"Tää on ihan tarpeeksi jees!" on kenties tuttu lause vähän jokaiselle. Ja jos sitten huomaakin kaipaavansa enemmän, eläväisempää, täyttymyksellistä tai jotain muuta kuin ainaista puurtamista, paahtamista, yhteydettömyyttä tai jopa horroria, alkaa helposti niitata itseään. "Mitä mä tässä nyt valitan, kaikkihan on ihan hyvin"? Tai: "Mä en varmaan ole yrittänyt tarpeeksi".
Kirjoitan kirjassani Lähelle - kohti rakkaudellisia ja toimivia ihmissuhteita näin:
Me suomalaiset olemme älyttömän hyviä piinaamaan itseämme siitä miksi emme ole kiitollisia, vaikka kaikki on ihan hyvin. Onko ihan törkeää toivoa enemmän? Ei! Kyse on itsearvostuksesta eikä siitä, ettemme osaa olla tyytyväisiä. On tosi okei haluta aitoa rakkautta ja emotionaalista läheisyyttä.
Sama koskee paitsi ihmissuhteita myös muita elämän asioita. Osaamme kyllä erottaa sydämessämme, milloin jurnutamme asioista joita voisimme itse uudistaa ja muuttaa, ja milloin sydämemme oikeasti meinaa kuihtua hapen puutteeseen. Itsearvostus tarkoittaa itselleen hyvän sallimista ja mahdollistamista elämän isossa kuvassa. Sen työkaluja ovat esimerkiksi rajaaminen ja rehellisyys itselle ja toisille ja se, ettei tee loputtomasti kompromissia siitä mitä haluaa. Itsearvostus on sitä, ettei loputtomasti tyydy elämän hommeleihin siinä luulossa, ettei ansaitse parempaa.
Itsearvostus kasvaa, kun uskaltaa tehdä kiperiä valintoja ja kulkea kohti tuntematonta. Luultavasti jokainen pelkää esimerkiksi eroa pohtiessaan jääkö yksin tai sydämen unelmia uumoillessaan, mitä jos hommeleista ei tulekaan mitään. Myös juuri pelkojensa kohtaaminen, niiden kanssa kärvisteleminen ja kasvun prosessit vahvistavat tunnetta siitä, että ansaitsee hyvää. Voidakseen olla enää sivuuttamatta itseään ja sitoutua sinnikkäästi itseensä vaikka se tarkoittaisi ajoittaista yksinäisyyttä ja epävarmuuttakin, tarvitsee vahvistaa sisäistä turvaansa.
Rohkeus ei synny itseä puskien vaan myötätunnon kautta
Olemme eläneet aika haasteellisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä nyt monta vuotta: lähellä on meneillään hyökkäyssota, geopolitiikka on kreisiä ja arvaamatonta, hyvinvointivaltio murentuilee, laskusuhdanne supistaa kukkaroita ja yleispöhinä lannistaa mieliä. Silloin omiin unelmiin uskominen ja sinnikäs hyväntahtoisuus itseä kohtaan kysyy ihan ekstrapaljon sitoutumista. Saatamme jäädä epätyydyttäviin ihmissuhteisiin, kun maailma ympärillä on arvaamaton, emmekä tee muuveja jotka kutsuvat sydäntä, koska ajattelemme että pitää varmistaa selusta. Mutta ei itsearvostus tarkoita mitään järjetöntä säntäilyä tai hulluja riskejä.
Elämäänsä ei voi eikä tarvitse silti pysäyttää, vaikka maailma on epävarma. Saa elää, vaikka kukkaronnyörit ovat tiukemmalla tai huolettaa. Saa silti löytää turvaa, luottamusta ja syvempää sydämen tulta. Elämää onnellistaa, kun tietää isossa kuvassa olevansa itsensä puolella, tapahtuu ympärillä mitä hyvänsä. Omaa luottamusta itseen ja elämään saa vahvistaa.
Kaikki saavat reissun varrella kolhuja - uskalla silti valita itsesi
Turvassa-verkkokurssi
