Yksi elämäni vapauttavimmista oivalluksista on ollut huomata, että en välttämättä tarvitse mitään TIETTYÄ voidakseni olla syvässä ilossa. Edes niitä kaikkein suurimpina juttuina pitämiäni. Kaikki sellaiset asiat, joista olen itsepintaisesti pitänyt kiinni ja uskonut että ne tarvitaan jotta voin olla onnellinen, tuottivatkin pikemminkin kärvistelyä, koska niiden kautta odotin iloa enkä elänyt sitä.
Usein se jokin meissä, joka pitää tiukasti kiinni ja uskoo että voin olla onnellinen "sitten kun...", on joku haavoittunut osa meitä. Eikä sitä tarvitse osata korjata ennen kuin elämässä voi olla enemmän iloa. Kun menee iloa kohti, ihan arkisissa mini-miniasioissakin, alkaa oivaltaa omaa arvoaan juuri sellaisena ja juuri siinä missä on. Unelmien toteuttaminen lähtee siitä, että tekee juuri nyt niitä asioita jotka ilahduttavat. Ilman odotusta siitä että olon pitäisi yhtäkkiä olla iloinen jos ei ole.
Se haavoittunut osa joka uskoo, että tarvitsen sen ihanan parisuhteen, täyttymyksellisemmän duunin tai enemmän rahaa jotta voin voida hyvin kertoo usein niin uskottavaa tarinaa meistä, että oikeasti luulemme että näin se homma varmaan on. Usein kuvioon liittyy alitajuista, tunnistamatonta arvottomuutta, joka estää tekemästä pieniä, ilahduttavia asioita ja pitää kiinni luulossa, että vaatisi niin paljon jotta voisin olla syvän onnellinen ja jotta unelmani voisivat toteutua.
Sydänjuttu-kirjassani sanon, että jos itselleen lepohetken tai herkkusuklaan iloisesti suominen on haastavaa, miten vaikeaa onkaan vastaanottaa unelmiensa kumppani tai duuni? Loppujen lopuksi suurten unelmien toteutumisen ja arkisten ilojen kokemisen taustalla ovat ihan samat tunteet. Jos itselleen ei ole valmis suomaan ilon, lempeytyksen ja lohdun tunteita jo nyt, ihan itse itselleen, niin mistä kumpuaisi sydämen voima, turva, luottamus ja itsearvostus niitä isompia juttuja kohti kulkemiseen ja niiden vastaanottamiseen? Kuinka voisikaan uskoa, että jokin ihanimmista ihanin haave voi toteutua, jos ei valmista itseään vastaanottamaan sitä tänään - sallimalla itselleen asioita joista nauttii?
Vaikka ei välttämättä voisi uskoa kuinka jollain isolla unelmalla on tekemistä pikku metsäkävelyn kanssa, niin ihan valtavasti! Kaikki mikä tuottaa sydämeesi ihan pientäkin läikähtelyä juuri nyt, on unelmiesi isojen aallokoiden alkumeri, tässä ja nyt. Ja kun elossa menee iloa päin, onko lopulta edes enää niin väliä, tapahtuvatko juuri ne jutut joista nyt unelmoit? Keskiössä ei olekaan se, onko jokin mahdollista tai järkevää vaan se, että antaa itselleen luvan tehdä NYT juttuja joista nauttii, ilman että koko elämän pitää olla jotenkin hienosti järjestyksessä ennen sitä.
Ei kommentteja.