Toissaviikolla muutamana päivänä mun olo oli ihan totaalisen uppopaistettu. Teen intensiivistä kohtaamistyötä, ja joskus oman elämän hommelit plus duuni plus elo ihmisenä tällä planeetalla on niin paljon, että käämit on ihan karrella.

 

Nykyään tiedän, että mussa ei ole mitään vikaa kun niin käy, vaan että tarvitsen muun muassa:

 

• yksin olemista

• luontoa!!!

• aikaisia nukkumaanmenoja

• lempeää itseni hoivaamista

• asioiden priorisoimista, tyyliin: vastaan tähän viestiin, kun mulla on hyvä hetki - jos se on viikon päästä, sitten niin

 

Vein itseni aurinkokalliolle rantaan, tuoksuttelin kukkia ja kuulostelin mitä tarvitsen. Siirsin kevään / alkukesän viimeisen wörkshoppini (siitä kohta lisää) myöhemmäs, koska en enää halua puskea itseäni laiffissa. (Kyllä mä silti välillä pusken). Mutta aiemminhan vasta olenkin puskenut koska luulin, että mussa on jotain vikaa. Että olen liian sitä tai liian vähän tätä. Että en osaa sopeutua vaikka kuinka yritän.

 

Se usein on erittäin herkkien ihmisten dilemma: kun aistii toisia ihmisiä, tilanteita ja asioita niin herkästi luulee, että itsessä on vikaa ja pitää vain sopeutua olemaan  - eli kannattelee, pienentää ja piilottaa itseään. Silloin oikeastaan vastuuttaa toisia siitä, ettei ”uskalla olla oma itsensä” ja ottaa sellaista tilaa kuin tarvitsee, elää niin kuin haluaa. Ja sekös syö herkkää lisää ja vahvistaa tunnetta siitä, että itsessä on vikaa ja aina pitää olla muita varten ja jeesailla toisia. Useimmat meistä äärettömän herkistä on oppinut monet selviytymiskeinot, koska oikeasti emme ole saaneet sellaista ymmärrystä, tukea ja tunnepeilausta kuin olisimme tarvinneet.

 

Siinä menee laiffi itseä ohittaessa ja muita varten ollessa; herkät myös usein ovat erittäin kilttejä ja empaattisia ja defaulttina kelaavat ensin toisia, muiden tunteita ja ehkä sitten jossain vaiheessa itseään. Siksi on niiiiiiin olennaista oppia rajaamaan, maadoittumaan ja keskittymään lempeästi ITSEENSÄ.

 

Silloin kun herkkyyttä ei ole tuettu ja tunnistettu, käy usein noiden edellä mainittujen asioiden lisäksi näin:

elämänvoima ei ohjaudu siihen ihanaan intuitiiviseen olemiseen, erikoispsyykkiskykyjen toteuttamiseen, luovuuteen, innovoimiseen, omien sydänjuttujen ilmineeraamiseen ja elämässä riemuremautteluun ja ihaniin ihmissuhteisiin vaan ahdistukseen, itse-epäilyyn, pelkoon toimia tunteidensa ja intuitionsa mukaan, muiden miellyttämiseen, sopeutumiseen, piiloutumiseen, kannatteluun ja ei-vastavuoroisiin ihmissuhteisiin ja pahimmassa tapauksessa tosi ei-sensitiivisten ja itsekeskeisten (tai emotionaalisesti kypsymättömien / narsistisilla piirteillä varustettujen) henkilöiden kera pyörimiseen.

 

Erityisherkät ja empaatikot tarvitsevat yleensä ihan omalla spektrillään hoivaavia, rajaavia ja turvaa luovia asioita, jotta oma uniikki, intuitiivinen tapa olla ja elää pääsee toteutumaan. SE auttaa siihen, että itsearvostus ja itsensä lempeässä, oikeammassa valossa näkeminen vahvistuvat ja siihen, ettei enää yritä sopeutua maailmaan vaan maailma sopeutukoon tai jääköön sopeutumatta sinuun, mutta sinä voit elellä ihanasti. On siis ihan valtavan tärkeää oppia luottamaan omiin tunteisiinsa sen sijaan, että niitä aina epäilee.

Herkkien erityislaatuinen intuiteeraus tarvitsee kaverikseen kuitenkin kyvyn oppia ilmaisemaan itseään avoimesti ja kuuntelemaan toisia sen sijaan, että tekee intuitionsa perusteella (läheisriippuvaisesti) tulkintoja ja oletuksia. Se usein avaa herkkien ihmissuhteita ihan nextille levelille. 

 

 

En ole kovin paljon puhunut omasta empaatikkoudestani; erityisherkkyyden / empaatikkouden tunnistaminen on äärettömän olennaista oman hyvinvoinnin kannalta JA hommassa on myös vähän dilemmaattisuutta. Joskus erityisherkkyyden piirteet ovat hyvin samanlaisia kuin läheisriippuvuuden, ja luulemme olevamme erityisherkkiä vaikka oikeasti vain reagoimme normaalisti epänormaaleihin olosuhteisiin. Ahdistus on normaalia toksisessa ilmapiirissä. Vetäytymis- ja väsymistaipumus on normaalia kuormittavassa työssä tai elämäntilanteessa. Kyky lukea / hanakasti tulkita toisia ihmisiä terävöityy addiktien kanssa varttuessa.

 

Voimme silti aivan hyvin olla sekä erityisherkkiä että läheisriippvaisia (minusta suurin osa meistä on läheisriippuvaisia tai siitä pikku hiljaa toipuvia). Ja vielä: lopulta me ollaan kaikki Olentoja, eikä mitään ominaisuuksia. Mutta kyllä se jeesaa, kun tunnistaa itsessään herkät taipumukset ja oppii suojaamaan ja ravitsemaan itseään lempeällä tavalla.

 

Mitä erityisherkkyydellä ja empaatikkoudella tarkoitetaan? Ne ovat samalla spektrillä mutta jokainen on täysin uniikki tyyppinsä, eikä mitään tiukkaa lokeroa ole - on yhtäläisiä ilmentymiä. 

Erityisherkkyyden piirteitä ovat mm:

• Syvätunteisuus

• Syvä empaattisuus, kyky ymmärtää toisia hyvin

• Kyky aistia ilmapiirejä, toisia ihmisiä ja asiain laitoja - eli energioita - herkästi

• Asioiden voimakkaasti kokeminen

• Intuitiivisuus

• Ahdistustaipumus

• Luovuus, innovatiivisuus (näitä voi esiintyä aivan mielettömän laajalla skaalalla omasta ammatista ja alasta riippumatta)

• Aistiherkkyys (äänille, tuoksuille, mauille, kehotuntemuksille, kosketukselle, valolle)

• Taipumus kuormittua 

• Usein myös hoivaavuus ja henkisyys

• Luonnon / eläinten / lasten kanssa syvästi konnektaaminen

• Maadoittumattomuus ja dissosiatiivisuus (erityisesti, jos herkällä on ollut traumoja reissullaan)

Empaatikkouden piirteitä ovat mm:

• Noiden yllä lueteltujen lisäksi ”yliaistilliset” kyvyt: selvänäköisyys, -kuuloisuus, -tuntoisuus, enneunet, ajatusten kuuleminen, voimakas telepaattisuus, parantamistaipumukset

• Toisten ihmisten tunteiden tunteminen ja aistiminen kehossaan ja sisäisyydessään

Ja sitten tärkeä huomio: herkkyys ei ole mikään kirosana, en tarkoita itse sillä mitään että voi kauheeta, liian herkkä.

 

Olen ollut pienestä asti sellainen joka näkee enkeleitä, leikkii mielikuvitusystävien kanssa, uppoutuu ihan muihin sfääreihin, tutkii henkisyyttä / tietoisuutta / asiain laitoja diipisti, kokee äärettömän syvästi ja ihan mega-tunnevirtauksella. Luulin, että kaikki näkevät enkeleitä, aistivat delanneita henkilöitä ja kokevat hommelit yhtä multivivahteisilla taajuuksilla kunnes kävi karvaasti ilmi ettei näin olekaan. Ison osan laiffistani olen yrittänyt vain sopeutua, enkä senkään vuoksi ole voinut kovin hyvin. Muistan, miten vaikeaa oli olla yliaistillisten kykyjen kanssa teininä ja nuorena aikuisena, kun en osannut ollenkaan säädellä niitä, olin rajaton ja maadoittumaton.

 

Arvaan, että siellä tätä kirjelmääni lukemassa on vaikka miten monta herkkää tai empaatikkoa, jotka ovat kokeneet samantyyppisiä juttuja, oppineet sullomaan itsensä kaappeihin ja ihmettelemään, mikä vika itsessä on kun tuntuu ettei ihan handlaa tätä laiffia.

 

Oma sydänmatkani on ollut empaatikkouteni kanssa sinuiksi tulemista ja itselleni ihanalla tavalla elämiseen löytämistä. Välillä vieläkin tunnen olevani ihan liian sensitiivinen tähän maailmaan, mutta onneksi olen oppinut rajaamaan, toimimaan sydämeni äänen mukaan, USKOMAAN omia tunteitani, hoivaamaan itseäni tavalla joka palauttaa ja ravitsee herkkää hermostoani, järjestämään eloani sellaiseksi että siinä on minulle ja villeille unelmilleni tilaa.

 

Se kaikki on helpottanut ahdistus- ja huolehtimistaipumustani. Isoin juttu omien sydänjuttujeni toteuttamisessa ja herkkyyteni handlaamisessa on ollut maadoittumisen oppiminen ja sen syvästi sisäistäminen, ettei mun tarvitsekaan sopeutua maailmaan vaan voin elellä ihan omissa maisemissani ja olla omanlaiseni pörhö.

 

Nyt jos tunnistat itseäsi tästä tekstistä ja kaipaat työkaluja siihen kuinka ihana herkkyytesi voi auttaa sua enemmän nauttimaan elämästä kuin tuskailemaan sitä itseäsi vialliseksi luullen, rakkahaisesti tervetuloa.

Hetki herkille -minionlinewörkshoppiin ensi viikon keskiviikkona 29.6., eli tietysti meille herkkiksille sopivana täydenkuun iltana Zoomissa klo 18-20:30. Saat sessiosta tallenteen jos et pääse livenä mukaan mutta mielit kuulolle. Hinta on 44e ja mukaan pääsee ilmoittautumalla mulle meilitse: annaulrikataipale@gmail.com

Session sisältö suurinpiirtein:

• Maadoitusmedis

• Erityisherkkyyden ja empaatikkouden piirteet

• …ja tietysti: kuinka diilata näiden piirteiden kanssa, kuinka tunnistaa ja validoida niitä itselleen arjessa ja voimautua herkkyydessään

• Kuinka voimautua ahdistusmistaipumuksensa kanssa

• Herkkien ja empaatikkojen arjen työkalut

• Omalle luovuudelle / intuitiivisuudelle / erikois-skilsseille avautuminen (tämä ei tarkoita, että kaikista pitää nyt tulla shiatsuhoitajia vaan sitä, että oppii luomaan itselleen olosuhteista riippumatta tarvitsemiaan asioita JA kulkemaan sydänpolkujaan)

• Mielikuvareissu (eli alitajunnan kanssa työskentelyä)

 

Tuu, jos sun sydäntä kutsuu (sun ei nyt tarvitse lokeroida itseäsi erityisherkäksi tai empaatikoksi - jos haluat mukaan, tule <3) Ja tosiaan, sessiosta saa tallenteen, jos ei pääse livenä mukaan.