Aloitin edellisen kirjani Lähelle kertomalla, miten noloa oli, että olin juuri eronnut miehestä, jota olin hehkuttanut aiemman kirjani kiitoksissa. Olin kertonut miehestä suhteemme alkaessa somessa. Olin puhunut hänestä niin kuin halusin asioiden olevan, mutta en niin kuin asiat oikeasti olivat.

Olen aina duunissani kertonut asioistani suoraan ja rehellisesti. Somessa työni painotus on yleensä juttujen opettamisessa, mutta varsinkin retriiteilläni ja wörkshopeissani puhun omista suhelluksistani ja sen myötä oppimastani tosi avoimesti. Haluan tehdä näkyväksi sitä, että me ollaan jokainen keskeneräisiä matkalaisia täällä. Saadaan oppia, kasvaa ja viisastua, mutta jokainen kompuroi omien juttujensa kanssa. Syvin oppi itselleni kaikessa on myötätunto, lempeys ja elämälle suostuminen sellaisena kuin se on.

Ajattelen, että vaikeita asioita ja vaiheita ei voi väistää. Niistä ei tarvitse vaieta eikä niitä tarvitse hävetä. Ne eivät tarkoita, että me ollaan epäonnistuneita. Joskus me jäädään kiinni katkeruuteen, kiukkuun ja epäreiluuden tunteeseen ja uhriudutaan. Ja nekin tunteet voivat olla prosessin vaiheita. Mutta me saadaan myös mennä eteenpäin ja vapautua.

Olen itse tunnistanut, että juuri vaikeat kohdat ja uudelleentraumatisoituminen on pakottaneet mut kohtaamaan ja kannattelemaan jokaista tunnetta, joka on aikoinaan jäänyt kohtaamatta. Sen myötä olen juurtunut syvästi omaan voimaani ja pikku hiljaa vapautunut haavojen otteesta ja ihmissuhdehaavakaavojeni toistamisesta.

Ja nyt mä olen rakastunut syvästi. Voisin jättää asian kertomatta ja suojata itseäni: jos tämä meneekin mönkään tai päättyy, en menetä kasvojani. Mutta nuo ajatukset kumpuavat pelosta, häpeästä, kontrollista ja armottomuudesta.

En tietenkään voi tietää, kuinka elämän reissu menee! Mutta koen sielulleni ja sydämelleni rehelliseksi kertoa, koska mun sisäisyys on sama asia kuin mun työ. Opetan ja puhun vain sellaista, mikä itselleni on totta, minkä tiedän toimivan, millaisia aarteita itse olen löytänyt, mikä mua on eheyttänyt ja mikä mun ja asiakkaideni elämän on muuttanut.

Olen kohdannut sielunkumppanini, ja olen tosi onnellinen siitä, että olen uskaltanut seurata sydäntäni. Olen tehnyt vaikeita valintoja ja opetellut ihmissuhdetaitoja ja itseni rakastamista, kannatellut itseäni pitkiä aikoja aika yksin, koska olen arvostanut itseäni. Vaikka mulla oli kaipausta ja tosi kipeitä juttuja, opettelin ihmissuhteissa valitsemaan itseni vaikka se usein tarkoitti myös yksinäisyyttä. Kohtasin siis yksinäisyyden pelkoni.

En usko, että tämä erityinen suhde ja ihanuus olisi voinut tulla elämääni ilman, että olen ottanut täyden kopin itsestäni, elämästäni, suhteesta itseeni niin myötä- kuin vastamäessä. Kaikki sellaiset suhteet, joissa olen adjusteerautunut tai mua on kohdeltu huonosti tavalla tai toisella, joissa olen saanut murusia tai joutunut itse ponnistelemaan paljon ovat jääneet tai jäämässä taakse.

Tälle ihanalle, totuudelliselle, syvän arvostavalle ja rakkaudelliselle ihmissuhteelleni ei olisi energeettistä tilaa, jos vielä hassaisin elinvoimaani epätasapainoisissa suhteissa tai tilanteissa, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Tämä on ollut mun elämäni kenties pisin ja vaikein oppireissu, ja toki matka jatkuu.

Olen oppinut kommunikoimaan suoraan ja totuudellisesti, suojaamaan itseäni, rajaamaan, ottamaan täyden vastuun tunteistani, vastuuttamaan muut ihmiset omista tunteistaan ja ilmaisemaan itseäni ilman pelkoa yksinjäämisestä. Valitsin mieluummin olla yksin ja totta tehdäkseni tilaa juuri sille mikä on rakkaudellista ja rehellistä, kuin pysytellä kuvioissa joissa on paljon hyvää mutta myös huonoa. Olen oppinut speksaamaan asioita toisten kanssa, puhumaan rakentavasti, selvittämään konflikteja ja turvallistamaan omaa kiintymystäni. Juuri se on mahdollistanut, etten roiku tilanteissa jotka ahdistavat tai vievät voimaa.

Loppujen lopuksi meidän täytyy uskaltaa elämässä valita, eletäänkö me omaa elämäämme vai pyyhälletäänkö itsemme sivussa. Haetaanko hyväksyntää, turvaa tai rakkaudellisuutta sieltä, mistä sitä ei ehdottomasti ole tähänkään mennessä tullut. Arvostetaanko me itseämme sisäisin sanoin ja teoin, vai annetaanko me muiden ihmisten tekojen tai tekemättä jättämisten määritellä meidän oloa. Opetellaanko me pyytämään, rajaamaan ja uskaltautumaan kohti itseämme arvostavia valintoja. Me vedetään kuitenkin itsemme kanssa tämä reissu alusta loppuun asti. Me saadaan valita oma pöhinämme, elämisen asenteemme ja se, johtaako meitä pelko vai sydän. Takkiin on varmasti tullut jokaisella jossain kohtaa, ja välillä voidaan mennä pitkiä aikoja jumissa tai sydänmuussissa. Siitä ei tarvitse itseään piinata, mutta rakkaudellisuus itsen ja toisten kanssa kysyy sisäistä työtä. Ei puurtamista vaan keskittymistä.

Itse valitsen rakkauden, sydänaukisuuden, rohkeuden ja rehellisyyden. Tahdon kertoa myös rakastumisesta avoimesti, koska tahdon inspata sydämiä ja uskoa siihen, että syvä ihana ihmissuhteissa ON mahdollista, vaikka me oltais koettu mitä. Toisilla meillä reissu siihen on pitempi, toisilla lyhyempi. Mutta en olisi tässä, ellen olisi itse ollut itselleni ehdottoman rakastava. En ole hylännyt itseäni silloinkaan, kun olen ollut masentunut, elinvoimani on ollut vähissä ja olo on ollut lintassa ja yksinäinen. Olen pysynyt omassa joukkueessani ja kunnioittanut sydäntäni kaiken läpi, kaikesta huolimatta ja mistään riippumatta.

Näillä energioilla olen luonut myös mun uuden Sydänpuhetta -verkkokurssin. Se on sydäntotuudellisuuden, läheisyyttä ja turvaa luovien kommunikaatiotaitojen kurssi. Kaikki alkaa tietysti siitä, että oppii itsekritiikistä ja itsensä linttaamisesta lempeämmäksi itselleen. Ja sieltä lähtee hyvien suhteiden rakentaminen, kiintymyksen turvallistava kommunikaatio ja vuorovaikutus, rohkeus rajata ja oppia selvittämään asioita muiden kanssa lempeydellä ja kunnioituksella. Tietoisuus ja uskallus sen näkemiseen, milloin on kasvettu erilleen tai milloin asioita ei saada yhdessä avattua.

Mun Sydänjutut on sieluni säkenöintiä, sitä iloa että saan opettaa asioita, jotka ovat muuttaneet minun ja asiakkaideni elämää. Niin monesti me suomalaiset yhä kärvistellään siinä, että asioista ei ole puhuttu, tunteita ei ole saanut tuntea ja näyttää. Miten niistä silloin olisi oppinut rakentavasti kommunikoimaankaan? Ja hyvien, syvien, läheisten ja rakkaudellisten ihmissuhteiden avain kuitenkin on juurikin hyvä, sydänlähtöinen kommunikaatio.

Sydänpuheeseen perustuu myös minun ja rakkaani syvä yhteys, ja hyvien ihmissuhteideni pöhinä. Hyvän, rakkaudellisen kommunikaation taitoja saa opetella - eihän se mitään avaruustiedettä ole, mutta just eilen Naisen voima -retriittipäivässäkin tuli ilmi niin paljon niitä rajaamisen, pyytämisen ja ylipäänsä kommunikaation arkisia haasteita, jotka liiskaavat meidän oloa ja rakkaudellisuuden mahdollisuuksia ihan valtavasti. Niihin ei tarvitse jäädä jumiin!

Sydänpuhetta-verkkokurssi alkaa 15.6. ja sitä saa käydä omaan tahtiin syyskuun loppuun. Minä olen kurssilla mukana koutsaamassa ja tukemassa. Ylläolevan linkin kautta pääset tutustumaan kurssiin tarkemmin. Ennakkoale 49e voimassa 5.6. asti, sen jälkeen kurssin hinta on 59e. Lämpimästi, ihanasti tervetuloa!