään kun on vaikeaa, vaan oppii auttamaan itseään. Ja jos solahtaakin selviytymiskeinoihinsa (ihan luonnollista sekin!) oppii jeesaamaan itsensä takaisin sydänyhteyteen itsensä kanssa. Itsestään ei tarvitse osata ajatella jotenkin hienosti - sydänyhteys löytyy toiminnan kautta - ajattelu tulee sitten perässä ja muassa. (Tämä on käytännön neuropsykologiaa: kun hermosto rauhoittuu / turva aktivoituu, aivojen kapasiteetti vapautuu peloista, lytyistä ja ahdistuksista luottamuksen ja rakkauden suuntaan).

Kun alkaa löytää sisäsyntyistä arvoaan, se ei tarkoita että itseluottamusta pörhentyy meihin jostain lisää (meihin ei tarvitse tulla mitään lisää) vaan sitä, ettei enää osta liiskaavia tunteita ja ajatuksia itsestään. Se tarkoittaa, että oppii vastaanottamaan ja kannattelemaan tunteitaan eli voimautumaan niistä - ja vaikeuksistaan.

 

Itsearvostus tarkoittaa myös sitä, ettei himmaava häpeä enää pidättele. Saakin säkenöidä ihan omana itsenään! Nähdä itsensä ihanassa valossa, itseään kannustaen ja peloista läpi auttaen. Se mahdollistaa sydänpolkujensa kulkemisen, unelmien toteuttamisen ja elämän ihanien juttujen vastaanottamisen.

Itsearvostus ei poista elämän ristiriitaisuutta tai sitä, että joskus itsensä valitseminen on tosi haastavaa - mutta se auttaa palaamaan lempeyteen, yhä syvemmin ja vapaammin

Suurin osa meistä saa opetella vastaanottamista. Kun oppii ensin vastaanottamaan itseltään ihania ja hoivaavia juttuja, itsearvostus vahvistuu. Oikeasti kyse ei ole mistään monimutkaisesta hommasta, jossa pitää työstää ja vapauttaa menneisyyden haavat ja haamut ja jossa elämä on pelkää blissiä. Ihmisen elämä on ihmisen elämää iloineen, ihanine aikoineen, säkenöinteineen, pettymyksineen, hämmennyksineen, suruineen ja pelkoineen. Mutta kaikessa voi oppia olemaan itsensä puolella. Se on myös läheisriippuvuudesta eheytymistä. Voin kertoa, että erinäisistä syistä läheisriippuvuus minusta triggeröityy tämän tästä, ja jatkuvasti saan palata sen äärelle, mikä auttaa minua rajaamaan ja keskittymään omaan elämääni: turvan ja hoivan toimet itseni kanssa, sydänjuttujeni toteuttaminen, oman elämäni eläminen.

Matka siihen on ollut pitkä ja pomppuinen, mutta ihanuus itseni kanssa ei varsinaisesti enää elämässä kyseenalaistu. Silloinkaan, kun tuntuu pahalta, en enää käänny itseäni vastaan. Ja jos käännynkin, eli havaitsen että nousee häpeää tai pelkoja, ymmärrän että kyse on siitä ja autan itseäni takaisin lempeyteen ja pehmeyteen. Tätä on mahdollista oppia - ja koko duunini ydin juurikin on tämän hommelin opettamista toisille.

Rakkahaisesti tervetuloa Mä saan olla mä -itsearvostusminionlinewörkshoppiin ensi tiistaina 18.10. klo 18-20:30 Zoomissa. Sessiosta saa tallenteen, jos ei pääse livenä mukaan. Hinta 44e ja ilmoittautuminen meilitse tiistaina puoleen päivään mennessä (tallenteen saat toki hankkia myöhemminkin) annaulrikataipale@gmail.com

Sessio on jatkoa häpeäwörkshopille, mutta voit vallan hyvin osallistua vain tähän. En avaa arvottomuuden / häpeän / itseluottamuksen puutteen syntyjä syviä tässä sessiossa, vaan käymme tosi käytännönläheisesti läpi itselle lempeytymisen teemaa. Puhumme selviytymiskeinoista ja siitä miten ne pitävät arvottomuuden ja riittämättömyyden tunteita yllä, ja siitä kuinka sisäsyntyinen itsearvostus alkaa löytyä ihan tiettyjen puuhien kautta. Sessio pitää sisällään maadoitusmediksen, jälleen perin intohimoista puhetta aiheesta, kirjoituskuulostelua ja alitajunnan kanssa työskentelyä.

Ja hei! Levollisuuden retriitti 2.- 4.12. pikku hiljaa lähestyy. Early bird - ale on voimassa 1.11. asti - retriitillä on vielä muutama paikka vapaana - lämpimästi tervetuloa jos sydäntä kutsuu!