Heitin Sydänjuttu-kirjassani ilmoille kuulostelun: käytätkö elämänvoimaasi soutamiseen vai äyskäröimiseen? Se tarkoittaa toisin sanoin sitä, elätkö enemmän selviytymiskeinojesi kuin sydänvoimasi kautta?

Itse olen vetänyt aiemmin paljon enemmän selviytymiskeinojen varassa eli äyskäröiden kuin soudellen ja laulellen. Ja kyllä ne vanhat tutut selviytymiskeinot vieläkin joskus tärähtävät päälle; toisinaan alan kannatella, paahtaa, sivuuttaa itseäni, häsmäköimään toisten asioita ja tunteita enemmän kuin omiani. Mutta tosi paljon vähemmän kuin aiemmin.

"Saakeli minä täällä leivon saaristolaisleivät munavoit eikä kukaan kiitä ja kuraiset kengät täällä vaan lojuu"

Ja me suomalaiset ollaan niin megahyviä pienentämään itseämme. Sitten mökötetään puolisolle tai läheisille, marttyroidaan että saakeli minä täällä leivon saaristolaisleivät munavoit eikä kukaan kiitä ja kuraiset kengät täällä vaan lojuu. Tai vietetään koko ilta somessa sohvannurkassa sen sijaan että joogattais, käytäis kävelyllä tai tehtäis jotain muuta sellaista, mikä tuntuu aina niin ihanalta - ettei vaan alettaisi voimautumaan.

Usein me ollaan paljon tottuneempia pienentelemään kuin olemaan omassa voimassamme, joten vaikka teorian tasolla haluttaisiinkin voimautua elelemään enemmän ilon kautta, vedetään kuitenkin vähän selkä kyyryssä, koska se on tuttua ja turvallista. (Ei siksi, että meissä olisi mitään vikaa vaan siksi että luulemme niin.)

Usein olemme tottuneita itsemme pienentämiseen ja ajattelemme, että iloinen ylpeys itsestä ja omien sydänjuttujen esiintuominen on ylpistelyä ja ylimielisyyttä (eli about suurinta syntiä)

 

Sitten me ihmetellään, että on se kumma sissus saakeli kun en yhtään tiedä mikä musta tulis isona, miks mä aina niittailen itseäni, en uskalla rajata, mun ihmissuhteet on tällaisia vähän kämäsiä enkä uskalla sanoa mitä ajattelen ja haluan, enkä lähteä Madeiralle yksin enkä mennä rumpukurssille ja muutenkin v*tuttaa.

Myös itsensä pienentäminen on selviytymiskeino. Se kumpuaa häpeästä, siis sieltä missä meidän tunteisiin ja tarpeisiin ei ole viritytty kannustavasti ja kuulevasti (ja haloo miten monen kohdalla näin on ollut? Ei siksi ettei olisi haluttu vaan koska ei ole osattu - me ollaan just vasta tultu sodista ja selviytymistaisteluista, eikä tunnehommeleille ole paljoakaan ollut tilaa). Varhaisissa vaiheissa syntynyt häpeä saa uskomaan ja luulemaan, että mun tunteissa, tarpeissa, toiveissa, rajoissa, unelmissa, ajatuksissa ja sisäisyydessä on jotain vikaa, joten mun oikea paikkahan on joko uuninpankolla hiljaisuudessa tai ovimattona kärvistellessä. Ei suinkaan missään sellaisen parissa, mikä saa mun sydämen laulamaan ja iloitsemaan koska enhän mä nyt ole sen arvoinen.

Olethan, kuten se yksi kosmetiikkafirmakin jo aikaa sitten totesi.

Suurimman osan (tai siis kaikkien) asiakkaideni kanssa käydään reissua itsensä pienentämisestä, häpeästä ja syyllisyydestä omaan sydänvoimaan. Se tarkoittaa myös, että uhriutuminen eli maailman ja toisten syyttäminen sekä uskomukset siitä miksi en pysty kykenemään ja tottumukset ja tavat sutia itseään sivuun ja pitää itsensä pienenä ja hiljaisena nousevat päivänvaloon - ja vapautetaan.

Itsestään vastuun ottaminen on myös sitä, ettei alistu toisten epävarmuuteen eli itsensä pienentämiseen, josta myös kaikenlainen kateus, vallankäyttö ja dissaaminen kumpuavat. Kun itse voimautuu, oppii sellaiselle viittaamaan kintaalla vaikka se välillä satuttaisikin. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee!

Ei meistä tarvitse mitään Kolumbuksia kaikista tulla vaan oman pienen hyvän elämämme (niin kuin eräs rakkaani männäpäivänä totesi) eläjiä. Itsemme näköisiä ja kokoisia. Ja saa se sydänkin tässä elämässä laulaa. Täähän tosiaan on sun elämä ja ihan itse voit antaa itsellesi luvan, et tarvitse sitä nyt enää keneltäkään muulta.

Sydänvoima on omien lahjojensa, halujensa, ei-halujensa ja säkenöintinsä omistamista

Me pienennetään itseämme, koska pelätään, mitä noi muut aattelee. Mutta mitä enemmän tekee omia sydänjuttujaan, sitä vähemmän miettii mitä muut ajattelevat. Se muiden ajattelemisen ajatteleminen on projektio epävarmuudesta itsensä suhteen. Me piennetään itseämme, koska pelätään jäävämme yksin, pelätään olevamme ylimielisiä. Ja sitten alimielisyyksissämme teemme valintoja, jotka ovat ihan jees, mutta eivät kyllä mitään intohimoja herätä. Ja sitten ihmettelemme, että miks mä oon näin tyytymätön ja enhän saisi olla, kun kaikki on ihan hyvin.

AIJAI mikä soppa! Ihan suotta.

Sydänvoima on omien lahjojensa, halujensa, ei-halujensa ja säkenöintinsä omistamista. Ensin tarvitsee alkaa katsoa itseään voimavarojensa eikä oletettujen huonouksiensa kautta. Mutta kun on tottunut katsomaan itsessään kaikkea sitä mikä MUKA on viallista ja huonosti asiaa sen kummemmin edes kyseenalaistamatta, pakenee voimaansa.

Sydänvoimautuminen on elämästään 100% vastuun ottamista. Sen tiedostamista, mihin kaikkeen on onnensa riippuvaisena ripustanut sen sijaan että eläisi sitä. Miten eri tavoin piiloutuu ja pienentää itseään. Miten eri tavoin toteuttaa uhriutta ja luulee olevansa voimaton vaikka oikeasti ei edes testaile voimaansa. Miten eri tavoin jättää rajaamatta ja tunkee itsensä postimerkin - tai sen uuninpankon - kokoisen läntin, ettei vain tarvitsisi ottaa vastuuta lahjoistaan ja tuoda niitä haavoittuvaisesti enemmän näkösälle. Ja ihan suorastaan alkaa kokea itsensä vähän ihanampana.

Sydänvoimautuminen on elämästään 100% vastuun ottamista

Oma itseni pienentäminen on ihan herkillä tämän tästä. Kuvaan vaikka jonkun videon ja sitten ajattelen seminolona tai epävarmana, että emmänyttämmöstä voi julkaista. Sitten vähän hymyilen itseäni ja julkaisen kuitenkin. Epävarmuus, häpeä ja ajoittainen tuhkan päälleen heitteleminen on on ihan luonnollista näkösällä olon jänskäystä, mutta ei siihen tarvitse jumittua. Toteutan vapaana sydänjuttujani, luon ja ilmineeraan taipumuksiani. Saan siitä itse iloa - ja ilmiselvästi usein siitä saa iloa, voimaa ja kaikenlaista hyvää muutkin. Rakastan työtäni ja sepä onkin hauskaa, koska niin monelle muullekin se tuo elämään rakkautta ja eheytymistä.

Pitkä matka on tultu penkalla kärvistelystä ja siitä fiiliksestä, että tää elämä vaan menee ohi ja noi muut tekee kaikkea jännittävää, ja ei musta oo paljon mihinkään muuta kuin otsa hiessä paahtamaan jotain mikä ei niin hirveästi edes sytytä.

Kyllä tässä elämässä saa kokea kaikkea säkenöivää jos niin valitsee - meidän arvo tulee itsellemme näkyväksi kun me TEHDÄÄN ASIOITA JA VALINTOJA jotka tuntuvat itsellemme hyvältä (muutakin kuin suklaan nakertamista ja netflixin katsomista, joka sekin on todella jees, mutta saahan sitä nyt vähän enemmänkin kokea).

Eli ensin ei tarvitse jotenkin löytää mitään megavoimautuneisuutta ja itsearvostusta jotta voi lähteä sinne rumpukurssille (siinä se elämä sitten hujahtaakin äyskäröidessä ja sitä ihmettä odotellessa) vaan tehdä valinta, että perhana mä haluan kokea enemmän sydänvoimaani tässä elämässä, tehdä se juttu jonka nyt uskaltaa itsensä ja syömmensä hyväksi - ja voilà SITTEN alkaa tapahtua voimautumista, itsensä pienentämisen, ovimattoilun, vertailun ja onnen odottelun sijaan.

Jos ei pidä itseään tärkeänä ei koskaan tunnista, että mulla ois jotain tärkeää annettavana. Omaa arvoaan alkaa löytää usein konkreettisimmin sen myötä, että haastaa itseään kutsuvien, mutta vähän jännittävien juttujen ääreen. Ne pelottavat, koska luvassa on sydänvoimautumista - ja sen äärellä joutuu luopumaan itsensä pienentämisestä ja alkaa kokea sydänlaulua!

Silloin alkaa yhä enemmän tunnistaa voimavarojaan, lahjojaan ja sitä mitä itsellä on annettavana. Mutta jos ei pidä itseään tärkeänä ei koskaan tunnista, että mulla ois jotain tärkeää annettavana. Ei sillä tavalla tarvitse laiffiaan elää! Kaikilla meillä on reissumme tuomaa viisautta, jotakin mihin meillä on taipumuksia ja ihan omaa, ainutlaatuista ihanuuttamme. Siihen saa yhteyden, kun alkaa TOIMIA.

Lämpimästi tervetuloa erittäin käytännönläheisesti Sydänvoimassa -minionlinewörkshoppiin keskiviikkona 8.3. klo 18-20:30. Hinta 44e, sessiosta saa tallenteen ellei pääse livenä mukaan. Ilmoittautuminen meilitse: [email protected].

Sessiossa tutkitaan lämmön ja lempeyden kautta REHELLISYYDELLÄ missä kaikessa uhriudut, pienennät itseäsi ja piiloudut voimaasi ja miksi. SEKÄ millaisia voimavaroja, lahjoja, taipumuksia ja sydänkutsuja sulla on - ja millaiset sun sydänvoimautumisen seuraavat askelmerkit voisivat olla. Me tehdään useampia syvähköjä sisäisyytesi kuulosteluja - eli tää wörkshoppi tulee todella hyvällä tavalla vähän haastamaan, ravistelemaan ja voimauttamaan sua. Omaan voimaasi <3 Joka on lahja meille kaikille (ja myös läheisriippuvuudesta eheytymisen ykkösjuttu). Eli käsittelyssä on koko elämäsi ja sen eri alueet.

Ja hei lämpimästi tervetuloa myös mun verkkokursseille Olet parasta, mitä sinulle on tapahtunut, Kohti sydämen unelmia ja Lähelle. Kursseja saa käydä omaan tahtiin 3.5. asti. Tuolta etusivulta löydät jokaisen kurssin esittelysivun ja pääset halutessasi mukaan. 

Ja sun ei tarvitse haluta mitään mitä et halua eikä niitata itseäsi mistään itsensä pienentelystä eikä olla mitään muuta kuin olet. Lempeys - ei laiskuus sisäisyytensä suhteen vaan myötämielisyys - on suurinta sydänvoimaa.