Iso osa siitä miksi me luullaan, että meissä on jotain vikaa, epäillään, himmataan ja pienennetään itseämme, eikä uskalleta tehdä niin kuin sydämessä tuntuu on, ettei me olla ihan tunneyhteydessä itseemme. Ja se ei tod. ole kenenkään vika vaan rakenteellista meidän kulttuurissa: ei sellaista voi opettaa, mitä ei ole itse oppinut. Himmaava häpeä / arvottomuus on suoraan yhteydessä siihen, ettei omiin tunteisiin + tarpeisiin ihan ole lupaa. Kun oppii tunnehommeleita, häpeä vapautuu. Kun häpeä vapautuu, alkaa hiffata omia rajojaan, toimia niiden puolesta ja tuntea koko tunteidensa kirjoa. Se vapauttaa - ei enää identifioidu mihinkään epävarmuuden fiiliksiin tai ikuisesti pyöritä jotain itse-epäilyksiä mielessään.

Tunteensa voi oikeasti tuntea, kun on riittävästi turvaa. Kun tuntee tunteensa, elämä virtaa, koska tunteet saavat virrata. Tunteita ei tarvitse silloin ”työstää”. Kaikilla tunteilla on viesti: ne kertovat tarpeista. Tyyliin: vihaisuuden / kiukun alla on rajojen tarve, eli tarve suojata omaa elämänvoimaa / iloa. Kun tunteen tuntee, sen viestin saa intuitiivisesti käyttöönsä, eli sen viesti avautuu sulle just tässä kohtaa voimauttavasti ja selkeyttävästi. Mutta kuinka moni meistä on oppinut tän homman?

Kiukkua pidetään huonona, sitä usein suorastaan pelätään (mä käytän nyt kiukkua esimerkkinä, kun viha on monelle meistä niin vaikea / kielletty tunne). Kun kiukku / neutraali viha ei saa virrata, ei VOI olla omassa voimassaan, vaan uhriutuu (uhrius on voimakas sana, voisin käyttää myös voimaantumattomuus-sanaa). Siitä seuraa bönareita, passiivis-aggressiivisuuttam uupumista, rajattomuutta, selkeyden puutetta, alistumista, jumitusta, pelkoa, ahdistusta, sitä ettei ihan näe vaihtiksia eikä luota itseensä.

Sitten viha / rajattomuus saattaa räjähdellä, purkautua ulospäin, kääntyä sisäänpäin tai projisoitua: ”sä oot paska”, ”mä oon paska eikä musta oo mihinkään, miksi mä aina epäonnistun”, ”muut kohtelee mua huonosti” jne.

Tunteita väistellään kaikenlaisin mahdollisin tavoin (eli defenssein ja selviytymiskeinoin). Tää on täysin ymmärrettävää ja koskee suurta osaa meistä suomalaisista, joiden sodista eli selviytymistaisteluista on vain minihetkonen. Me kannetaan edelleen sukupolvienylisiä tunnetraumoja ja nyt vasta ne alkavat purkautua niin, että tunnetaidoista ja tunteista aletaan puhua ja niihin liittyvä ymmärrys lisääntyy. Se on ihan superolennaista sydänvoimautumisen kannalta.

Kognitiivinen ymmärrys tunteista on tärkeää JA samalla se ei millään tavalla korvaa tunteiden oikeasti kehossaan tuntemista ja kokemista.

Kun pää ja kroppa tulevat vihdoin synkkaan, tunteet todella voi kokea virtauksena joka voimauttaa ja siivittää laiffia ja syvää hyvää oloa eteenpäin, eikä suinkaan päinvastoin. Siihen tarvitaan sisäistä turvaa. Sitä voi alkaa löytää itsessään (mun youtube-kanavalta tai instagarmista tai facebookista löydät videoita tästä), mutta suurin osa meistä tarvitsee / hyötyy terapeuttisesta avusta  - turvaa ja tunneyhteyttä itseensä ei tarvitse eikä usein ihan voikaan löytää yksin. Mun duunin keskiössä on jeesata turvan + tunneyhteden löytämisessä.

Olen itse pelännyt tunteitani ihan hirmu paljon ja ollut ihan niiden vietävissä. Olen voimakkaasti tunneihminen, jolloin myös mun defenssit tuntemista vastaan on olleet aivan lukemattomat. (Koska en varhaisissa vaheissani oppinut tunnetaitoja vaan väistämään tunteitani, kuten varmaan suurin osa jengistä). Olen mentalisoinut, järkeistänyt, työstänyt, paennut, kontrolloinut, manipuloinut, turruttanut, lääkinnyt ja projisoinut kuin viimeistä päivää.

Esimerkkejä defensseistä eli yrityksestä väistää tunteita:

• Sen sijaan, että tunnen esim. epävarmuutta riittämättömyydestäni, keskitän hoivaavan huomioni toisiin, olen aina ”terapeuttina” ja kuulijana - jotta ei itse tarvitse avautua, olla haavoittuvainen, keskeneräinen ja tuntevainen eli ”toisten armoilla” (taas)

• Sen sijaan, että kohtaan omaa vihaani ja asetan rajat eli annan itselleni VIHDOIN itse luvan omiin tarpeisiini ja alan ottaa niistä koppia, vedän puoleeni vihaisia tyyppejä TAI alistun jatkuvasti (eli en ilmaise tarpeitani) ja luulen toisten kohtelevan mua huonosti

• Sen sijaan, että tunnen ahdistusta tai avuttomuutta ja tyhjyyttä (joka on usein alkuperäistä yksinäisyyden tunnetta siellä, missä varhaisissa vaiheissaan jäi yksin avuttomuuteen) lääkitsen itseäni juomalla, ruualla, himourheilulla, pitämällä itseäni aina kiireisenä tai tekemällä helvetisti töitä, shoppailemalla, erinäisillä läheisriippuvaisilla toimilla ja millä tahansa addiktioilla - millä vain, kunhan ei tarvitse OLLA ja olla läsnä pitkiä aikoja

• Yritän kotrolloida muiden fiiliksiä: että kaikilla nyt olisi ”mukavaa”, olen tässä diplomaattina ja sillanrakentaja ja ukkosenjohdattimena jotta mun ei tarvitse tuntea kaikkea sitä miltä tuntuu jos ihmiset tuntevat mitä tuntevat (koska niin just: miltä SE musta tuntuu?)

Defensseistä on miljoona variaatiota ja niitä alkaa huomaamaan itsessään, kun sisäinen turva vahvistuu ja tunneyhteys itseen syvenee.

Tunteita ei silti tarvitse työstää hulluna - näen, että ajatus tunteiden työstämisestä on tän suorituskulttuurin luoma defensiivinen harha. Uskoin itsekin aiemmin, että mun täytyy jotenkin ”työstää käsittelemättömät tunteet” itsestäni, jotta voin voimautua ja olla ihanasti itseni kanssa ja laiffissa. Ääääh, ei ollenkaan.

Mutta miten tunteitaan sitten voi oppia ymmärtämään ja tuntemaan ilman pelkoa, että ne vaan vyöryy ja vyöryy eivätkä lopu ikinä (se on just turvattomuudesta johtuva uskomus)?

Pidän ensi maanantaina 7.3. klo 18-20:30 Tunne tunteesi online-iltawörkshopin perustunteista ja tunnetaidoista, eli avaan tätä kaikkeutta todella käytännönläheisessä muodossa lisää. Mun staili on tosiaankin sellainen heti käytäntöön sovellettavissa, ei mitään yläpilviteoriaa.

Sessiossa:

• Kuulostellaan, mitä sisäinen turva on (neuropsykologisesti + käytännössä) ja miksi se on tunneyhteyden perusta. Miten sisäistä turvaa voisi just nyt itse kukainenkin alkaa omassa elossaan löytää / syventää+

• Käydään läpi perustunteet + niiden viestit eli alla olevat tarpeet (kun niistä alkaa saada koppia, voi hyvänen päivää mikä ilon pöhinä: mussa ei olekaan mitään vikaa! Ja mä pystyn ymmärtämään ja jeesaamaan itseäni! Ja tekemään niin kuin tuntuu enkä koko ajan epäilemään itseäni!)

• Käydään läpi tunnetaidot: tunteen tunnistaminen, kohtaaminen / kannattelu, sääteleminen, purkaminen = voimautuminen

Wörkshoppi pidetään zoomissa ja jos et pääse mukaan sessioon livenä, saat siitä tallenteen.

Hinta 44e, ilmoittautuminen: annaulrikataipale@gmail.com la 5.3. mennessä, ja nyt jos heti tiedät, että haluat osallistua, laitathan viestiä. 

Ja hei, tähän sessioon ei tarvitse osallistua mitenkään interaktiivisesti jos ei halua, oman kameran / äänen saa pitää pois päältä - ja toisaalta todellakin saa osallistua ja esittää kysymyksiä, myös ennen sessiota niitä voi lähettää mulle meilitse.

Lämpimästi tervetuloa jos tää tunnehomma kiinnostelee <3

Hitsin ihania kevään kutkutuksia! Kohti lintujen laulua,

Anna