Ihana asiakkaani sanoi viime viikolla: sulta ei olekaan tullut pitkään aikaan uutiskirjettä. Minä siihen, että ei niin, kirjoitin kirjaa. (Uutiskirjetilaukseen pääset etusivulta).

Mutta nyt kirja on taitossa ja sitten painossa, ja kaupoissa elokuun lopussa. Kirja kertoo muutoksesta, kasvusta, itsensä rakastamisesta, kypsymisestä ja omien sydänpolkujen kulkemisesta, itselle merkityksellisen toteuttamisesta. Ne ovat kaikki samaa asiaa, liittyvät katsannossani olennaisesti toisiinsa.

1. Muutos

Muutos on mitä ihmeellisin paradoksi. Elämää ei voi hallita, se tapahtuu. Ja toisaalta, mitä enemmän kokee turvaa ja itsearvostusta, sitä vapaampi on kulkemaan kutsuviin suuntiin.

Jos on sisäistä turvattomuutta, eli on kokenut hämmennystä, avuttomuutta ja tunteidensa kanssa yksin jäämistä varhaisissa kiintymyssuhteissaan (helou, kukapa ei olisi), sen päälle kehittää puolustus- ja selviytymismekanismeja. Ne blokkaavat elämänvoiman virtausta ja itselle merkityksellistä kohti kulkemista. Toisin sanoen, jos systeemissämme virtaa tunnistamatonta arvottomuutta ja häpeää, elämän arvaamattomuus haastaa ja takerrumme usein silloin turvarakennelmiimme. Silloin voi olla haastavaa kokea merkityksellisyyden ja täyttymyksen oloja ja ilohulmautella menemään. Itsekin olen elellyt bokseissa ja yrittänyt sopeutua. Sekin on ollut olennainen osa matkaani - ja nyt elelen vapaasti sydänjuttujani.

Elämän myrksyissä on helpompaa kannatella itseään, kun sisäinen turva ja itsearvostus alkavat kasvaa ja syvetä. Silloin vapautuu myös kulkemaan kohti kutsuvia juttuja, vaikka ei voi tietää, mihin ne johtavat.

 2. Kasvu

Elämän virtaus kulkee kasvun, avautumisen ja kukkeuden suuntaan. Katso luontoa: näinhän tuo menee, sykleineen. En aikaisemmin oikein digannut kasvu-sanasta, koska siitä herkästi tulee mieleen, että ”pitää” muuttua, ikään kuin nykyinen olisi huonoa ja riittämätöntä. Sellaista viestiä en halua antaa.

Itsearvostus on sisäsyntyistä, se on meissä, mutta usein päältä tarvitsee kuoria opittuja toksisen häpeän, syyllisyyden ja riippuvuuden kerroksia ja mekanismeja. Se on kasvamista. Ja usein ego esittää haisevat vastalauseensa, kun aletaan pyöriä kasvun teemoissa: muutosvastustus voi olla ihan jäätävää.  Auttaa, kun oppii tunnistamaan mistä on kyse ja mitä asialle voi tehdä.

3. Itsensä rakastaminen

…On itsessään kaiken vastaanottamista. Kaikkien tunteiden, kokemusten ja ajatusten. Vastaanottaminen mahdollistuu, kun alkaa syntyä sisäistä turvaa (kirjoitan siitä paljon kirjassani), jolloin voi alkaa olla läsnä sille, mitä itsessä nousee. Ei tarvitsekaan kontrolloida maailmaa, muita, itseään tai elämää, vaan voikin vastuullisesti olla sen kanssa, mitä itsessä tapahtuu.

Kun oppii myötämielisesti olemaan itsensä kanssa ja vastaanottamaan arvottamatta kaikkea sitä mitä itsessä ja laiffissa tapahtuu, avautuu myös sydämensä unelmille ja kaikelle sille, mitä oman sydämen kautta maailmaan kumpuaa ja virtaa.

Vastaanottaminen ei tarkoita, että samaistuu tai identifioituu kaikkiin keloihinsa tai tunteisiinsa, vaan sitä, että oppii ottamaan niistä koppia. Esimerkiksi niin, että oppii kuulemaan, mistä tarpeesta mielen myllytys tai meneillään olevat tunteet kertovat - ja sitten huolehtii tuosta tarpeesta. Olen ollut aivan kujalla turva- tunne- ja tarvehommeleiden kanssa (niinkuin suurin osa meistä), ja intohimoni on jeesata toisia näiden asioiden löytämisessä.

Itsensä rakastaminen on ultimaattisesti sitä, ettei pidä elämän tapahtumia, mielen liikkeitä tai tunteitaan enää merkkinä arvostaan (tai arvottomuudestaan). Näen itsensä rakastamisen niin, että siinä on kysymys ytimensä kanssa synkkaan tulemisesta. Ja kun on synkassa, ei ole niin kuumottavan väliä mitä elämässä tapahtuu (silloinkin, kun tapahtuu kamaluuksia), jolloin on myös vapaa ja sydänaukinen vastaanottamaan ihanuuksia. Tämä ei tarkoita passiivisuutta, vaan itsensä kannattelua, syvää vastuullisuutta itsestä.

4. Sydänpolkujen kulkeminen ja itselle merkityksellisen toteuttaminen

Jaan kirjassa omia (ja asiakkaideni) stooreja siitä, mitä tapahtuu omilla sydänpoluilla, kun itsearvostus syvenee, himmaava häpeä vähenee ja turva lisääntyy. Kirjoitin kirjan, jollaista olisin hyvänen aika itse kaivannut back in the day.

Kun oppii arvostamaan itseään, alkaa luonnostaan toteuttaa elämässä asioita, joissa tuo itsearvostus tulee näkyväksi. Ja toisaalta: itsearvostus lisääntyy, mitä enemmän tekee itselle tärkeitä juttuja. Itsearvostus ei ole ajattelun asia. Ensin tulee toiminta, sitten olot alkavat muuttua.

Olemme lähes kadottaneet yhteyden tällaiseen intuitiiviseen, kinesteettiseen viisauteen tässä mentaalistoorien maailmassa.

Kun ei pelkää elämää ja sitä mitä tapahtuu (koska sisäinen turva), ei tarvitse pyrkiä täyttämään täyttymättömiä tarpeitaan tekemistensä kautta. Eli: ei tarvitse miellyttää, kontrolloida, suorittaa, hakea hyväksyntää tai huomiota tekemistensä kautta, jolloin alkaa vapautua sydämen kautta tekemiselle. Se ei tarkoita, että inhimilliset tarpeet meistä katoavat vaan sitä, että esimerkiksi hyväksyntää ei tarvitse alitajuisesti hakea sillä, että oispa mun podcastilla paljon kuulijoita ja seuraajia. Vapautuu iloisemmin pyyhältämään, kun tunnistaa tarpeitaan ja jeesaa itseään niiden kanssa, ilman että tarvitsee odotella lottovoittoa, sataa tuhatta seuraajaa tai unelmien prinssiä / prinsessaa. Kun vastuu itsestä lisääntyy, erillisyys (eli läheisriippuvuudesta vapautuminen) syvenee, ja voi olla kanavana laveammin sille, mitä itsen kautta maailmaan virtaa.

Tämä ei varsinaisesti ollut kiteytys kirjasta, vaan kuvaelmaa teemoista ja sydänymmärryksestäni niiden takana. Sellaista, mitä nyt jaettavaksi nousi. Kirja sisältää paljon pragmaattisia juttuja siitä, miten viedä näitä (ja muita) teemoja käytäntöön. Odotan niiiiin, että pääsen jakamaan kirjan kanssanne. Tää on ntimmi hetki: kirja on vielä hetken vain mun, ja sen on lukenut  vain kustannustoimittaja. Ja sitten kirjasta tulee jokaisen lukijan oma kokemus.

Jotakin muuta ajankohtaista:

Olet parasta, mitä sinulle on tapahtunut -itsearvostuskurssini starttaa taas kesäkuun eka päivä. Kurssia saa käydä omaan tahtiin elokuun loppuun. Mukana on uutta matskua, erityisesti tunnetaidoista, ja kaikki materiaali on käytössäsi saman tien, kun ilmoittaudut mukaan. Ilmoittautuminen alkaa myöskin silloin kesäkuun ensimmäisenä päivänä, laitan siitä sitten erikseen uutiskirjelmän.

Pidän Lappeenrannassa Sydänretriitin 13.-15.8. Sinne on jo jonkin verran ilmoittautuneita, mutta myös tilaa vielä. Alla linkki retriitin esittelysivulle ja ilmoittautumisohjeisiin.

Syksyllä päästään toivottavasti työpajailemaan jälleen, odotan sitä niiiiiin ilolla. Niistä tarkemmin lähempänä.
Sydänretriitti 13.-15.8. Lappeenrannassa

(Kuva on kotoani ihanasta kukka-asetelmasta, jonka ystäväni @jaanavalkonen taiteili.)

Upeita alkukesän päiviä,
<3 Anna