Olin kuusi vuotta sitten unelmieni matkalla Havaijilla. Mulla oli meneillään ihana lomaromanssi, olin oppinut snorklaamaan, olin ihan tajuttoman rakastunut Havaijiin - ja olin ihan suraan sanottuna ihan blisseissä koko ajan. En nukkunut matkalla kovinkaan paljon, koska olin niin onnenpöllyissä. Ei olisi parempaa voinut olla. Fiilistelin intuitiivisesti yhden majapaikkani, Dragonfly Ranchin sängyllä pötkötellessäni, että haluan, että mun "koko elämä on Havaijia".

Se ajatus kiteytti mun sydämen intuitiivisten unelmien ytimen, tunteet ja olotilan, joita elämässäni haluaisin kokea, riippumatta siitä, mitä ulkoisesti tapahtuu. Aistin intuitiivisesti asioita, joita haluaisin elää tässä  elämässä todeksi, ja Havaijin reissu oli mulle maaginen, ikimuistoinen vihkimys laiffiin, jota elän nyt. Se, että koko elämä on Havaijia, on mulle syvä, täyttymyksellinen sisäisyydentila ja tunnelma, jossa paratiisinkukat tuoksuu yössä ja sydänlinnut laulaa.

 

Aloha, Elämä

Sen matkan aikana muhun laskeutui hyvin syvästi oivallus,  jota olin etsinyt vuosia ja vuosia: mun ei tarvitse kuin olla yhteydessä niihin intuitiivisiin ydintunteisiin, unelmien esenssiin - ja sitten elämä tuo sen, mikä niihin fiiliksiin täydellisesti mätsää. Siinä manifestoimisen ydinolemus.

Aloin siitä matkasta eteenpäin orientoitua noiden intuitiivisten fiilisten mukaisesti. Isoimmat niistä olivat: haluan elättää itseni - runsaudessa - sillä, että olen minä. Ja haluan kokea ihanaa, syvää, hoitavaa rakkautta ihanan miehen kanssa (kyllä 😀 ).  Haluan elää elämää maagisessa virtauksessa, nauttia minuna olemisesta. Haluan olla se joka todella olen, kokonaan, tämän ihmisyyteni kautta. Mun lisäfiiliksiä olivat mm. levollisuus, matkustaminen, elämästä syvästi nauttiminen ja rakkaussihmisten kanssa elämän jakaminen.

Ja niin se on kuulkaa mennyt. Vedän puoleeni tosi iisisti ja maagisesti kaikkea ihanaa, koska

a) en "halua"yhtään mitään ollakseni ilossa ja voidakseni hyvin
b) mielen halut kumpuaa "tarvitsemisen" / "puutteen" tilasta - ja siihen tilaan voi oppia vastaamaan itsensä kanssa arjessa ja käytännössä, jolloin kaikki ehdot sydämen unelmien ympäriltä häviää
c) kun oppii kohtaamaan itsensä kokonaisuudessaan - eli vastaanottamaan itseään tällaisenaan (siis rakastamaan itseään) - vastaanottaa KAIKKEA elämän hyvää
d) tämä kuvio ei ole mitenkään rändomia vaan kuka vaan voi oppia tämän

Tämä ei tarkoita, että mun elämä olisi koko ajan jotenkin "helppoa" tai "kivaa". En tarvitse helppoa enkä kivaa, koska olen turvassa itsessäni ja koska kaikki "vaikeakin" voimauttaa mua, kun olen oppinut vastaanottamaan / hyväksymään.

 

Mitä enemmän meissä on turvaa, tilaa ja hyväksyvää, itseämme supporttaavaa myötätuntoa vastaanottaa itsemme just tällaisina yrittämättä muuttaa ja eheyttää mitään (joka onkin eheytymisen avain), sitä enemmän ymmärrän ja omaksun joka ikisen vaikean tunteen ja kokemuksen viisauden - joka puolestaan avaa mulle aina seuraavan ihanuuden askelman. Ja näin se on myös sun kohdalla - mä en ole mikään supervoimayksilö, olen vain löytänyt vastauksia kysymyksiin, joita mulla on ollut ihan pikkutytöstä asti.

Kun oppii kohtaamaan itseään myötätunnolla, vapautuu vastaanottamaan elämän hyvää

Tämä ei myöskään ole rakettitiedettä eikä vaadi mitään henkisestä skenestä tai new agestä tuttuja hilavitkuttimia. Sydämen unelmille avautuminen on paljon simppelimpää. Mutta kyllä se kysyy halua kohdata itsensä ja ottaa vastuu elämästään. Joskushan me mieluummin tyydytään marmattamaan, kun ei vieläkään sitä elämänkumppania näy tai elämäntehtävää löydy. (Ja me todellakin saadaan haluta ja kaivata niitä asioita - mutta meidän ei todellakaan tarvitse elää jumissa siinä kokemuksessa, ettei elämä vois olla todella ihanaa tai mahdollismman hyvin sun hyvinvointia tukevaa jo nyt. On olennaista aloittaa siitä missä on. Mäkin aloitin oman matkani kohti sydämen unelmia jo paljon kauemmin sitten kuin Havaijin matkalla, joka todella oli vihkimys mun Aloha-elämään). Mutta niin, me myös joskus pelätään onnellisuutta ja voimautumista, jos ne ei ole meille tuttuja olotiloja. Mutta sinä saat itse valita, sulla on se vapaus. Eikä sun tarvitse tietää vielä yhtään, että miten, eikä tämä ole mikään hirmu työstämistä vaativa juttu.

Joskus way back when ajattelin, että elämä on taistelu ja mua otti pannuun se sanonta, että kaikki on mahdollista. Ehkä joillekin, ajattelin. Mutta nyt mä elän sitä tietoa, että mullekin kaikki on mahdollista. Ja tavallaan se on mitä suurin paradoksi, koska tavallaan koen saaneeni jo kaiken - olen saanut itseni. Niin syvän rakkauden Elämän kanssa, että huh. Ja tiedätkö, vaikka se voi kuulostaa hemmetin siirappiselta ja siltä, että mitä tekemistä sillä nyt on sun elämän kanssa haasteineen, niin sulla voi olla sun oma versiosi siitä, että elämä on Havaijia.

 

Olen rakkaudella ja intohimolla juuri sen vuoksi luonut mun uuden verkkokurssin, Kohti sydämen unelmia. Viiden viikon aikana avaan sulle sen, mitä olen elämän tietoisesta luomisesta, unelmien vastaanottamisesta ja omalla Sydänpolulla kulkemisesta löytänyt. Rakkaasti ja lämpimästi tervetuloa. Tuosta allaolevasta linkistä pääset lukemaan lisää ja mukaan. Kurssi alkaa tänä perjantaina, mutta ehdit hyvin mukaan halutessasi myöhemminkin.

https://annataipale.com/kohti-sydamen-unelmia-verkkokurssi-alkaa-22-5

Kuvat mun viime Havaijin-reissulta 2018 <3