Klassinen tilanne: rakastut huumaavasti, toinen on ihana, elämä on ihanaa, kroppa säkenöi ja olet omastakin mielestä melko jees.
Yhtäkkiä nousee seinä vastaan. Tulee kriisi, et olekaan rakkaudestasi tai toisen tunteista niin varma.
Tai: olit mahtavalla kurssilla, terapiassa tai meditaatiossa. Elämässäsi tapahtui jokin mieletön läpimurto ja onnistuminen. Näit kaiken kirkkaasti, oivalsit olennaista, läikyit olemassaolon riemua.
Mutta ennen kuin ehdit kissaa sanoa oletkin täynnä ahdistusta, pelkoja ja epäilyksiä - kaikki levollisuutesi on kadonnut taivaan tuuliin.
Mitä hitsiä tapahtui?
Rakkaus tapahtui.
Oivaltaessamme, eheytyessämme tai rakastuessamme saamme muistutuksen siitä, että pohjimmiltaan olemme itsekin rakkautta ja viisautta. Sydän avautuu kun joku näkee, kuulee, hyväksyy, pysähtyy tähän.
Voisi ajatella, että rakastuminen johtaa pelkkään ihanuuteen ja että eheytyessämme esteet lakoavat tieltämme. Mutta homma meneekin niin, että kun rakkaus/hyväksyminen/levollisuus meissä saa enemmän tilaa, joudumme kohtaamaan kaiken sen mikä meissä ei vielä ole tullut hyväksyvästi nähdyksi. Kun sydän laajenee, kasvaa turva kohdata sellaista kipeää minkä hyväksymiseen meillä ei aiemmin ollut voimavaroja. Varjoisa puolemme tulee valaistuksi. Samaan tapaan kuin loman alkaessa iskee flunssa, iskee myös rakkauslentsu. Sielun stressi laukeaa.
Mikään ei mennyt pieleen. Et käsittänyt väärin eikä oivallus ollut kuvitelmaa. Rakastettusi ei luultavasti ole yhtään vähempää ihana eikä sinussa ole mitään vikaa. Pelkosi, epäilyksesi ja ahdistuksesi ei kerro siitä, ettet sittenkään tajunnut mitään. Kun psyykesi saa viestin siitä, että jee, tääl on bileet, kaikki sellaisetkin puolet sinussa joita et välttämättä haluaisi rakkauden ja eheyden juhlaasi, ilmaantuvat paikalle. Ne täräyttävät oven selälleen ja saapastelevat sisään, mekastavat ja läikyttävät boolia sohvalle.
Mörkösi ovat vanhoja haavojasi, traumojasi, pelkojasi ja uskomuksiasi siitä, ettet riitä tai ole rakkauden arvoinen. Kun hyväksyminen sinussa lisääntyy, möröt ilmaantuvat varjoista tutkaillakseen rakkautesi ääriviivoja. On ratkaisevaa mitä teet, kun rakkauslentsu iskee sinussa tai ihmissuhteessasi. Haluaisit toki päästä takaisin huumaan, sinne ihanalle kurssille tai jonnekin, missä viimeksi tuntui hyvältä. Surettaa, että bileet tuntuvat olevan ohi ja olo on surkea. Monesti juuri tässä kohtaa luulemme, että on paras iskeä hanskat tiskiin. Ei tästä tullutkaan mitään.
Olet olennaisen äärellä.
Parisuhteen (ensimmäiset) kriisit ovat hyvä merkki: olette luoneet yhdessä niin paljon luottamusta, että on turvaa koetella, saako todella tulla nähdyksi haavoineen ja kipuineen. Kannatteleeko rakkaus piilotettuja arvottomuuden, häpeän, ahdistuksen ja pelon tunteita? Saako avautua ja kasvaa syvempään rakkauteen? Näin tapahtuu omassa sisäisyydessäsi: mitä enemmän sallit itsellesi hyvää, sitä voimallisemmin kaikki vanhat selviytymismekanismit ja pelot aktivoituvat. Ne haluavat tulla nähdyiksi ja vapautua. Pointti on se, että itsensä hyväksyvän ei tarvitse koko ajan olla onnen huumassa, niin kuin ei parisuhteenkaan. Jo se, että havaitset mörköjen saapuneen bileisiin on iso juttu. Sinulla on mahdollisuus integroida aiemmin kohtaamattomia puoliasi ja kasvaa kohti uusia unelmia ja seikkailuja. Moni paahtaa koko elämänsä läpi niin, että möröt huhuilevat nurkissa ja ohjaavat valintoja ja suhdetta itseen eikä ihminen edes tiedä, että näin tapahtuu.
Kannattaa jatkaa bileitä. Voit ottaa kohteliaisuutena, että huudin pahimmat räyhärit haluavat juuri sinun kesteihisi tai että rakastettusi kanssa uskallatte keikuttaa venettänne. Rakastamisessa olennainen (ja ikuinen) vaihe on siirtyä lähemmäs silloin kun tekisi mieli vetäytyä kauemmas. Myötätunnolla, uteliaasti, mörköjä vähän kyseenalaistaen. Keitäs te olette miehiänne ja naisianne? Usein pelokkaan, ahdistuneen, vihaisen tai masentuneen kuoren alla on pieni lapsi, unohtunut osa sinua tai rakastettuasi. Se haluaa istua sohvalla ja kertoa stoorinsa ilman, että joku jatkuvasti hyssyttelee ja arvostelee.
Kun pyydät kuokkavieraitasi - omia tai toisen - kertomaan tarinaansa, ne valpastuvat. Täh? Kuunteleeks toi oikeesti? Aluksi niiden tykitys voi olla melko vuolasta ja dramaattista, mutta mikä estää sinua silloin vetämästä villasukkia jalkaan ja tekemästä olosi niin hyväksi kuin mahdollista? Saat voida levollisesti vaikka sisälläsi tai toisen ihmisen kanssa olisikin hässäkkää. Ne osat sinussa jotka ovat häilyneet varjoissa pääsevät ystävällisen huomiosi valoon. Bileisiin tunkeutujien aie ei ole pilata elämääsi. Niiden toive on saada mukiinsa rakkauden boolia ja kuulua jengiin. Kun avaat hyväksyvän ovesi möröille, avaudut myös mahtavimmille potentiaaleillesi.
Hei ja kiitos ehdottomasti tästä kirjoituksesta. Olen enemmän rakastunut, kuin koskaan ja seinä tuli yllättäen vastaan ja iski suuri ahdistus ja vaikka tiedostin sen vanhoiksi asioiksi, meni muutama tunti ennen kuin uskalsin kertoa ja mielestä sen jälkeen tunsimme molemmat pientä ahdistusta. Tunne on niin suuri, joten se jo pelkästään saattaa aiheuttaa pelkoa, mut kirjoitus on hyvä ja valaiseva, sekä rohkaisee jatkossakin nostamaan kissan pöydälle. Kiitos rakkaudelle ja kiitos kirjoitukselle. T:Mico
Voi vitsi… nää on just näitä päiviä kun oikea asia tulee vastaan oikeassa hetkessä!!!!kiitos tuhannesti sisko hyvä!! Valoa ja rakkautta!!×<3
Aivan superihanaa kuulla! Jatketaan säkenöintiä! Ja boolin nauttimista kera mörköjen 😀 <3
Ihan kirjoitus ja ihanasti kirjoitettu, kiitos!
Kiitos Kirsi! Olen niin iloinen, että helähtää ja kolahtaa! Ja tuntuu mahtavalta kuulla se. Kiitos, että kommentoit!
Rakastuminen ja rakastaminen on prosessi, joka tapahtuu jokapäivä. Sen kun muistaa, niin muistaa myös ottaa vastuun itselleen.
Näin on! Kiitos kommentista! Ja koen, että se vastuu ei ole mitään raskasta vaan pikemminkin iloista ylpeyttä omasta elämästä. Siitä, että saan rakastaa ja hyväksyä itseäni mörköjen kera. Se on välillä tosi tosi tosi vaikeaa – ja siihen just tarvitaan sitä itsestään vastuuta ottavaa sitoutumista.
Kommentointi on suljettu.