Kun elämä tuntuu hyvältä, olo itsen kanssa tuntuu hyvältä. Ja toisin päin: kun alkaa arvostaa itseään, alkaa tehdä valintoja, jotka tuntuvat sydämessä hyvältä. Se voi olla jotain ihan muuta, kuin mitä olisit ajatellut tai mikä mikä sopisi elämäsi jatkumoon tai siihen, mitä sinulta kenties odotetaan. Todella usein asiakkaani kertovat, että elämässä asiat ovat ihan hyvin, mutta olo on vähän tyhjä tai ontto.

Silloin elämä voi olla järkevää, hallittua, suorittavaa, kontrolloitua, tarkkaan mietittyä, aikataulutettua ja sääntöihin perustuvaa pitäisien täyttämistä pikemminkin kuin sen mukaan pötkyttelemistä, mikä itseä ilahduttaa, ravitsee, innostaa ja kutsuu. Tosi inhimillistä! Mutta silloin myös yhteys omaan kehoon ja tunteisiin on jollain tapaa katkolla. Tulee paahtaneeksi sisäisten vaatimustensa kuumotuksessa ja kritisoi itseään kun ei pysty kaikkeen. Tai sitten tekee jatkuvasti asioita, joita ei haluaisi tehdä: suostuu, venyy, joustaa, vääntäytyy mutkalle ja hoitaa velvollisuuksia. 

Jos ei muista (tai uskalla) pysähtyä kuulostelemaan, missä menen ja miltä elämä tuntuu,  keskittyy vain selviytymiseen, suoriutumiseen tai siihen miltä itse ja oma elämä vaikuttavat muille. On tarve sutia joitakin tunteita sivuun, jos ne eivät oikein sovi kuvioon tai niihin ei ylipäänsä ole yhteyttä.

"Kuvioon sopimaton" tunne voi olla esimerkiksi olo siitä, että jotakin puuttuu vaikka kaikki on ihan hyvin. Sitten sättii itseään ja koittaa vain sopeutua, vaikka sydän ihan oikeasti yrittää kertoa, että hei, nyt jokin ei ihan natsaa. Sydämesi aidot tunteet ovat ihan sallittuja!

Moni saa opetella koko tunnehomman aikuisena ihan alusta. Jos olo on ontto, tyhjä tai jatkuvasti uupunut tai stressaantunut, sydän ja tunteet ovat jollakin tapaa sivuun lakaistuja.

Sydämen kautta eläminen tarkoittaa, että alat arvostaa enemmän sitä, miltä sinusta tuntuu kuin sitä, mitä sinusta ajatellaan, miltä asiat näyttävät ja mitä sinun ”pitäisi” tehdä, tuntea, kokea tai saavuttaa. Sydämen elossa "pitäisit" ja pelot eivät sanele elämäsi sisältöä vaan se, mikä oikeasti tuntuu kulloinkin itselle oikealta. Hassua kyllä, syvään iloon saa yhteyden, kun saa tuntea kaiken mitä tuntee, eikä selittele tunteitaan ja aistimuksiaan muuksi. On lupa - eli sisäistä turvaa - olla surullinen, vihainen, turhautunut, ahdistunut, jännittynyt, innostunut, megariemuissaan - mitä milloinkin. 

Vaikka eläisit kiireistäkin arkea, on olennaista, että se perustuu sille, että sinusta tuntuu hyvältä elämän isossa kuvassa. Jos jatkuvasti sivuuttaa sydäntään, olo elämässä ei yleensä ole kovinkaan levollinen. Paperilla ei voi voida hyvin.

Mutta miten tunteisiin saa yhteyden? Miten syvään iloon ja innostukseen saa yhteyden?

Tekemällä sitä, mikä ilahduttaa, päivittäin. Se on meille usein yllättävän haastavaa. Ajattelemme usein huomaamattamme, että a) ilo ja nautinto pitää ansaita b) ettei pieni ilkamointi siellä täällä ratkaise elämän isoja dilemmoja tai tuo rakkautta, yhteyttä tai innostusta, jota kaipaamme.

Hassua kyllä, se on valtavan iso tekijä elämän kirkastumisessa. Juuri nautinnon salliminen itselle alkaa avata tietä kaikkiin tunteisiin, sisäiseen ääneemme ja rohkeuteen toimia sen mukaan, itseä kunnioittavasti. Kun itselleen alkaa sallia hyvää, elämän iso kuva alkaa kirkastua sisäisen turvan myötä.

Harmillisen usein tyydymme jauhamaan asioita päässämme, etsimään ratkaisuja ja vaatimaan itseltämme rohkeutta ilman, että ruokkimme ja ravitsemme ilon, innostuksen ja rohkeuden löytymistä. Kyllä siinä vähemmästäkin olo tyhjenee ja into katoaa, jos arki perustuu sille, että miellyttää muita eikä anna itsensä tuntea sitä mitä oikeasti tuntee ja ajatella mitä ajattelee. Jos elää muita varten, ei oma sydän saa tarpeeksi happea.

Mitä ilahduttavaa voisit juuri nyt sallia itsellesi? Jotakin ihan pientäkin? Itsellesi konkreettisesti tilaa raivaamalla raivaat tilaa sisäisyydellesi. Silloin myös alat priorisoida iloosi, intohimoosi ja siihen, mihin sydän kutsuu - vaikka et vielä edes tietäisi mitä se on. Harvemmin kellekään yhtäkkiä landaa ajatus siitä, mitä haluaa tehdä loppuelämäänsä ilman, että sydämensä haluja hoivaa päivittäin.

Kutsuuko sinua oikeasti ystävän tapaaminen vai kaipaisitko yksinoloa? Onko pyykkivuorta ihan pakko setviä tänään - voisitko viettää illan lempikirjaasi lukien? Olisiko tänään sittenkin tilaa mennä lenkille, keskittyä hetkeksi itseesi?

Teksti on ote mun Sydänjuttu -tehtäväkirjastani <3

Kuva: Cassia Beck