Olen tosi hanakka käymään kaikenlaisissa hoidoissa, lähinnä hieronnoissa. Työni on suuuuuuperintensiivistä läsnäoloa, sisäisyyden, tietoisuuden ja energioiden parissa työskentelyä. Jotta hommelit pysyvät tasapainossa, tärkeä osa mun työtä (ja elämää) 🙂 on vastaanottaminen.

Joskus way back when mulla oli aika paljon vastustusta vastaanottaa apua, hoitoa ja hemmottelua itselleni. Vastustus näkyi mm. niin, että pohdin hirveästi onko mulla rahaa siihen. Huvittavaa kyllä, mitä enemmän vastaanotan, sitä enemmän vastaanotan. Mitä enemmän sallin itselleni ihanuutta ja hyvää, sitä enemmän mulla on fyrkkaa. Hyvin simppeliä, mutta kesti vuosikausia, että sisäistin tämän asian.

Käyn hoidoissa tukeakseni itseäni, en korjatakseni jotain, mikä muka on vialla. Mikään ei ole vialla. Joskus kropassa tai sisäisyydessä on jumeja, mutta nykyään se tarkoittaa mulle sitä, että itse asiassa jokin on avautumassa, matkalla ulos mun systeemistä, ei suinkaan pielessä.

Mutta en mene hierontaan vain silloin kun olen jumissa, vaan yleensä pari kertaa kuussa ihan vain syvää rentoutumista ja lempeyttä tukemaan. Käyn myös jalka- ja kasvo- ja käsihoidoissa, just because.

Mulle on todella tärkeää, että hoitaja on läsnä - olen energioille tosi sensitiivinen ja aistin toisen tunnetilan aina heti. Tunnen, jos toinen on ajatuksissaan tai tekee hoitoa jotenkin marttyyriuden kautta (eli ei itse voi hyvin tai ota vastaan). En enää käy hoitajilla, joilla on jokin agenda, esimerkiksi tietynlainen henkinen maailmankuva siitä mitä tasapaino on tai mikä toisen kehossa tai systeemissä on "krempallaan" - eli tyypeillä, jotka projisoi omaa dualistista uskomustaan siitä, että jotakin pitää fiksata tai muuttaa, hoitaessaan. Itsensä ja sisäisyytensä kanssa tasapainossa, agendatta hoitavia tyyppejä on kyllä vähän haastavaa löytää 😉

Hoito tulee aina ihmisen oman psyyken läpi ja kysyy mun mielestä hirmu paljon selkeyttä ja etiikkaa. Puhun nyt omasta puolestani: se mikä mulle ei toimi voi toimia sulle ja toisinpäin. Itselle sopivan hoitajan tunnistaa siitä, että olo hoidon jälkeen on syvästi itsessä oleva ja rentoutunut. Jos ei ole, kyse voi olla tietysti siitä, että ylös nousee omasta systeemistä juttuja, joiden kohtaaminen on vaikeaa. Joskus se sitten saattaa projisoitua hoitajan päälle: "huono hoitaja", "huono hoito", tai "ei nähnyt mua ja mun elämää oikein". Joskus syyttäminen tai hoidon nostamaan pahaan oloon lukkiutuminen on helpompaa kuin ottaa vastuu omista energioista, tunteista ja tietoisuudesta.

Mutta senkin tunnistaa, kun joku suhtautuu sinuun kuin "hoidettavaan", vähän ylhäältäpäin. Not cool, sanoisin. Lempeässä hoidossa saat muistutusta omasta valostasi ja eheytät itse itseäsi. Siihen SAA ottaa apua ja tukea vastaan. Itse olen joskus tiukka ja haastan valmennettaviani. Joskus en suosittelekaan näkijäsessiota vaan valmennusta jos näen, että toinen on ihan jonkun oman oivalluksen (eli voimaantumisen) äärellä, tai jos oman tunteen tai uskomuksen kohtaaminen olisikin voimauttavampaa ja ehyttävämpää kuin ottaa vastaan energioita ulkopuoleltaan. Olen tarkkana näissä hommeleissa. En odota asiakkailtani itse yhtään mitään; se tapahtuu mikä nyt on tapahtuakseen. Enkä tietenkään ole kaikkien tyyppi. Mutta koen, että tällainen neutraali, nondualistinen lähestymistapa peilaa energioita kirkkaasti.

Olen matkani varrella ottanut tosi paljon apua vastaan

Nykyään tykkään valtavasti käydä ihanissa hieronnoissa. Joskus käyn jollain tyypillä, jolla saattaa mun mielestä olla jotain "henkisen ihmisen" agendaa - en hirmu paljon välitä sellaisesta, koska en niin välitä "henkisyydestä" vaan tietoisuudesta. Tämä kuulostaa ehkä vähän paradoksiselta; olen ollut lapsesta asti "henkisen" tien kulkija, kunnes koin oman kokemukseni kautta syvästi, että "henkisyys" ja kaikki sen muodot ovat tavallaan ihmisen mielen tulkinta siitä, miten yhteyteen sielun kanssa päästään. Olen kokenut reissullani, että lopulta siihen ei tarvita yhtään mitään muuta kuin syvää itsearvostusta jotta hiffaa, että tämä mun ihmisyys on sieluni ilmentymä laiffissa; meidän sielu ei todellakaan tarvitse mitään kristalleja tai rituaaleja. Hengen läsnäolo mun elämässä ei ole sellaisista asioista kiinni. Eikä siitä, miten me syödään tai pukeudutaan jne. Päin vastoin, ne voi olla aikamoisia distraktioitakin ja toisinaan me annetaan oma voimamme pois jollekin ulkopuoliselle energialle, hoitajalle tai enkelille sen sijaan että voimaudutaan kokemaan syvästi oma arvomme, luottamaan itseemme ja omaan sydämeemme. Silloin me tunnistetaan, että me todella luodaan - ja voidaan tehdä se myös tietoisesti - oma todellisuutemme itse.

Uskon, että mun sukupolveni on erinomaisella tavalla vähän sellainen "terapiasukupolvi", meillä ei enää ole ehkä niin paljon kollektiivista, tiedostamatonta häpeää systeemissämme kannettavana, eli ajatus terapiasta tai avun vastaanottamisesta ei ehkä enää ole niin pelottava. Uskon, että se mikä meissä pohjimmiltaan nostaa vastustusta ottaa apua vastaan on piilotettu arvottomuuden tunne, luulo siitä että olen huono ja viallinen ja heikko, enkä saisi olla siinä missä olen.

Joskus tämä arvottomuuden tunnistamaton kokemus naamioituu meissä niin, että me ajatellaan ettei tarvita apua tai ettei mikään ulkopuolinen voi meille mitään antaa tai että kukaan ei kuitenkaan tajua mua tai että mikään ei auta mua. Usein siellä alla voi olla syvää itsensä kohtaamisen pelkoa, eli turvattomuutta.

Joskus meillä on myös pelko siitä, että "auttaja" käyttää meidän voimattomuutta meitä vastaan. Ja joskus se on ihan validi pelko siinä mielessä, että kyllä sellaisia "auttajia" todella on, jotka nostavat itseään - siis hoitavat omaa tunnistamatonta arvottomuuttaan - hoidettavansa kustannuksella. "Henkisessä auttamistyössä" on joskus kyse tästä. Musta siinä hoitamisen / auttamisen etiikassa on todella olennaista juuri se, että hoitaja itse tunnistaa omaa piilotettua arvottomuuttaan (jota meissä kaikissa on, eikä siinä ole mitään väärää eikä pahaa) ja katselee sitä tietoisesti, lempeästi ja avoimesti. Marttyyrina auttava ei välttämättä itse voi hyvin, koska alitajuisesti auttaa lunastaakseen omaa paikkaansa tai arvoaan. Uskoessaan, että on hänen "tehtävänsä" palvella. Koen, että syvässä, myötämielisessä ja mitä eheyttävimmässä kohtaamisessa kehon ja sisäisyyden tasolla on vahvasti samanvertaisuus, lempeä uteliaisuus ja kiinnostuneisuus läsnä. "Aah, tutkitaan yhdessä, mitä täältä löytyy!"

Ajattelen itse, että mun "tehtävä" ei ole "auttaa" ketään - rakastan duuniani ja teen sitä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Voin ilmentää sieluni energioita ja iloa tekemällä jotain muutakin kuin nyt teen - niin kuin olen tehnytkin.

Uskon, että tämä pakottomuus näkyy omassa työssäni vapautena ja vapaan tilan tarjoamisena. Välillä mä tarvitsen pidempiä taukoja ladatakseni akkujani ja muihin rakkaisiin juttuihin enemmän keskittymisenä - ja sitten otan sellaisen tauon. (Kuten nyt, unelmamatkallani Australiassa ja Uudessa Seelannissa!)

En myöskään usko, että kenenkään pitää tai tarvitsee ottaa ulkopuolista apua vastaan. Joskus hoitoon hakeutuminen on sitä, että me ei ihan luoteta itseemme vaan luullaan, että joku toinen tietää paremmin musta tai siitä mikä mulle olisi hyväksi tai mitä mun pitäisi tietää. Näin on ainakin ollut omalla kohdallani. Lisäksi mä suoritin eheytymistä; mun halu tulla tasapainoon ja avautua kumpusi myös tunnistamattomasta arvottomuudesta. Sitten tajusin, ettei kukaan mun ulkopuolella tiedä paremmin kuin minä mikä mulle on hyväksi. Se on valtava omasta eksistenssistään vastuunottamisen kohta - jolloin elämä myös lähtee virtaamaan ihan eri tavalla. Silloin olen myös vapaa ottamaan vastaan näkökulmia ja hoitoa ilman, että toisen "agenda" tarttuu muhun tai että annan oman voimani pois. Matkan varrella on todella käynyt sitten myös niin, että kelpuutan aika harvat hoitajat 😀 Ja se on okei - haluan antaa itselleni vain sitä mikä mulle on parasta, mitä se kulloinkin onkaan.

 

Ihanin hoito jossa viimeksi olin oli täällä

(Esteetikkona en ihan tajua miksi Suomessa ei ole yhtä kauniita hoitoloita. Kauneus on hyvin syvää sielun hoitamista, tämän ihmiskehossa olemisen juhlistamista.)

Sitten Suomeen:

Tykkään paljon tästä

...ja jalkahoidossa käyn mielelläni täällä

Sielukkaita tukkajuttuja täällä

Hierontaa mm. täällä

...ja täällä

...ja täällä

Mulle ihan äärimmäisen voimauttavaa omalla matkallani on ollut täällä

Olen myös käynyt loistavalla akupunkturistilla Helsingissä, jossain vaiheessa paljon homeopaatilla ja muissa hoidoissa, astrologeilla ja näkijöillä, joiden apu omalla matkallani on siinä kohtaa ollut avaavaa, tukevaa ja tärkeää. Suosittelen lämpimästi kuulostelemaan, diskriminoiden, missä ja kenen kanssa koet voimauttavaa kohtaamista, riippumatta tunteista joita hoidossa joskus nousee. Suosittelen tosi usein asiakkailleni kehohoitoja, esim. hierontaa, koska ne on hetkiä, joissa me saadaan harjoitella vastaanottamista. Olla vaan, tekemättä mitään sillä aikaa kun toinen (hyvä hoitaja) lempeästi ja ilolla möyhentelee ja pehmentelee.

Kuvat: Comma Byron