Ylivastuullisuus on sananmukaisesti vähän liiallista vastuun kokemusta ja kumpuaa usein tunnistamattomasta syyllisyydestä. Se on oloa, että tässä pitäisi nyt pystyä muuttamaan asiat hyväksi, pelastaa maailma ja huolehtia että kaikilla on hyvä olla - tai ainakin vähintään itse pitäisi olla toisenlainen tai vähän parempi. Silloin kelailee herkästi aika usein mitä pitäisi, ei pitäisi, olisi pitänyt tai ei ainakaan olisi pitänyt. Ylivastuullinen pitelee herkästi lankoja käsissään, pärjäilee yksin ja kokee joutuvansa olemaan vahva - ja saattaa huomaamattaan kontrolloida tilanteita ja ihmissuhteita, koska ei luota toisten tekevän omaa osuuttaan.

Ylivastuullisuuden mekaniikka juontaa juurensa tyypillisesti varhaisiin vaiheisiimme, jossa meiltä on kenties:

a) Vaadittu paljon (esim. kiltteyttä, rauhallisuutta, kuuliaisuutta, hyvää koulumenestystä).
b) Meitä on syytetty, arvosteltu, rankaistu tai kritisoitu paljon.
c) Olemme lapsina altistuneet (aikuisten maailman) asioille liian varhain.
d) Olemme jääneet yksin tunteidemme kanssa

Meissä alkaa yksin pärjäämisen ja -jäämisen myötä kehittyä herkästi arvottomuuden kokemus, ylivastuullisuus tai vastuun pakoileminen. Yliymmärtäminen liittyy myös ylivastuullisuuteen; monesti tämä näkyy rajattomuutena, toisten duunin tekemisenä, muiden tunteiden kannatteluna ja niin, ettei osaa ohjautua omista tunteista käsin vaan muiden kautta. Hommeliin tyypillisesti liittyy omien tunteiden, tarpeiden ja rajojen epäilemistä ja kyseenalaistamista.

 

Ylivastuullinen alitajuisesti usein koittaa saada ”helpotusta jostain”, esim. itseä lääkitsemällä, uhrifiiliksenä tai erinäisinä eskapistisina pläjäyksinä ja voimattomuutena, jotta saisi vähän taukoa sisäisistä ja oletetuista ulkoisista vaatimuksistaan. Eräs ihana asiakkaani kiteytti ylivastuullisuuden kokemusta mahtavasti: hän ajattelee joskus kissansakin olevan loukkaantunut, jos ei jaksa omasta mielestään leikkiä sen kanssa riittävästi. Saatamme heijastaa oman kohtuuttoman vastuuntunteemme muihin ja luulla heidän odottavan meiltä enemmän kuin he todellisuudessa odottavatkaan.

Emme oikein osaa levätä tai vastaanottaa ihmissuhteissa - ja silloin meillä usein on olo, ettemme saa mitä tarvitsemme. Usein ylivastuullinen ei ehkä osaa ihan pyytääkään tarvitsemaansa. Monesti ylivastuullinen pelkää itsekkyyttä, mutta vetää puoleensa myös dynamiikkoja, joissa tuntuu ettei toinen tee omaa osuuttaan suhteessa. Ylivastuullinen ei ehkä aina osaa myöskään antaa toiselle tilaa tehdä osuuttaan - tai osaa tunnistaa, ketkä ovat itselle sopivan vastuullisia tyyppejä. 

Videolla kerron tarkemmin, mikä auttaa ylivastuullisuuteen ja millaiset keinot auttavat tunnistamaan, mikä on meidän vastuullamme ja mikä toisten, sekä miksi ylivastuullisuus lisää turvattomasti kiintyneiden lähelle-etäälle -kehää eli välttelyä ja takertumista.

Kuva: Unsplash Adél Gröbel