Uskomuksissa on kyse siitä, että luulemme tiettyjen asioiden johtavan johonkin tiettyyn. ”Jos olen ahkera ja paahdan, saan ylennyksen. Jos laihdun, fiilis itsestäni paranee. Kun rakastun, elämäni muuttuu.” Voimaantuminen on omien uskomusten uudelleen tarkastelua ja niistä vapautumista. Vapautuminen johtaa siihen, että alkaa kokea toivomiaan asioita jo nyt.

Saatamme uskoa, että tiettyjen ruokien nauttiminen on hyvästä, toisten pahasta. Tai että tietynlaisten ajatusten ajatteleminen johtaa hyvään, tai että tietynlaisten vaatteiden käyttäminen on avain elämänlaatuun, tai että tietty rahamäärä tilillä takaa mielenrauhan. Kun teemme niin kuin ”kuuluukin”, ihmettelemme, mikä hitsi siinä on, että silti olo on uupunut tai tuntuu tyhjältä.

Uskomukset ovat egon tulkintoja siitä, mikä on totta ja oikein. Uskomukset siitä, mikä tuottaisi iloa tai onnea voivat olla aivan ristiriidassa sen kanssa, mitä sydämesi haluaisi. Ne eivät johda välttämättä ollenkaan sinne, mistä haaveilet. Saatat jumittaa uskomuksessa siitä, että onni tulee sitten kun rakastut, laihdut, lihot, muutat, saat kivemman työn – ja blokkaat itseäsi kokemasta onnea tuottavia asioita tässä ja nyt. 

Joskus syön liikaa, joskus liian vähän. Välillä nukun huonosti, mieli on maassa, reagoin tunteella. Toisinaan joogaan, hengittelen ja hengaan ulkoilmassa. Joskus makaan sängyssä koko päivän saamatta mitään aikaan. Toisinaan olen pois tolaltani ja surun murtama. Välillä pelkään ja koen epävarmuutta. Mikään näistä ei määrittele, minkä verran voin jatkuvasti kokea syvää, rakkaudellista ja myötätuntoista yhteyttä itseeni, ellen usko niin.

Jos uskon, että vihaisuus, tolaltaan oleminen tai laiskottelu tarkoittavat, etten saa samalla kokea levollisuutta, en varmasti koekaan. Mutta jos katselen kaikkea inhimillisyyttäni ja elämää myötätuntoisesti, ymmärrän, että saan kokea mitä koen ja muistaa samalla yhteyden ytimeni rakkauteen. 

Olen vapaa toteuttamaan sydäntäni enkä takerru elämän lillukanvarsiin. Olen joka tapauksessa hyvän arvoinen heti nyt, vaikka minulla olisi suolisolmu etikkasipseistä, suklaaövereistä ja mielipahasta. Kehotan kuulostelemaan, mikä sinua ohjaa, motivoi, inspiroi ja johtaa. Maailma on täynnä tulokulmia siihen, mikä voisi edesauttaa hyvinvointiamme ja terveyttämme. Mikä sinusta tuntuu hyvältä? Luota omaan sisäiseen tietoosi sen suhteen, mikä sinua kulloinkin ravitsee.

Kun on orientaatio voida hyvin, nauttia elämästä ja hyväksyä itsensä, ei ole kiinni missään tietyissä metodeissa, ajatusmalleissa, talismaaneissa tai lähestymistavoissa. Silloin kuuntelee itseään hetki hetkeltä: mikä juuri nyt tekisi hyvää? Kun on itsekunnioittavassa tilassa, ohjautuu automaattisesti sisältä käsin tasapainoon. Ei tee jotakin sen perusteella, millaisia merkityksiä itse tai joku muu on asioille antanut. 

Ajatukseni tai tunteeni eivät ole totuus kaikesta, varsinkaan minusta. Mitä tiukemmin uskoo ajatuksiaan ja itse kehittelemiään asioiden syy-seurausshteita: ”taaskaan en osannut sanoa ei, nytkin on tili miinuksella, toikin katsoi mua oudosti eli olen huono ja epäonnistunut”, sitä voimallisemmin on niiden sitoma.

Tunteiden, ajatusten ja tilanteiden myötätuntoisesti kohtaaminen avaa oivalluksia siitä, millaisin uskomuksin rajaa elämäänsä. Kun päästää irti tarpeesta tuomita sisäisiä ominaisuuksia ja tunteita  – eli kun kuulostelee itseään uteliaasti ja hyväksyvästi – vastustus hiipuu. On paljon helpompaa tehdä itselleen ja hyvinvoinnilleen rakentavia valintoja, kun ei puske itseään seinää vasten. Avautuu vastaanottamaan hyvää, ihan tällaisenaan. ”Saan olla tämän kokoinen kuin nyt ja samalla voida hyvin. Mikä kaikki toisikaan minulle rakkauden tunteita, vaikka en ole parisuhteessa josta haaveilen? Kuinka voisin toteuttaa intohimojani jo nyt, vaikka en olekaan unelmaduunissani?”. Kun ei ole ripustanut asioita mihinkään sitten kuniin, tai kun ei vaadi itseltään hyvän ansaitsemista, voi jo nyt vastaanottaa fiiliksiä ja asioita joista haaveilee. Silloin sydän on auki ja voimissaan. 

Kuva: Unsplash/Octavio Fossatti