Oletko koskaan valinnut vahingossa elämääsi henkilöitä, jotka ovat siinä mutta eivät ihan kuitenkaan? Tai kumppaneita, joiden kanssa tuntuu että tää on ihan jees mutta jotain puuttuu? Tai ihmisiä joiden kanssa on aika kamalaa, mutta ollaan nyt tässä ja yritetään saada homma toimimaan, kun välillä kerran on ihan mukanaa? Tai oletko ihastunut ja pyyhältänyt päätä pahkaa eteenpäin ja huomannut myöhemmin, että ei tää nyt ihan toimi? Tai oletko ollut suhteissa, joissa rajasi ovat tulleet ylitetyksi ja olet maksanut kallista hintaa hyvistä hetkistä? Tai oletko lähtenyt kasvun tielle (tai pyyhältänyt sillä jo kauan) ja huomannut, että ihmissuhdetarpeesi ovat alkaneet muuttua? Se mikä ennen oli jees ei enää olekaan? Oletko ohittanut itseäsi ja kokenut, ettet saa sitä mitä haluat ja tarvitset ihmissuhteissasi? Tunnet sydämessäsi, että kenties enemmän on mahdollista, mutta et ole varma miten siihen päästään? Tiedät mielessäsi että ansaitset hyvää, mutta epäilet sisimmässäsi, onko sellaista olemassakaan?
JEBULIS. Kaikki tämä usein herättää meissä syyllisyyttä, huonoutta, hämmennystä, epätoivoa, kiukkua, epäuskoa ja luuloa siitä että ehkä me ei voida saada parempaa tai meissä on jotain vikaa joka täytyy ensin fiksata. Me suomalaiset ollaan älyttömän hyviä tyytymään kaikenlaiseen ja piinaamaan itseämme siitä, miksi me ei olla kiitollisia, kun kaikkihan on ihan hyvin.
Kyse ei ole tyytymättömyydestä vaan itsearvostuksesta.
Itsearvostus ihmissuhteissa tarkoittaa mm.
Emme kohtele itseämme huonosti toisten avulla - eli emme anna kohdella itseämme huonosti.
Uskallamme lähteä siitä mitä itse haluamme, emme halua, toivomme ja tarvitsemme - eli tunnistamme rajamme ja tarpeemme. Valitsemme ja kommunikoimme niiden kautta.
Emme anna arvoamme toisten määritettäväksi. Teemme itse tietoisia valintoja. Vaikka se joskus tarkoittaisi yksin olemista, kunnioitamme itseämme.
Emme ulkoista hyvää oloamme toisille - kohtelemme itseämme kauniisti elämän härdelön keskellä.
Uskallamme olla hyvällä tavalla kompromissittomia, mutta samalla avoimia.
Emme deittaile tai hengaile "potentiaalin" kanssa. Ihmiset, joita valitsemme elämäämme ovat sellaisia kuin he ovat. Elämänvoimallamme on parempaakin käyttöä kuin se, että yritämme muuttaa toisia.
Ihmissuhteemme tuovat meille voimaa, iloa ja inspistä. Jos ne vievät voimaamme, uskallamme tehdä uusia valintoja: joko nostamme kissat pöydille ja teemme oman osuutemme jotta dynamiikka voisia uudistua, tai otamme etäisyyttä.
Hyvät ihmissuhteet haastavat hyvällä tavalla, kannustavat ja auttavat kukoistamaan. Sallimme itsellemme tällaista hyvää.
Uskallamme pyytää toisilta ja nostaa hankalia asioita puheeksi, eheyttää haavojamme toisten kanssa. Annamme itsestämme aidosti emmekä mene hyvissä suhteissamme sieltä mistä aita on matalin.
Ihmissuhteemme synkkautuvat olennaisiin arvoihimme. Tulemme suhteissamme nähdyksi, kohdatuksi ja rakastetuksi omana itsenämme.
Hyviä, diippejä suhteita ei ehkä roiku joka oksalla, eikä sillä ole ihanuutemme kanssa tekemistä. Kun opimme hyvää kompromissittomuutta, itsearvostuksemme vahvistuu." Tämä on NIIIIIIIIN isossa osassa mun asiakastyötä: kuinka me opitaan valitsemaan itsemme ja oma voimamme ja uskomaan, että me voidaan saada tosi hyvää. Ja miksi me usein valitaan jotain vähän muuta.
Kohtaan tosi paljon työssäni sitä kuinka me vaan ajaudutaan suhteisiin (tämä oli aiemmin myös oma pätternini). Usein valitsemme elämämme ihmiset (luonnollisesti) sen pohjalta että meillä synkkaa ja joku haluaa meidät, mutta se ei riitä toimiviin suhteisiin. Ja sitten luulemme, että meissä on jotain vikaa, vaikka ei olekaan. Me tyydytään välillä liian vähään. Sillä on paljon tekemistä meidän hermoston kanssa, ja siinä lähes kaikilla meillä on tekemistä. Ja se EI tarkoita mitään paremmaksi ihmiseksi tulemista tai hulluna itsensä työstämistä. Vaan kirjaimellisesti rajaamista ja relaamista.
Nykyään opetan asiakkailleni tutustusmisen olennaisia vaiheita ja sitä, mistä tunnistaa itselleen sopivat tyypit. Se on lempeää tutkimusmatkaa itseemme ja itsearvostusta. Oman sydämen selkeyttämistä ja hyvää itsehillintää / säätelyä, että oikeasti malttaa tutkia kenen kanssa hommat mätsää ja luoda terveitä suhteita rajojen kautta. Hyvien suhteiden aineksistakin saa aikaan sopan, jos ei osaa tai uskalla toimia rajojensa kautta vaan antaa voimansa pois.
Totta kai joku haluaa sut. Moni haluaa sut. TAI sinulta jotain. Rakkautta, hoivaa, turvaa, seuraa, jotain. Olennaista on tulla sinuiksi sen kanssa, mitä ITSE haluat ja uskaltaa toimia sen mukaan. Missä sun rajat menevät? Mitä OIKEASTI tahdot?
Voit saada tosi hyvää - kun opit sallimaan sitä itsellesi. Kun opit toimimaan tämän jutun mukaan, se mitä vedät puoleesi ja luot, muuttuu. Se kuulostaa esoteeriselta ja on myös energeettistä, mutta yhtä lailla myös psykologista. Ei mitään avaruustiedettä vaan ihan selkeitä, toimivia käytönnön juttuja.
Nyt jos sua inspiroi a) ihanan kumppanin löytäminen ja suhteen aloittaminen hyvältä pohjalta b) uusien (ja vanhojen) ystävyyssuhteiden apgreidaaminen, tämä minionlinewörkshoppi on sulle.
Rakkauden kesä (ja elämä) -minionlinewörkshoppi
Ti 20.5. klo 18-20:30 Zoomissa (voit osallistua tallenteen kautta jos et pääse livenä mukaan)
Hinta 44e, ilmoittautuminen meilitse: annaulrikataipale@gmail.com
Mistä tunnistaa itselleen sopivan kumppanin / ystävän?
Miksi oma hermosto on niin olennainen kompassi ja kuinka sitä käytetään?
Deittailu- ja tutustumisaikojen olennaiset, hyviä suhteita luovat vaiheet (ja miksi me usein vahingossa skipataan nämä)?
Usein me luullaan, että hyvä synkkaus, kemia ja sielunsukulaisuus takaavat hyvän suhteen - mutta tarvitaan muutakin
Mitä ihan syvästi sydämessäsi tahdot ja toivot ihmissuhteiltasi?
Millaisen kumppanin / ystäviä tahdot ja tarvitset?
Kuinka luoda suhteita sydämen, ei tiedostamattomien haavakaavojen kautta? Mistä tunnistaa, kun pelko vie? Kuinka toimia itsearvostavammin suhdekehitelmissä?
Saat bonarina tällä kertaa pdf:n sydänpolun kartaksi, jonka myötä pääset kuulostelemaan / tiedostamaan syvemmin sun arvoja, lahjoja, haavoja ja sydämen kutsuja, jotta selkeytyy, mitä ihan käytönnössä tarvitset ja toivot.
Ensin huomio. Äiti- ja isähaavat eli kiintymyshaavat ovat totaalisen yleisiä - lähes kaikilla on niitä - eivätkä ne välttämättä tai useinkaan tarkoita, että meistä ei olisi välitetty tai meitä ei olisi rakastettu. Kohtaamattomina ne ovat meidän sokeita pisteitä jotka luovat meidän elämää ja ihmissuhteita, eli aiheuttavat kaikenlaista mösselöä, vaikka niitä jo vähän tiedostaisikin. Hommelista on tie kohti syvää läheisyyttä ja aikuisia ihmissuhteita ja OMAA elämää.
Ytimekkäästi kiintymyshaava tarkoittaa säröä suhteessa omiin varhaisiin hoivaajiin: sitä mitä me ollaan opittu uskomaan arvostamme, tunteistamme, tarpeistamme, ihmissuhteistamme ja suhteesta itseemme, ja jonka myötä meidän toiminta- ajattelu- ja tunnemallit ovat kehittyneet tavoilla jotka eivät edistä hyvinvointia ja syvää rakkaudellisuutta.
Kiintymyshaavat syntyvät lukemattomista syistä ja moninaisin tavoin, myös, vaikka mitään kovin dramaattista ei olisi tapahtunut kasvuvaiheissa. Lähes kaikilla meillä on ainakin yksinjäämisen, turvattomuuden, tunneyhteyden ja puhumattomuuden haavoja, jotka vaikuttavat meidän ihmissuhteisiin ja elon juttuihin, kunnes noita ydinkokemuksia oikeasti puretaan ja kohdataan.
Meillä voi olla esimerkiksi kokemus siitä, ettei olla saatu tarpeeksi hoivaa tai huolenpitoa, ja kun kiintymyshaava elelee meissä, etsimme noita asioita emotionaalisesti muilta, eli tiedostamattamme projisoimme äitihaavan elämän kamuihin ja kumppaneihin. Odotamme, kaipaamme ja toivomme hoivaa ja kenties saammekin sitä tai annamme sitä toisille enemmän kuin itsellemme. Ehkä pienennämme itseämme ja suurennamme toisia, tai luulemme olevamme arvokkaita vain toisia kannattelemalla.
Silloin suhteessa on vanhempi-lapsi -tai auttaja-autettava -dynamiikka. Joko pidämme omia täyttymättömiä tarpeitamme huomaamattamme vähemmän tai enemmän tärkeinä kuin toisten. Se johtaa väistämättä pettymyksiin ja vahvistaa arvottomuuden tunteita, kunnes hommeli puretaan auki ja sen kanssa saa työkaluja.
Tai meillä voi olla uskomus, että tullaksemme hyväksytyksi meidän pitää suorittaa tai sivuuttaa omaa sisäistä totuuttamme. Sen myötä me katsellaan toisia ihmisiä aina noiden rillien kautta ja vedetään puoleemme / luodaan alitajuisesti tilanteita ja ihmissuhteita, joissa ei tulla hyväksytyksi itsenämme.
Paradoksi on, että me alitajuisesti myös pidetään yllä haavakaavojamme esimerkiksi ainaisella hyväksynnän hakemisella tai sillä, ettei opetella toimimaan sisäisen totuutemme mukaan vaan myötäillään muita. Tai ei lähdetä tilanteista tai oteta etäisyyttä toimimattomista suhteista tehdäksemme tilaa toimivammille dynamiikoille. Eli tunnekannatellaan omalla kustannuksellamme tai piilotetaan tarvitsevuuttamme, tai sitten ollaan emotionaalisesti vähän väriseviä ja koetaan että toiset katsovat yläkantista tai ovat torjuvia. Hyvä esimerkki kiintymyshaavan ilmenemisestä on turvattomasti eli välttelevästi ja ristiriitaisesti kiintyneiden turhauttavat tunnemyllyt.
Kun a) tiedostaa kiintymyshaavojaan b) OPPII oikeasti MUUTTAMAAN TOIMINTAANSA, meidän kiintymys turvallistuu ja ihmissuhteet alkavat uusiutua / muuttua. Ensisijaisesti tämä tarkoittaa, että me opitaan sisäisyydessämme äitiyttä ja isyyttä, joiden suojissa eheydytään. Sitten voidaan eheytyä ja aidosti läheistyä myös toisten kanssa.
Tätä hommaa ei tarvitse tehdä yksin. Mutta hirmu usein me toistetaan samoja haavakaavoja (vahingossa) ja toimitaan laiffissa ja ihmissuhteissa pikemminkin vähän haavojemme kautta. Silloin me myös toistetaan niitä tunteita ja kokemuksia (haavakaavoja), joita ollaan koettu varhaisissa vaiheissamme. Jos kehissä on kiintymystraumaa, hommelin purkaminen kysyy paljon lempeyttä, uuden opettelua ja tiedostamista.
Videolla avaan, mitä isä- ja äitihaavat yleisesti ovat, kuinka ne syntyvät ja vaikuttavat ihmissuhteisiimme. Toisella videolla tarkemmin äitihaavasta.
Haavakaavahommelia availlaan eheyttävästi ja konkreettisesti Haavat-minionlinewörkshopissa 1.4.
Haavahomma voi kuulostaa helvatun ei-tenhoavalta, mutta sessio tulee nimen omaan olemaan tenhoavaa ja vapauttavaa. Varsinkin jos mielii aikuisia, tasavertaisia ja läheisiä ihmissuhteita, toimivaa parisuhdetta tai toivoo voivansa luoda elämäänsä jotain muuta kuin haavakaavojen toistamista ihmissuhteissa, tämä on se juttu, siis isä- ja äitihaavojen voimauttavasti vapauttaminen ja hoivaaminen.
Olen puhunut jutuissani paljon sisäisestä vanhemmuudesta, mutta nyt avaan tätä varjo- tai haavanäkökulmaa enemmän.
Eli: Haavat-minionlinewörkshoppi ti 1.4. Zoomissa klo 18-20:30, sessiosta saa tallenteen jos ei pääse livenä mukaan, ja muutenkin. Hinta 44e ja ilmoittautuminen meilitse: annaulrikataipale@gmail.com.
Session skenaario alustavan ytimekkäästi:
- Haavakaavojen anatomia: miten kiintymyshaava syntyy ja kuinka siihen liittyvä uskomus alkaa luoda / manifesteerata meidän elämää? Miten haavakaavan kohtaamaton tunnelatinki värittää ihmissuhteita ja elämän kokemuksia? Kuinka pidämme vahingossa haavakaavojamme yllä, ja miksi niistä luopuminen on käänteisintuitiivisesti usein haasteellista?
- Kuinka blokkaamme eheyttäviä / korjaavia kokemuksia?
- Äiti- ja isähaava ja niitä hoivaavat avaimet arjessasi NYT - eli miten oppii hoivaavaksi äidiksi itselleen + kohtaa eheyttävästi juttuja, joita vaille jäi - ja kuinka niitä voi myös ihmissuhteissaan saada
- Kuinka haavakaavat näkyvät ihmissuhteissamme tyypillisesti? MITÄ voit alkaa opetella heti nyt tekemään toisin? Mitä niin kovasti kaipaisit?
- Mistä tunnistaa olevansa haavaprojektion kohteena ja kuinka toimia?
- Summa summarum: miten meidän kiintymystyyli alkaa turvallistua?
Lämpimästi tervetuloa vuosittaiselle retriitilleni elokuussa, Pulsan Aseman ihanaan, hoivaavaan ja lataavaan tunnelmaan. Retriitillä saat levätä ja laskeutua syvästi itsesi äärelle rauhoittumaan. Kuulla sisäisyytesi ja sielusi supatusta.
Teemamme on toimivat, rakkaudelliset ihmissuhteet (ei vain pari- vaan kaikki yhteispöhellykset). Tule siinä kohtaa jossa olet - voit olla sinkku tai parisuhteessa tai ihan miten oletkin, eikä sinulla ei tarvitse olla mitään tiettyä kiikarissa. Vaikka retriitillä on ihmissuhdepainotus, homman esenssi on suhde itseesi, kuten kaikissa sydänjutuissani. Teemme elämäsi ihmissuhteiden inventaariota ja käymme läpi läheisyyden taitoja, joista ammennat koko elämääsi.
Monet asiakkaani ovat erityisherkkiä / empaatikkoja eli toisin sanoen taipuvaisia toimimaan ihmissuhteissaan rajattomasti halussaan ja kyvyssään jeesata ja supportata sydämen kautta. Se kuitenkin tarkoittaa todella usein, että oma sydän joutuu vähän tuusannuuskaan ja että elämänvoima hulahtaa itsensä toteuttamisesta, luovuudesta ja nautiskelusta toisten kannatteluun ja kaikenlaiseen sopeutumiseen. Kunnes ei enää.
Herkät tulevat herkästi toistaneeksi samoja haavakaavoja, tai eivät saa sitä mitä ihmissuhteissaan toivovat. On olennaista oppia näkemään omat haavakaavaprojektionsa ja sitä, miten meihin heijastetaan haavakaavoja - yleensä kiintymystraumaa eli äiti- ja isähaavoja. (Jos et ajattele olevasi herkkä tai empaatikko, se ei tarkoita ettei retriitti olisi sinulle. Retriitti on sinulle, jos sydämessäsi kutsu käy.)
Aikuiset ihmissuhteet nousevat selkeistä rajoista, kyvystä pyytää, haavoittuvaisesta kommunikaatiosta ja konfliktitaidoista. Näitä taitoja voi kehittää itsessään ja ne vaikuttavat ihan kaikkeen elämässämme, ei ainoastaan ihmissuhteisiin. Kyse on pohjimmiltaan siitä, kuinka tietoisesti ohjaamme elämänvoimaamme. Olennaista on, ettemme ihmissuhteissamme alitajuisesti tee itsellemme kenestäkään auttajaa, vanhempaa tai pelastajaa, emmekä itse toimi niin. Nämä ovat nimen omaan alitajuisia kaavojamme, joihin tällä retriitillä tuomme valotusta ja selkeyttä. Sinulla on lupa elää omaa elämääsi ja oppia nauttimaan siitä syvemmin siemauksin, sallia itsellesi hyvää.
Ihanat ihmissuhteet ovat mahtavan mahdollisia, ja monissa suhteissa dynamiikan tasapainottaminen on mahdollista. Vaikka retriitillä on ihmissuhdepainotus, on se kuitenkin voimautumisen portti kaikessa elämäsi pöhinässä.
Saat tulla retriitille juuri siinä kohtaa kuin olet. Voit olla sinkku tai parisuhteessa, voit tulla ystävän, kumppanin tai itsesi kanssa. Ennen kaikkea tämä retriitti on SINUA varten, sydämesi voimauttamiseksi, ihanien oivallusten avaamiseksi. Vaikka ihmissuhdeteema ei siis olisi mielessäsi akuuttina, tule, jos tunnet kutsun. Saat hommelista varmasti ihanaa irti, koska se on nimensä mukaisesti rakkausretriitti. Kaikki hyvät, toimivat ja rakkaudelliset ihmissuhteet nousevat aina suhteesta itseemme.
Jokainen retriitti on omanlaisensa ja osallistujiensa oloinen - usein ihan maaginen yhteinen kohtaamisen ja voimautumisen hetki. Alustava ohjelma on nimensä mukaisesti hahmotelma - muokkaan sisältöä intuitiivisesti ryhmän tarpeiden ja energioiden mukaan. Retriitti ei korvaa terapeuttista prosessia mutta usein syventää sitä. Sinun ei tarvitse olla käynyt vastaanotollani tai terapiassa osallistuaksesi, vaan olet lämpöisesti tervetullut juuri sellaisena ja juuri siinä kohtaa reissuasi,jossa olet. Et ole liian vanha etkä liian nuori osallistumaan.
Kun kaipaat voimautumista, rohkeutta elää sen kautta mikä sinulle on hyväksi ja arjen työkaluja, tämä voisi olla sinun juttusi. Retriittipaikkana i h a n a Pulsan Asema, täältä pääset katsastamaan paikan: https://pulsanasema.fi/fi
Meitä pidetään aina superhyvänä Pulsassa; kahvilassa ja sistustusputiikeissa käy viikonlopun aikana muitakin, mutta meillä on oma retriittirauha, ihanat huoneet, halutessamme vapaasti omat saunasessiot ja omat retriittitilat.
"Yleisfiilis aivan todella rauhallinen, lempeä, levollinen - turvassa oleva. Kaikki oli hyvää, leppoisa, soljuva ohjelma, ei kiire mihinkään. Juuri se rauhoittumisen mahdollisuus mitä tarvitsin. Ihanan kannateltu olo koko retriitin ajan."
"Retriitissä oli ihana, lämmin, avoin ilmapiiri jonka sinä persoonallasi loit. Sain valtavasti lempeyttä ja myötäelämistä itselleni, mutta myös sopivasti "ravistelua", jotta uskallan tehdä ison päätöksen sydämeni ääntä kuunnellen, kerrankin. Olet todella ihana, taitava, empaattinen ihminen. Tiesin sen kursseiltasi, mutta retriitti vahvisti käsitystä potenssiin tsiljoona. Tämä jää sydämeeni."
"On tosi kiitollinen olo, että sain viettää sinun viisauden, tämän ryhmän ja ihanan ympäristön äärellä tämän viikonlopun. Pysähdyin todella itseni äärelle ja saavutin uskomattoman hyvän ja rentoutuneen olon. Huomaan, että kuljen jo rohkeasti sydänpolulla, mutta tämä retriitti kannusti minua ja antoi luvan ottaa vastaan ja sallia itselle sitä kaikkea ihanaa ja hyvää, itseä hoivaavaa."
"Arvostan ja rakastan niin sitä, että jaat oman rehellisen kokemuksesi elämästäsi. Se kerta toisensa perään yhdistää ja koskettaa niin kauniisti."
"Retriitti ja viikonloppu oli aivan ihana. Puitteet ja ympäristö tuki retriitin tunnelmaa täydellisesti. Ohjelma oli onnistunut. Oli sopivassa suhteessa tekemistä ja lepoa. Sessiot sun kanssa on aina kultaa <3 On turvaa ja tilaa vaikka mulla ryhmässä ei ole aina niin helppo avautua. Aivan ihana kupla! Oot erittäin taitava työssäsi!"
"Retriitin tunnelma oli levollinen ja vapautunut. On ollut helppoa olla oma itsensä. Vien mukanani luottamusta siihen mikä minusta nousee, ei niinkään mielessä vaan kehossa. Ohjauksesi on ihanan lempeää ja maanläheistä. Sain meditaatioista (mielikuvamatkoista) irti enemmän kuin koskaan. Vaikka minua pelotti iso määrä ihmisiä, löysin täältä turvaa."
"Kiitos maailman ihanimmasta retriittikuplasta <3 Tuntuu että olen kuin uudesti syntynyt, arvokas minä jonka tunteilla on merkitystä. Kiitos, että olen saanut tulla lähemmäksi itseäni kaikkine juttuineni. Olen onnellinen, että lähdin, luotin, uskalsin ja valitsin juuri tämän. Tästä on ihana jatkaa sydänmatkaa: pehmein, höyhenenkevyin askelin, kaikkine tunteineen, oloineen. Tämä retriitti oli juuri niin ihana ja täydellinen kuin mun oloni just nyt, mitään lisäämättä tai poistamatta."
"Ihana tunnelma ja rakastava ja hyväksyvä ilmapiiri. Voimaannuttava kokemus".
"Kiitos ihanasta retriittiviikonlopusta! Sun harjoitukset ja läsnäolo auttoi lempeästi katsomaan mun omaa elämää kaikkinensa. Kaikkine tunteineen, menneisyyttä, nykyhetkeä sekä tulevaa. Muistin taas, että kaikki on oikeasti (kaiken alla) koko ajan hyvin. Osaan taas arvostaa omaa sydänreissuani jossa on tapahtunut paljon isoja asioita (jopa isosti hajottavia asioita joita en toivoisi kenenkään muun ikinä kokevan). Vien nämä täällä opitut asiat mukanani uuteen lukuun elämässä ja kannan omia säröjäni hellästi matkassa mukana."
"Aivan ihana viikonloppu. Toivoin löytäväni askeleen eteenpäin mysteerissäni, ja se löytyi. Sun avaustuksella, ryhmän avustuksella ja tarinoilla, kokemuksilla. Sun tyyli opettaa ja kertoa ja ohjata on tosi hyvä. Mulla vahvistui se fiilis, että saan luottaa siihen, että polku on mun edessä ja mä kuljen sitä mulle luontaisella tahdilla. "
"Kiitos Anna, loit ihanan turvallisen ilmapiirin, jossa on ollut hyvä olla."
"Anna, ilmennät tosi kauniisti sitä mistä puhut ja opetat. Retriitillä on ollut ihan valtava luottamus, turva, lempeys ja vaivattomuus. Se on antanut tilaa tosi vaikeiden asioiden kohtaamiseen mikä ei aikaisemmin ole ollut mahdollista."
"Tunnelma on ollut lämmin ja avoin, kaikin tavoin aisteja hellivä ja tunne siitä että täällä ollaan turvassa ja meistä pidetään huolta on ollut läsnä koko ajan."
"Sulla on ihan käsittämätön kyky herättää sellaista suurta tyyneyttä, turvaa ja samalla uteliasta, armollista ja rohkeaa ilmapiiriä ympärillesi, joka luo tilaa myös omille fiiliksille ja prosesseille.
Kiitos myös siitä, että uskallat ja valitset jakaa oman yksityisen elämäsi juttuja ja fiiliksiä niin avoimesti. Ehkä juuri se koskettaa ja käynnistää myös kuulijoissa enemmän, ainakin minussa. Itse tykkään myös jutella, jakaa ja kuulostella asioita yleensä ääneen, mutta retriitillä tuntui, että meneillään olevat prosessit herättää nyt niin paljon tunteita, ahdistaviakin olotiloja, että valitsin nyt itselleni turvallisemman ja armollisemman tavan työstää niitä. Tai olla työstämättä. Voin sanoa, että teki tiukkaa jo pelkästään pysähtyä asioiden äärelle.
Sain kuitenkin valtavasti kaikesta mitä retriitillä juteltiin ja tehtiin, sillä välillä tuntuu, että jumitan vain jotenkin lamaantuneena isojen asioiden äärellä, mutta sun jutut ja tapa lähestyä muistuttaa, että myös jumit, kivut, tietämättömyys ja päämäärättömyys on osa jotain kokonaisuutta. Osa elämää. Kiitos tuhannesti retriitistä ja kaikesta siitä mitä teet ja mitä olet!"
Retriitin ohjelma (alustavasti):
Perjantai 15.8.
Klo 17 Saapuminen Pulsaan, ilmoittautuminen ja asettautuminen omaan viikonloppukotiloon
Klo 18 Aloituspiiri ja lempeä maadoitusmeditaatio - oman sydämen äärelle avautuminen
Klo 19:30 Lempeä, pehmeä illallinen, omaa aikaa ja mahdollisesti yhteistä seurustelua
Lauantai 16.8.
Klo 9 Aamiainen
Klo 10-13:00 Rajat, rakkaus ja oma elämänvoima - ihmissuhteiden inventaario
Kytkeytyminen omaan elämänvoimaan ja sydämeen. Ihmissuhteiden inventaario - millaisia ihmissuhteita olet (alitajuisesti) luonut ja miksi? Rajat ja rajattomuus. Oman kiintymystyylin turvallistaminen ja itselle hyvän salliminen.
Alustus, yhdessä jakamista, kirjoituskuulostelua ja alitajunnan kanssa työskentelemistä.
Klo 13:00 Lounas
Päikkärit tai jotain muuta aivan ihanaa itseä hellivää + päiväkahvit
Klo 15:30-17 Läheisyyden taidot
Läheisyyden taidot ovat haavoittuvaista kommunikaatiota, hyvää rajaamista, omien tarpeiden tunnistamista ja sanoittamista, konfliktitaitoja ja oman sydämen kautta ohjautumista. Näiden työkalujen kautta ohjaat koko elämäsi energioita uuteen suuntaan, eli loppujen lopuksi kyse ei ole ainoastaan ihmissuhdetaidoista vaan suhteestasi elämään.
Alustus, yhdessä jakamista, kirjoituskuulostelua ja alitajunnan kanssa työskentelemistä.
Klo 18 Illallinen
Klo 20:30 illan lempeä meditaatio + sauna halukkaille + iltapalaa
Sunnuntai 17.8.
Klo 9:15 Brunssiaamiainen
Klo 10-13 Mitä sydämeni kaipaa ja tarvitsee
Mitä haluat ihmissuhteissasi kokea, luoda ja manifesteerata? Mitä sydämesi kaipaa ja tarvitsee ja kuinka vaalia sitä nyt? Suunnan selkeyttämistä sinkkuna / parisuhteessa / muissa ihmissuhteissasi.
Lopetuspiiri ja retriitin päätös
Retriitin hinta:
Tälle retriitille on mahdollisuus osallistua vain ohjelmaan ilman majoituspakettia. Ryhmän maksimikoko on 13 henkeä. Retriitti toteutuu, kun majoittuvia osallistujia on ilmoittautunut vähintään 10 heinäkuun loppuun mennessä.
Retriitin kokonaishinta majoituksineen ja ruokailuineen 490e 1.6. asti, sen jälkeen 530e.
Retriitin osallistumismaksu ilman majoitusta: 290e. Jos haluat perjantaina tai lauantaina lounastaa / illallistaa Pulsassa, tilaathan ateriat minun kauttani itsellesi etukäteen <3
Varausmaksu 140e, saat laskun ilmoittautumisen yhteydessä. Ilmoittautuminen on sitova - varausmaksua ja seuraavia maksueriä ei palauteta.
Retriitti maksetaan yhdessä tai kahdessa erässä (varausmaksu+loppusumma). Retriitti on mahdollista maksaa myös useammassa erässä, jolloin viimeinen erä maksetaan ennen retriittiä.
Hinta sisältää:
Majoitus 2-4 hengen huoneissa + ateriat: perjantain iltapalan, lauantain aamiaisen, lounaan, välipalat ja päivällisen sekä sunnuntain brunssiaamiaisen ja lauantai-illan saunan.
Jos osallistut ilman majoitus- ja ateriapakettia, hinta sisältää retriitin ohjelman
Ilmoittautuminen ja lisätiedot:
Jos tiedät jo haluavasi mukaan, kannattaa ilmoittautua vikkelähkösti <3 Paikkoja on 13 ja retriitille on yleensä enemmän tulijoita kuin tilaa.
Retriitille pääsee paikalle esimerkiksi tulemalla junalla tai bussilla Lappeenrantaan ja sieltä joko jonkun retriittiläisen kyydillä autolla tai vaikkapa kimppakyytitaksilla perille Pulsaan. Laitan kaikille retriittiläisille kimppakyytimeilin, jossa voitte sopia kyytiasioista. Kaikille on aina järjestynyt kyyti Lappeenrannasta, usein jonkun paikallisen osallistujan kyydillä tai sitten esimerkiksi PK-seudulta yhteinen autokyyti tms. Eli jos pohdit, kuinka pääset perille, elä hättäile, asia järjestyy <3
Sähköpostitse: annaulrikataipale@gmail.com
Ilmoitathan minulle ilmoittautumisen yhteydessä myös ruokavaliospeksit: laktoositon, gluteeniton, yms.
Ihanasti tervetuloa spesiaalille elokuun viikonlopulle nauttimaan Pulsan Aseman makoisasta tunnelmasta, sydänjuttujen äärelle <3
Kaipaatko levollisuutta ja rauhaa? Syvempää yhteyttä itseesi, rajojesi vahvistamista? Oletko uuvahtanut suorittaja? Tunnistatko itsessäsi turvattoman kiintymystyylin ja kaipaisit enemmän luottamusta, levollisuutta ja läheisyyttä ihmissuhteissasi? Kaipaatko iloa, eloa ja säkenöintiä? Enemmän luottamusta itseesi ja elämään? Kykyä purkaa ja käsitellä arkista stressiä ja elon haasteita lempeämmin?
Sisäinen turva on hyvinvointitaidoista olennaisin. Turvan myötä yhteys itseen ja omiin tunteisiin alkaa syvetä. Opimme rajaamaan ja huolehtimaan itsestämme. Voimavaramme alkavat vapautua selviytymisestä iloon, nautintoon ja itsemme toteuttamiseen. Luovuuteen ja luottamukseen. Se rohkeus, jota kaipaamme unelmiamme kohti kulkemiseen, on oikeasti sisäistä turvaa, samoin kuin se kuuluisa "mielenrauha". Pelot (tai muut tunteet) eivät enää tunnistamattomina ohjaa meitä ja reaktiivisuus vähenee, kun sisäinen turva alkaa löytyä.
Itseään ei tarvitse väkisin pusertaa luottamukseen silloin kun elämässä tapahtuu haastavia, pelottavia, jännittäviä tai ravistavia asioita. Sisäisen turvan työkalujen avulla itseään voi tukea läpi haastavien vaiheiden ja oppia ammentamaan niistä ymmärrystä ja sydänvoimaa. Sisäinen turva on perusta itsensä hyväksymiseen ja lempeämpään suhteeseen itsemme kanssa.
Myös toimivien, rakkaudellisten ihmissuhteiden perusta on kunkin osapuolen sisäinen turva. Ei haittaa vaikka olisi alun perin turvattomasti kiintynyt (moni meistä on) - kun oppii vahvistamaan sisäistä turvaa, oma kiintymystyyli ja ihmissuhteet turvallistuvat. Kun sisäinen turva vahvistuu, ei sekoita hurjaa ihastumista ja hermoston villiintymistä rakkauteen. Oppii tunnistamaan, keiden kanssa oikeasti voi luoda turvaa. Alkaa vapautua läheisyyden peloistaan ja päästä aitoon, syvään, rakkaudelliseen vuorovaikutukseen. Vapautuu toistamasta samoja kaavoja ja kehiä ihmissuhteissa, ja alkaa ohjautua sydämen kautta.
Sisäinen turva mahdollistaa omien rajojen jämäköitymisen, tarpeidemme tunnistamisen - ja uskalluksen kommunikoida niistä suoraan. Sisäisen turvan myötä vaatimukset ja odotukset, oletukset ja ääneenlausumattomat toiveet vähenevät ja opimme pyytämään, antamaan ja vastaanottamaan selkeämmin sen mukaan mikä tukee omaa hyvinvointiamme. Sisäinen turva alkaa vapauttaa itsekkyyden peloista (ja kaikista muista tunnistamattomista peloista - niistä, jotka usein blokkaavat elämäämme).
Traumat ja haavat alkavat vapautua systeemistämme kun hermosto alkaa rauhoittua ja eri aivoalueet kommunikoida keskenään paremmin. Silloin tunnesäätely, voimautuminen ja levollistuminen mahdollistuvat. Sisäinen turva vahvistuu, kun hermostomme uudelleenmuokkautuu lempeästi. Sisäinen turva on sekä psyykkistä että kehollista, ja sen vahvistaminen hyvin käytännönläheistä, lempeää, hoivaavaa ja voimauttavaa.
Turvattomuus aiheuttaa yhteydettömyyttä omaan kehoon, opittuja, toistuvia "selkärankareaktioita" itsemme kanssa, ihmissuhteissamme ja elämässämme. Himmaamme, pidättelemme ja pienennämme itseämme - turvattomuus on suoraan yhteydessä oman arvon tunteeseen tai sen puutteeseen. Reagoimme pikemminkin kuin responssaamme. Tunnistamaton, kohtaamaton pelko aiheuttaa hyökkäämistä, vetäytymistä ja puolustusreaktioita. Sisäisen turvan vahvistuminen mahdollistaa lempeän, uteliaan itsereflektion ja kasvun itseä ja toista niittaamatta. Kun on turvassa, osaa pyytää anteeksi mutta ei tarvitse alistua tai nöyristellä. Sisäinen turva on olennaista, jotta voi ottaa vastuun toimistaan ja valinnoistaan, sekä korjata virheitään ylisyyllistymättä.
Sisäinen turva vahvistuu, kun yhteys itseemme syvenee. Kun saamme uusia työkaluja, tarve elämävoimaenergiaa kuluttaviin selviytymiskeinoihin vähenee. Kun systeemimme resurssit alkavat vapautua, syvä hyvinvointi ja elämisen ilo alkavat virrata. Sisäinen turva on maadoitusta, kotona itsessä olemista, omaan kehoon laskeutumista. Se mahdollistaa myös elämän ihanien juttujen vastaanottamisen.
Sisäinen turva muuttaa sen mikä meille on mahdollista elämässä ja ihmissuhteissa. Kun turva vahvistuu, opimme luottamaan itseemme ja elämään, opimme rauhoittamaan, hoivaamaan ja tukemaan itseämme emmekä enää hylkää itseämme. Opimme valitsemaan sitä, mikä on meille kunnioittavaa, hyväksi ja hoivaavaa.
Kun saamme vahvistuvan turvan myötä kapasiteettia käsitellä menettämisen, epäonnistumisen, yksinjäämisen, hylätyksi ja torjutuksi tulemisen pelkojamme, ihmissuhteemme ja suhde elämään muuttuu. Sen sijaan että alitajuisesti ohjaudumme usein tunnistamattomien pelkojemme kautta defenssien ja selviytymiskeinojen avulla, opimme tukemaan itseämme, opimme uusia ihmissuhdetaitoja ja uskaltaudumme elämään sydämen kautta. Se ei tarkoita, ettei meitä koskaan pelota, ettemme triggeröidy, koe epävarmuutta tai hankalia tunteita vaan sitä, että osaamme auttaa itseämme elämän keskellä.
Sisäisen turvan vahvistuminen muuttaa suhteen itseemme lempeämmäksi ja kannustavammaksi. Kun ei tarvitse takertua turvarakenteisiin, kontrolloida elämää ja itseään, uskaltaa kokeilla, luoda, seikkailla, nauttia - ja toimia sen mukaan, mikä itselle on hyväksi. Oppii hyväksymään itseään ja tarpeitaan tällaisenaan.
Erityisherkille ja empaatikoille sisäisen turvan taidot ovat olennaisia hyvinvoinnin työkaluja.
Turvattomuuden merkkejä ovat mm. Itsensä sivuuttaminen, jatkuva itsekritiikki ja itsensä niittaaminen, ainainen mälsä olo itsensä kanssa, usein toistuva ahdistus, mentaalimyllytys, ylianalysoiminen, pelokkuus elämässä, joustamattomuus, usein toistuvat uhrifiilikset, luulo siitä että itsessä on vikaa tai tunne vääränlaisuudesta tai huonommuudesta, miellyttäminen, suorittaminen, krooninen paahtaminen, toistuva ahdistus, ylivireys, alivireys, itsensä turruttaminen / lääkitseminen, adiktiot, puhumattomuus, vetäytyminen, sisäiset vaatimukset, muiden kannattelu omalla kustannuksella, omien tunteiden ja tarpeiden kuulemattomuus, rajattomuus (ei:n sanomisen vaikeus ja omien tarpeiden mukaan toimimattomuus), vauhti ja vaaralliset tilanteet, vuoristoratamaiset tai jämähtäneet ihmissuhteet, yksinpärjääminen, jatkuva stressi, usein toistuva syyllisyyden tunne ja tunne siitä ettei elämään (ja itseensä / toisiin) voi luottaa, tunne siitä ettei voi olla oma itsensä, ilottomuus ja jumiutumisen kokemus elämässä. Kaikki nämä ovat vasteita hermostomme yli- tai aliviritykselle ja pitävät niitä yllä. Elämämme alkaa muuttua, kun sisäinen turva vahvistuu.
Lämpimästi tervetuloa Turvassa -verkkokurssille opettelemaan ja vahvistamaan sisäistä turvaa. Kurssilla avataan käytännönläheisesti, suorittamatta, ihanan mehevän hoivaavasti sisäisen turvan taitoja, hermoston lempeää uudelleenmuokkautumista ja työkaluja turvan vahvistamiseen ihmissuhteissa.
Meillä suomalaisilla on usein eritystarvetta sisäisen turvan vahvistamiseen. Taustallamme on voimakas, yhä sukupolvelta toiselle periytyvä, kollektiivinen sotatrauma eli totaalisen turvattomuuden kokemus. Sen lisäksi taustalla vaikuttaa aiemmilla vuosikymmenillä vallalla ollut "pärjäämistä" vahvistava kasvatusperiaate, jonka myötä turvallinen kiintymys jäi usein syntymättä. Näiden tekijöiden vuoksi monilla meistä suomalaisista on kehitystraumaa*.
Vaikka varhaisissa vaiheissamme ei olisikaan tapahtunut mitään dramaattista, tunneyhteydettömyys, puhumattomuus ja tunteidensa kanssa yksinjääminen ovat olleet yleisiä kokemuksia. Juuri ne aiheuttavat turvattomuutta ja kroonista stressitilaa hermostossamme.
Monelle nuo tilat ovat niin tuttuja ja totuttuja jo varhaisista vaiheistamme, että luulemme selviytymis- ja pulustuskeinojamme ja sisäisiä olotilojamme identiteetiksemme. Sen vuoksi ihmissuhteemme ovat yleensä läheisriippuvaisia, tunnistamme hommelia tai emme. Kaipaamme läheisyyttä ja rakkautta, mutta huomaamattamme usein myös pelkäämme sitä! Selkeitä merkkejä turvattomuudesta ihmissuhteessa ovat välttelemisen ja jahtaamisen kehät, lähelle-etäälle -dynamiikat, narsistiset dynamiikat, pelastaja-pelastettava -dynamiikat ja oikeastaan kaikki kekkaloinnit, joissa emme ole tasavertaisia, vastavuoroisia, omilla jaloillamme seisovia aikuisia. Turvaton kiintymystyyli ei ole kenenkään kohtalo tai identiteetti; oman kiintymyksensä voi turvallistaa <3
Kun kiintymys turvallistuu, ihmissuhteet syvenevät ja lähentyvvät. Se ei tarkoita, ettei ihmissuhdepulmia koskaan nouse vaan kykyä käsitellä niitä myötätuntoisesti ja voimauttavasti. Turvattomia ihmissuhteita ei enää oikeastaan synny tai ole, koska oma hermosto on rauhoittunut ja rajat vahvistuneet; vahvistuvan turvan myötä tunnistaa mikä itselle tekee hyvää ja mikä ei. Jos turvattomuuspäissään on ohjautunut vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin tai yhteydettömiin suhteisiin, sisäisen turvan löytäminen ja vahvistaminen muuttaa sitä, mihin tunnemme vetoa. Opimme luomaan turvallisia kiintymyksiä sellaisten kanssa, jotka ovat valmiita vastuulliseen sisäiseen työskentelyyn.
*Trauma voidaan jaotella shokki- ja kehitystraumaksi. Kehitystrauma on pitkään jatkuvaa vinoumaa varhaisissa vaiheissamme. Meitä on voitu rakastaa syvästi, mutta emme välttämättä ole silti saaneet riittävästi tunneohjausta ja hermoston rauhoittamista. Tai meitä on voitu kohdella kaltoin, mitätöivästi, sivuuttavasti, välinpitämättömästi tai väkivaltaisesti.
Shokkitraumat ovat yksittäisiä (kenties useita) tapahtumia, jotka rikkovat turvallisuuden tunteemme.
Tämä kurssi ei korvaa terapeuttista prosessia sisäisen turvansa ja tunneyhteytensä löytäneen jeesaajan (esimerkiksi minun) kanssa. Kurssi ei ole traumatyöskentelyä, vaan vahvistaa sisäistä turvaa pehmeästi, hoivaavasti ja suorittamatta.
Tämä kurssi on sinulle, jos:
Haluat syventää yhteyttä itseesi
Haluat kokea enemmän rauhaa ja levollisuutta
Olet uuvahtanut
Sinulla ei ole keinoja rauhoittumiseen (tai jatkat vain suorittamista kotona, keittiössä ja puutarhassa töiden lisäksi)
Haluat alkaa tunnistaa ja vapautua selviytymiskeinoistasi: miellyttämisestä, suorittamisesta, kontrollista, uhriudesta, mentaalimyllyttämisestä ja murehtimisesta, yksinpärjäämisestä, vaatimuksista, alistumisesta, passiivisaggressiivsuudesta, rajattomuudesta, ylikiltteydestä, lääkitsemisestä ja pikaisen mielihyvän hakemisesta
Mentaalimyllytät ja ylianalysoit paljon ja koet vaikeutta rauhoittua
Haluat oppia vapauttamaan stressiä ja rauhoittamaan hermostoasi arjessa
Haluat oppia vapautumaan kroonisesta ali- tai ylivirityksestä (jumittamisesta / hyytymisestä / lamautumisesta / paahtamisesta / suorittamisesta)
Haluat saada paremman yhteyden tarpeisiisi ja tunteisiisi
Haluat oppia rajaamaan paremmin
Haluat uskaltaa enemmän
Kaipaat rohkaisua sydänkutsuillesi
Olet toteuttamassa jotakin uutta (esimerkiksi unelmaasi)
Olet muutoksen tai kriisin keskellä
Koet usein pelkoa tai ahdustusta
Kaipaat voimautumista
Haluat kuulla intuitiotasi ja sisäisyyttäsi selkeämmin
Haluat kokea herkkyytesi voimavarana
Haluat turvallistaa kiintymystäsi
Kaipaat läheisempiä, turvallisia ihmissuhteita
Haluat opettaa ja tarjota lapsillesi turvaa, tunneyhteyttä, itseluottamusta ja selkeitä rajoja
Jos ihmissuhteissasi toistuvat samat, pulmalliset kehät
Koet jumitusta tai kaipaat enemmän iloa ja virtausta
Kurssin teemat:
Turva ja turvattomuus. Mitä sisäinen turva ja turvattomuus ovat? Kuinka turvattomuus syntyy ja vaikuttaa elämäämme? Huomaamattamme saatamme ohjautua pelkojen kautta - kuinka tunnistaa ja vapauttaa tätä lempeästi? Mitä sisäinen turva on ja kuinka se alkaa löytyä ja vahvistua? Mitä hermostossamme tapahtuu? Mielen ja kehon yhteys. Trauma ja post-traumaattinen stressi.
Rauhoita ja ravitse. Sisäisen turvan vahvistamisen lempeät, arkiset työkalut. Kuinka yli- ja aliviritystiloja puretaan? Kuinka hoivata stressiä ja palautumista? Turvaa erityisen herkille.
Selviytymiskeinot ja defenssit - kuinka trauma, tunnistamattomat pelot ja turvattomuus näkyvät elämässämme ja ihmissuhteissamme?
Turva ihmissuhteissa. Kuinka oma kiintymys turvallistuu? Kuinka tunnistaa, kenen kanssa voi olla turvassa? Mitä tarkoittaa turvan ja intohimon projisoiminen toisiin? Kuinka oppia luomaan turvallisia dynamiikkoja ja ihmissuhteita? Omien rajojen vahvistuminen, itselle hyvää tekevät valinnat.
Nauti ja säkenöi. Omien lahjojen ja elämänvoiman vapautuminen iloon, nautintoon ja luottamukseen. Elämässä voi alkaa ohjautua yhä enemmän sydämen kautta, kun sisäinen turva vahvistuu eli (usein tiedostamattomat) pelot ja selviytymiskeinot eivät ohjaa meitä. Kuinka vahvistaa luottamusta itseen ja elämään? Turva ja itsensä hyväksyminen. Kuinka tukea itseään pelkojen, haasteiden ja muutosten keskellä?
Kurssi koostuu viidestä eri osiosta; videoluennoista, teksteistä, meditaatioista, mielikuvamatkoista, konkreettisista työkaluista, lempeistä harjoituksista ja kuulostelukirjoituksista. Kurssi on erittäin selkokielinen, käytännönläheinen, lempeä, voimauttava ja ei-suorittava. Se sisältää muihin kursseihini verrattuna vähemmän tekstiä ja enemmän vidoita ja ekstrapaljon rauhoittavia kuulosteluja / meditaatioita / hermostoa rauhoittavia harjoituksia (myös kaikenlaisiin erilaisiin tilanteisiin: kun on hässäkkää ihmissuhteessa tai vaikea / haastava tilanne tai tunne meneillään, kun olet erityisherkkänä ylikuormittunut, kun haluat rauhoittua ja levätä, kun haluat avautua selviytymisestä säkenöinnille jne).
Voit siis tulla kurssille ihan vain lepäämään, rauhoittumaan, purkamaan stressiä ja hoivautumaan, jos juuri nyt et jaksa "opiskella" kovin paljon.
Kurssin teoriaosuudet ovat ytimekkäitä ja käytännöllisiä. Koska kurssi on käytössäsi pitkään, pelkästään äänitteitäkin kuuntelemalla pääset hyvään alkuun sisäisen turvan vahvistamisessa <3
Palautteita ensimmäiseltä kurssikierrokselta syksyllä 2024
"Olen saanut viettää aamua (ikäänkuin) kanssasi Turvassa kurssin parissa - todella antoisaa ja oivalluttavaa.
Kurssi on ollut loistava, hyvin oivalluttava ja pysäyttävä. Vaikka teemat ovat tuttuja niin materiaalin jäsennys ja kulku ovat erinomaisia. Ja tuonut avaimia oman sielun lukkoihin elämän polulle. Lämmin, iso kiitos että jaat viisautta, valoa, turvaa ja rakkautta ympärillesi. "
"Kiitos vielä turvassa-kurssista, se on ihan huippu. Olen kuunnellu sua abaut joka päivä vikat neljä kuukautta ja hermosto vastaa! ihan todella alkaa tulla sisäistä turvaa. toki takana vuosien terapiat ja muu itse tehty prosessointi luomassa pohjaa, mutta tää on ollu puuttuva pala. mun terapeutit ei ole osannu auttaa mua tässä. harmittaa vähän -- jos olis ollu tämän ymmärtäviä terapeutteja, ei olis ehkä tarvinnu mennä näin heikkoon vointiin. oon kiitollinen, että oot tehny tän kurssin ja että se tuli mulle vastaan <3 kaikkea hyvää sun kevääseen!"
"Aho!!
Syvä kiitollisuus, lievä häkellys ja kasvava rauha, varmuus sekä tasaisuus ovat kurssin aloitettuani kasvavat tunteet ja haluan ilmaista kiitollisuutta sulle, Anna. Kumppanini huikkas tän koska olit tehny niin myöskin kuulemma ja siitä kans iso lämmin käsi.
Tää on visionääristä kamaa. Oikeesti! Näit tyyppei on ollu mun matkan varrel esim Carolyn Myss, Stephen Buhner, Eckhart Tolle, Richard Schwartz, Srila Prabhupada ja nyt yks lisää, Anna Taipale. Älä anna kutitella liikaa egoas, mut tiedä, kuten tiedät kuin pirun tärkee taidat olla tälle herkälle maailmalle täynnä herkkiksii.
Onks muuten idiksii, miten vois päästä pois sellasest ikäänku suorittamattomuuden, eli parasympaattisen chillaukseen mulla liittyvästä suorittamisen tunteesta niin paradoksaalista kuin onkin. Onks se vaan jotain sit mikä hiljalleen kehittyy ku tän suorittajan jouselle viritetty hermosto alkaa chillaa...vai...?
Mut jatketaan hengittelyi, taidan mennä kuuntelee sun meditaatio pätkän
Hari om tat sat ""
"Kun luin Turvassa-kurssisi kuvauksen, tunsin heti, että se on se, mitä tarvitsen. Ja kyllä - se on ollut todella hyvä kurssi. Mulla on ollut aivan lapsuudesta asti krooninen turvallisuudentunteen puuttuminen ahdistushäiriöineen jms.
Mulla diagnosoitiin viime kesänä autoimmuunisairaus. Se oli hyvin pelottavaa aluksi.
Kaiken tämän keskellä olen saanut kokea hyviä hetkiä Turvassa-kurssin videoiden ja meditaatioiden parissa. Olen tehnyt paljon muistiinpanoja, mutta en kyllä ole (vielä) jaksanut tehdä kirjallisia tehtäviä. Toki muuten olen ottanut käyttööni kurssilla opetettuja turvallisuutta tuottavia menetelmiä kuten itselleni rauhoittavasti puhuminen ja itseni lempeästi koskettaminen.
´Se kuinka puhut ja kirjoitat lempeästi ja lohduttavasti, on todella hoivaavaa. Olenkin nimenomaan kuunnellut (ja katsellut) videoitasi ja meditaatioitasi. Jaat ihanasti myös omia rohkaisevia kokemuksiasi.
Mulle ei ole helppoa keskittyä mediteeraamaan, mutta silti se on ollut lohduttavaa ja levollisuutta lisäävää. Käyn myös terapiassa - on auttanut ja auttaa. Nyt ootan Sydänvoimassa-kurssiasi innolla. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Olen edelleen kiitollinen siitä, että sain olla Pulsan asemalla retriitissä vuoden 2023 kesällä. Siellä sain vakuuttua, että olet vilpitön ja aito, ja että teet auttamistöyötäsi lämmöllä ja asiantuntemuksella. Se auttaa myös siinä, että on helpompi ottaa vastaan nettikurssejasi, kun olen henkilökohtaisesti tavannut sinut. Se on antanut luottamuksen tunteen.
Kiitos, Anna ! "
"Lämmin kiitos ihanasta Turvassa-kurssistasi, se on juuri ja tismalleen sitä mitä olen tarvinnut jo pitkään. Monenlaista tunnetta on herännyt tässä matkan varrella pintaan, eikä kurssi ole ollut aina todellakaan helppo eikä oikein mukavakaan (kun etenkin aluksi kaikki omat triggerit ja kiukut nousi pintaan), mutta hirmuisen hyödyllinen! Olin itsekseni (jos voisi käyttää tällaista vertauskuvaa) löytänyt pölyisen kellarin luukun sisältäni jo aikaisemmin, saanut sen ehkä aukikin mutta pimeydestä en ole erottanut mikä/mitkä möröt ja asiat siellä mölisee ja huutelee. Kurssin aikana ansiostasi olen saanut ikään kuin taskulampun, jolla voin valaista tuota pimeää kellaria ja nähdä viimein möröt.
Lähdin mukaan kurssille, koska olin kerta kaikkiaan väsynyt siihen että sössin asiani uudelleen ja uudelleen. Koin, etten oikein koskaan ole osannut elää elämääni aikuisena. Olen suorittaja. Näin kolmekymppisenä olen jo kokenut kaksi burnoutia ja useita leikkauksia (mm. ranteen rasitusvamma liiasta työnteosta..). Olen pärjännyt todella hyvin yksin, toteuttanut unelmiani ja saanut ostettua omilla rahoilla asunnon ja saanut vakituisen työn järjettömällä duunilla, mutta en ole saanut esimerkiksi parisuhteita kestämään. Koin olevani syvästi epäonnistunut, koska tässä iässä (vaikka olen vielä nuori) pitäisi olla jo perhe ja omakotitalo jne... Ja nimenomaan koska sitähän multa vaaditaan, ei vain yhteiskunnan paineena vaan myös perhepiirissä. Vaikkei sitä aina sanota ääneen.
Kurssi on ravistellut minua syvästi. Olen huomannut mm. että hei minussakin on ollut "vikaa", ei vain kumppaneissani. Olen alkanut hahmottamaan omia traumojani, ja miten ne ovat koko aikuisiän ohjanneet käytöstäni, valintojani ihan huomaamattani. Olin sivuuttanut aikuisena totaalisesti omat tarpeet ja rajat, jotta kelpaisin edes jollekin. En voinut luottaa edes itseeni. Viimein olinkin aika huonossa jamassa, mutta pari vuotta sitten jätin tuhoisan parisuhteen. Eron jälkeen kävin enkelihoitajalla, joka sanoi mm. että en ole saanut lapsena sitä huolenpitoa, turvaa ja hoivaa jota olisin tarvinnut. Olin ihan että täh, enkä ymmärtänyt ollenkaan. Mielestäni mulla oli ihan onnellinen lapsuus. Nuo asiat ovat olleet niin syvällä, että en ole edes tiennyt/muistanut niiden olemassaoloa. Kurssin ansiosta olen alkanut muistaa asioita lapsuudesta ja nuoruudesta, miten perhedynamiikka kasvatti minua ja mihin aloin uskoa, mitkä asiat pelästytti tai jäi möröiksi. En ole oikein koskaan saanut sitä tukea perheeltäni, mitä tarvitsin etenkin silloin kun oli vaikeita aikoja. Aikuisiällä koin etenkin että perhe jätti mut oman onneni nojaa, apuakaan en aina ole saanut vaikka olen pyytänyt heiltä.
Kurssin aikana aloin näkemään selvemmin miten päädyin aina parisuhteisiin, jossa en ollut tärkeä, joissa mua manipuloitiin ja koitin taipua mutkalle jotta miellyttäisin toista, joissa yritin aina korjata tilanteet ja olla kannattelija. Ja lopulta suhteet päättyivät aina siihen, että mut hylättiin ja usein mua petettiin. Aloin kurssin myötä myös pohtia rakastinko ikinä näitä miehiä todella. Tuskin, tai sitten rakkaus on aika rumaa. Taisin vain ihastua siihen että muhun ihastuttiin ja sotkin sen rakkauteen.
Näiden muutaman eronjälkeisen vuoden aikana olen kuulostellut itseäni, ollut sinkkuna omasta tahdostani, opiskellut alaa jota olen pitkään pohtinut vielä opiskelevani, kasaillut itseäni uudelleen ja löytänyt uudenlaista rauhaa, mutta kuitenkaan en ole osannut käsitellä syviä ongelmiani. Niitä syitä miksi olen jäänyt samaan luuppiin pyörimään. Miksen saa manifestoitumaan unelmiani (koska toimin täysin niitä vastaan). Miksen pääse elämässä eteenpäin vaikka muut ystävät mennä huristelevat "voitosta toiseen", menevät kihloihin ja naimisiin, hankkivat lapsia ja muuttavat toisiin kaupunkeihin, lomailevat pariskuntina jne.. Uudenlainen tunne on kiusannut mua tänä vuonna, kateus.
Tämän kurssin ansiosta tiedän paremmin mikä ja siis mikä kaikki asiat minua on "riivannut". Kurssista on ollut valtavasti apua, muutos toki tapahtuu hitaasti mutta se että nyt tiedostan ja huomaan näitä asioita, mahdollistavat varmasti sen että voin valita ja toimia jatkossa toisin. Yhdellä videolla sanoit "se mikä tuntuu musta oikealta, on oikein" iskostui jonnekin syvälle ja liikautti jotain minussa.
Kiitos vielä tästä kurssista, käyn sitä varmasti vielä läpi kunnes alusta sulkeutuu. Minulla on muutamia kirjojasi myöskin, mutta tällainen kurssimainen oppimisen muoto tuntuu uppoavan minuun paremmin kuin pelkkä kirjoitettu teksti. Liityn varmasti myös muille kursseillesi. Sulla on kiva tyyli kertoa ja saat ilmaistua asiat selkeästi ja sellaisella helposti lähestyttävällä otteella. Maanläheisesti :)"
"Kiitos tämä auttaa paljon. Elämä on ihan erilaista turvasta käsin rauhoittaa ja alkaa ymmätämään itseään, sitä levotonta oloa."
"Olen Turvassa-verkkokurssillasi ja saanut siitä valtavasti tietoa rakentaa turvaa. Kiitos siis sinulle, että olet luonut tämän kurssin! Olen nauttinut tehdessäni äänitteitäsi 2-3 kertaa päivässä jo miltei kuukauden ajan. Siitä on tullut arkeni ja uupumuksesta palautumiseni yksi ydintyökalu.
Sinun avullasi olen oppinut, että turva syntyy hermoston rauhoittumisen kautta. Se on ollu valtava oivallus! Olen kiitollinen, että kannustat kurssilla rauhoittamaan hermostoa konkreettisesti ja kerrot miten usein sitä voisi tehdä ja kannustat tekemään rauhoittavia aktiviteetteja putkeen. Se on oivalluttanut minua ja kannustanut lisäämään päiviini todella paljon runsaammin rauhoittumista. Olen käynyt tätä ennen useita vuosia psykoterapiassa, ja kurssillasi nautin saadessani näin konkreettisia ja arkeen sovellettavia työkaluja, joita terapia ei tarjonnut. Kurssisi on ollut minulle todella hyödyllinen matkakumppani kohti turvaa ja lisännyt hyvinvointiani huomattavasti. Minulle tuo turvaa, että voin milloin vain kuunnella kurssin lohduttavia äänitteitä jos koen vaikka oloni triggeröityneeksi. Olen todella kiitollinen sinulle kurssista, Anna! Kiitos!"
"Aivan ihania nää rentoutukset ja erityisesti tuo,kun triggeröityy ihmissuhteessa "
"Lämpimät kiitokset kursista. Tulin kursille siksi kun oma tilanne on tosi vaikea, tämä kurssi auttoi rauhoittumaan ja lisääntynyt turvan tunne tuntuu tosi hyvältä. Uskallan enempi."
"Hyviä avainsanoja, jotka kolahti ja poimin. Allekirjoitan tekstin täysin. Sulautuminen ja rajattomuus on ollut minulla normi kun ei muusta tiennyt. Pitkä on matka tähän pisteeseen ja olen tyytyväinen että otan tämän kurssin nyt vastaan näillä kilometreillä. Kiitos."
"Turvassa-kurssi tuo turvaa - kirjaimellisesti. Saan työkaluja, joita voin käyttää koko loppuelämäni. Äänitteitä kuuntelemalla saa mieltä rauhoittumaan ja kierroksia laskettua. Myös fyysiset harjoitukset toimivat ja mieli rentoutuu. Elämä heittää eteen tilanteita, joissa tulee turvaton olo, ja nyt kurssin aikana pystyy hyödyntämään kurssin oppeja huomatakseen, että ne toimivat! Kurssi on kuin iso syli, mihin istahtaa turvaan ja lempeästi rauhoittua. Ihana ja tarpeellinen kurssi, kiitos Anna! "
"Minussa resonoi - Kurssi on lempeä keidas, jonne voi voi tulla muistuttelemaan ja rauhoittelemaan itseään ja jotta sisäisen turvan vahvistamisen puuhat oikeasti voisivat juurtua elämässä. On sanonta, että "asia menee kuulemattomille korville", tässä ei tapahtunut niin, vaan tätä - sydän,mieli, keho ja korvat kuuntelee mieluusti "
"Niin ihana tsemppivideo ku tuntuu, ettei mee eteenpäin. Ja tarpeellista tietoa, että vasta turvan myötä alkaa nouseen varastoitua mähmää. Onneks kerrot tämmöstä tässä, Anna".
"”Turvassa saa levätä” tämä kolahti heti alkuun Levollisuutta kohti tämä kaikki kuulostaa niin ihanalta, kiitos "
"Tämä kurssi tulee tosi tarpeeseen.Kiitos!"
"Ihanaa, kun yksi iso aspekti uskalsi tulla näkyville. Nimittäin katkeruus. Siinä samassa mm. pelkoa ja surua. Aikamoinen vankilahan se. Kiitos Anna tästä uudesta turvapaketista!"
"Oon kuunnellut monta kertaa pidempää ja lyhempää pysähtymiskuulostelua. Heräsin huomattavan paljon rennompana tänä aamuna. Hianoo."
"Niin ihanaa, tärkeää ja lempeyttävää asiaa, ja etenkin tuolla videolla kerroit jotenkin tosi selkeyttävästi, ihan uudella tavalla nyt aukesi tämä kaikki. <3 <3 <3 Syvästi kiitos Anna! <3"
"Iso kiitos vastauksestasi ja mulla tuli itku ensimmäisen kappaleen viimeisten lauseiden aikana. Koin tulleeni niin validoiduksi sekä kuulluksi,että meni tosi syvälle "
"Kiitos! Nyt ymmärrän omaa käytöstäni ihmissuhteissani ja miksi olen löytynyt niin usein narsistisen ihmisen rinnalta. Moni on kutsunut minua vahvaksi persoonaksi, vaikka olen kokenut juuri päinvastoin. Tässäpä tuli syy kokemuksille. Olen kaivannut juuri näitä neuvoja, mitä asialle voi tehdä, etten jatkuvasti kompuroisi samoissa suosilmäkkeissä. Matka on jo hyvällä alulla :)"
Kenen kanssa?
Olen Anna, kirjojen Sydänjuttu, ja Sydänjuttu Tehtäväkirja ja Sydänvoimaa muutokseen kirjoittaja. Olen terapeuttinen valmentaja, kirjailija, elämästä nautiskelija ja luova seikkailija. Pidän asiakasvastaanottoa, kursseja ja retriittejä.
Sisäisen turvan taidot ovat mullistaneet oman elämäni ja ihmissuhteeni; ne ovat tunne- ja ihmissuhdetaitojen perusta. Kun oma turvani vahvistui, aloin uskaltaa seikkailla elämässä ja toteuttaa unelmiani. Kun turvan vahvistuminen on syventynyt, myös ihmissuhteeni ovat muuttuneet.
Luovuuteni virtaa vapaasti, luotan elämään ja osaan auttaa itseäni haasteiden keskellä. Uskallan tarvita, antaa ja vastaanottaa. Osaan rajata ja toimia muita miellyttämättä sen mukaan, mikä itselleni on hyväksi ja mihin sydämeni kutsuu. Sisäinen turva on voimauttanut erillistymään ja kulkemaan omaa eheytymis- ja kasvumatkaani superherkkänä empaatikkona suorittamatta ja lempeästi.
Suuri osa kurssin annista on sellaista, mitä olen löytänyt, yhdistänyt, koonnut ja luovasti ja intuitiivisesti ymmärtänyt työni kautta. Ammennan eri psykologian ja ihmistuntemuksen, tietoisuuden ja tutkimuksen alueista ja käytän työn pohjana kiintymyssuhdeteoriaa, neuropsykologiaa, syvyyspsykologiaa, viisausperinteitä, intuitiivista tunneälyäni, reissussa rähjääntyneisyyttäni ja sen myötä kypsymistä sekä sielun perspektiiviä. Kurssin sisältö on oma uniikki, toimiva otteeni turvan vahvistamiseen itsesi kanssa ja ihmissuhteissasi.
Sisäisen turvan taidot ovat erityisen tärkeitä epävakaisessa, muuttuvaisessa maailmassa jotta voimme ohjautua sydämen kautta. Ne ovat henkisen ja psyykkisen eheytymisen perusta. Ilman sisäistä turvaa ei oikein voi voida syvästi hyvin - mutta usein emme ole oppineet turvan taitoja ja luulemme, että meissä on jotakin vikaa. Erityisesti meille suomalaisille sisäisen turvan taidot alkavat purkaa kantamaamme sukupolvelta toiselle periytynyttä tunnetraumaa.
Muut verkkokurssini Olet parasta mitä sinulle on tapahtunut, Lähelle - kohti rakkaudellisia ihmissuhteita ja Kohti sydämen unelmia ovat olleet tosi rakastettuja. Niiden sivuilta löydät myös palautteita muilta kursseiltani. Pidän kursseja, retriittejä ja vastaanottoa yksityisasiakkailleni - rakastan työtäni ihan sielun pohjasta. Minulla on syvä, sisäsyntyinen intohimo jeesailla kohti voimautumista, sen löytämistä kuinka voisimme voida ihan mahdollisimman hyvin elämässä. Olen käytännönläheinen ja koen olennaisena, että olen itse integroinut sen mitä opetan, ja että se mitä ja kuinka opetan toimii oikeasti käytännössä <3
Miten ja milloin?
Sinulla ei tarvitse olla aiempaa kokemusta itsesi kanssa työskentelystä - tai voi olla, että olet jo kulkenut hyvän tovin itseesi tutustumisen matkaa. Olet lämpimästi tervetullut kurssille sellaisena ja siinä kohtaa matkaasi kuin olet. Et ole liian nuori etkä liian vanha.
Kurssi sisältää myös mahdollisuuden jakaa kokemuksia ja oivalluksia muiden kurssilaisten kanssa. Myös minä kurssin järjestäjänä kommentoin, vastaan kysymyksiin ja elän mukana.
Saat kurssin kokonaisuudessaan käyttöösi heti, kun se alkaa tiistaina 3.9. Vahvistus ilmoittautumiseen ja kirjautumisohjeet tulevat meilitse Campwireltä - katsothan myös roskapostit, jos sähköpostia ei kuulu.
Voit käydä kurssia omaan tahtiisi 31.12. 2024 asti - eli aikaa on tosi runsaasti. Voit ilmoittautua kurssille koko syksyn ajan; kurssin käymiseen kannattaa kuitenkin varata muutama viikko.
Kurssin voi hommata myös lahjaksi meilaamalla minulle: annaulrikataipale@gmail.com
Kurssin hinta 59e.
Ilmoittaudu ja maksa kurssi yhdessä tai useammassa erässä täällä
Lämpimästi, ihanasti, koko sydämestäni tervetuloa!
Pidän kurssin auki kerran vuodessa, ja 28.2. starttaa uusi kierros. Verkkokurssi tunteiden ja niiden viestien tunnistamiseen, himmaavasta häpeästä ja toksisesta syyllisyydestä eheytymiseen, rajaamiseen ja lempeään ja voimauttavaan itsensä kannatteluun. Tunnetaidot ovat olennainen osa läheisriippuvuudesta eheytymistä, toimivia ihmissuhteita ja hyvinvointia - aikuisuuden taitoja joista suurin osa meistä ei saanut varhaisissa vaiheissaan.
Originaali itsensärakastamisen verkkokurssi. Lähde liikkeelle tästä, jos olo on lintassa, jos yhteys itseen on hukassa ja kaipaisit voimautumista ja parempaa oloa itsesi kanssa.
22e / osa tai 44e molemmat tallenteet (norm. 44 / 88e)
Tämä kurssi on livewörkshopin tallenne, n. 2 h 45 min. asiaa.
Tallenteet saat hommattua itsellesi meilaamalla: annaulrikataipale@gmail.com
Jos sydäntäsi kutsuu, lämpimästi tervetuloa syventämään rakkaudellista yhteyttä itseesi verkkokursseilleni. Ne ovat voimauttavia, ei-suorittavia, syvästi oivalluttavia, rakkaudellisuuteen kutsuvia. Sinulla on runsaasti aikaa käydä kurssia tai kursseja omaan tahtiin suorittamatta. Jos haluat vain tehdä kurssien mielikuvamatkoja / mediteerauksia, salli itsellesi se. Tai jos haluat syväsukeltaa, sitten mennään niin <3
Kaipaisit enemmän yhteyttä ja läheisyyttä kumppanisi kanssa? Haet kosketusta, katsetta, rauhallista yhdessäoloa, syvää keskustelua? Mitä enemmän lähestyt, sitä enemmän toinen loittonee.
Kun parisuhteessa aktivoituu turvattomuuden kehä, toinen vähän jahtaa ja toinen vipeltää etäämmälle. Se on tuttu emotionaalinen maasto jossa yritetään päästä turvaan, mutta toimitaan pelon ja vanhojen mallien ohjaamana. Tällaisessa suhteessa tai dynamiikassa on kaksi, jotka pelkäävät emotionaalista läheisyyttä. Läheisyyttä pelkää myös hän, joka jahtaa ja tekee kaikkensa, että yhteyttä ja läheisyyttä olisi. Jos hän ei olisi turvaton vaan ihan rauhassa itsessään, hän ei jahtaisi.
Turvaton kiintymystyyli tarkoittaa juuri pelosta ohjautumista - ja sitä voi oppia eheyttämään suhteissa. Turvaton kiintymys on opittu malli ja toistettu dynamiikka, ei persoona, identiteetti tai kohtalo. Kyse on vain siitä, että sisäisen turvan täytyy vahvistua jotta uskaltaa olla aidossa läheisyydessä. Yleensä kaikki kyllä tietoisessa mielessään haluavat sitä, mutta vanhat haavat (usein jo varhaisista vaiheistamme) aiheuttavat tunnistamatonta läheisyyden pelkoa. Silloin syntyy jahtaajan ja vetäytyjän dynamiikka, joka voi olla kamalan kivulias.
Usein kumpikin osapuoli sanoo (ja tarkoittaa) haluavansa läheisyyttä, mutta taktiikat sitä kohti ovat päinvastaiset. Jahtaajan kiihkeys triggeröi pelkoa ja ahdistusta siinä joka vetäytyy. Se tuntuu intensiiviseltä ja vaativalta ja herättää vetäytyjässä riittämättömän olon. Hän hakeutuu turvaan sinne, missä ei vaadita eli omaan, kontrolloituun tilaansa. Ja se, joka kiihkeästi hakee yhteyttä kokee yhtä lailla olevansa riittämätön, kun ei saa kumppaniinsa yhteyttä vaan tämä tuntuu sitä karttavan.
(Huom. Ilmaisut "Jahtaaja" ja "Vetäytyjä" kuvastavat turvattomasti kiintyneiden ristiriitaista ja välttelevää kiintymystä eli dynamiikkaa, eivät kenenkään persoonaa - käytän tässä näitä ilmaisuja asian selkeyttämiseksi).
Usein jahtaaja ylittää omat rajansa mennen tullen yrittäessään luoda yhteyttä. Hän karsii omista menoistaan ja tarpeistaan ja on alistumisensa vuoksi yhä vaativampi, vihaisempi ja kärsimättömämpi välttelevää kohtaan. Suhteen loittoneva osapuoli aistii tämän ja yrittää pitää rajoistaan kiinni usein kontrolloimalla sen sijaan että osaisi sanoittaa omia tarpeitaan suoraan. Häntä saattaa alitajuisesti potuttaa alistujan kiltteys, eikä koe olevansa turvassa. Jahtaajaa potuttaa vetäytyjän kylmyys tai välinpitämättömyys. Usein hommelissa on hienosti projisoituneena suhde jompaan kumpaan omaan vanhempaan - dynamiikka on varhaisista vaiheista itselle tuttu. Silloin kumpikin kokee dynamiikassa turvattomuutta ja tunnetta siitä, että suhteessa ei ole tilaa ja lupaa omiin tarpeisiin.
Tie kehästä ja dynamiikasta ulos on oppia sisäistä vanhemmuutta eli mm. luomaan itselleen turvaa sen sijaan että sälyttää sen kumppanin tai suhteen tehtäväksi. Opimme silloin ulos vanhasta mallista. Jahtaaja voi oppia orientoitumaan omista rajoista ja tarpeista käsin - juuri niistä asioista, mistä hän kokee katkeruutta vetäytyjälle. Vetäytyjä voi oppia sanoittamaan tarpeitaan ja tunteitaan, tulemaan kohti ilman pelkoa nielaistuksi tulemisesta.
Jahtaajan on superhyvä nähdä, että yhteydenluomisvimma oikeastaan estää yhteyttä - niin käänteisintuitiiviselta kuin se kuulostaakin. Hän on priorisoinut kumppaninsa yhteyden antajaksi, vaikka oikeastaan olennaisinta olisi antaa yhteyttä itselle ja omille rajoille. Jahtaajalle lempeää hoivaa on pysähtyä oman ahdistuksensa ja pelkojensa ääreen ja rajata omista tarpeistaan käsin. Ei loukkaantuneisuuden ja uhrimarttyyriuden kautta vaan niin, että kultivoi omaa elämäänsä, muita ihmissuhteitaan ja sisäistä turvaansa. Alkaa sanoa ei ja esittää toiveita. Passivoituu yhteyden luomisen suhteen ja katsoo mitä suhteessa / toisessa osapuolessa tapahtuu. Jotta näin voi tehdä, tarvitaan hyviä työkaluja oman hermoston rauhoittamiseen ja tunneyhteyteen.
Olennainen kysymys jahtaajalle on, mikä läheisyydessä pelottaa? Miksi on vaikeaa sallia (syvällä sisimmässään) kokemusta läheisyydestä ilman, että sen eteen pitää ponnistella ihan hurjana?
Olennainen kysymys vetäytyjälle on, kuinka omia tarpeitaan ja tarvitsevuuttaan voisi oppia kunnioittamaan ja ilmaisemaan ilman, että niitä tarvitsee ansaita? Kuinka läheisyyttä ja etäisyyttä voisi säädellä ilman kontrollia, turvallisten rajojen kautta? Kuinka voisi olla lähellä ja samalla nadlata nielaistuksi ja hylätyksi tulemisen pelkoja?
Usein muutos tekee tilaa välttelevälle ottaa koppia yhteydestä ja läheisyydestä. Silloin myös ristiriitaisesti kiintynyt voi nähdä, onko toisella osapuolella oikeasti tunnetasolla tarpeeksi annettavaa. Jahtaaja ei enää ota asiaa niin henkilökohtaisesti vaan voi kuulostella ihan rauhassa, täyttyvätkö omat läheisyyden ja yhteyden tarpeet suhteessa riittävästi.
Jos tunnistat jahtailevasi:
Rajaa. Kuulostele tarpeitasi ja tunteitasi, mutta sen sijaan että yrität saada ne kumppanisi toimesta kuulluksi, tee itsellesi ja omille puuhillesi tilaa. Rajaaminen voi tarkoittaa selkeämpiä pelisääntöjä tapaamisten suhteen.
Tee ihania juttuja, jotka ravitsevat kokemustasi arvostasi ja rakastettavuudestasi. Ei ole kumppanisi määritettävissä, kuinka yhteyden, läheisyyden ja rakkauden arvoinen olet. Anna noita asioita itsellesi muiden ihmisten ja täyden elämäsi elämisen kautta.
Passivoidu hiukan yhteyden ja läheisyyden luomisen suhteen - anna kumppanillesi tilaa ja aikaa tehdä aloitteita.
Jos kumppanisi ei tee mitään tai anna itsestään vaan kontrolloi, arvioi suhdetta uudelleen. Mitä enemmän ponnistelet, sitä enemmän vedät puoleesi ponnisteltavaa. Olet rakkaudellisen kohtaamisen arvoinen ilman, että sinun täytyy ponnistella. Sellainen kumppanuus on ihan mahdollista (kenties myös nykyisen kumppanisi kanssa).
1. Itsearvostus - me niiiiiin saamme tutkia elämässä sitä, mihin sydän kutsuu - sydämen kutsut kuuluvat kaikille
Ei tarvitse tietää, mitä kohti on menossa, eikä itseensä ei tarvitse jotenkin hulluna "uskoa". Ei tarvitse olla valmis, ennen kuin voi lähteä liikkeelle. Olennaista on lähteä jostakin niin pienestä, sydäntä ravitsevasta kohti sisimpiä kutsujaan, että se tuottaa iloa eikä painetta. Itsearvostus alkaa kasvaa, kun me suomme itsellemme hyvää. Jos unelmoit omasta pihasta ja puutarhasta, aloita parvekekukista tai keittiöyrteistä.
2. Koko kuvaa ei tarvitse eikä usein voi nähdä kerralla, vaan yksi "lyhtypylväs kerrallaan" - intuitio näyttää aina seuraavan, pienen askelen eteenpäin
Olennaista on oppia tarttumaan siihen, mitä intuitio ehdottaa eikä vähätellä sitä. Sydän tietää niin paljon sellaista mitä mieli ei vielä voi nähdä eikä tietää. Eikä sydämen ja järjen tarvitse olla ristiriidassa; kumpaakin tarvitaan. Usein pelko lanaa sydämen yli ja kutsumme sitä "järjen ääneksi", vaikka se on ihan vaan pelkoa ja itsemme himmaamista. Pelkoa voi oppia valjastamaan käyttövoimaksi.
3. Itsepäinen luottamus - kaikki mitä ilmaantuu, palvelee unelman toteuttamista ja siihen kasvamista
Kaikki matkan varrella ilmaantuvat tunteet ja kokemukset avaavat sydäntä / muovaavat hermostoa kannattelemaan yhä isompaa volyymia energiaa - meidän unelmissa on lopulta kyse aina unelmista ja energiasta. Joskus me hokataan, että me saatiin jotain ihan muuta kuin alunperin luultiin lähtevämme hakemaan, ja että kaikki meni kuitenkin just jetsulleen.
4. Kaikki tunteet matkan varrella kuuluvat asiaan
Saa tuntea pelkoa, arvottomuutta, epävarmuutta, häpeää - paradoksi on se, ettei meitä tee onnelliseksi kiva ja helppo ja se, että unelma toteutuu naks vaan, vaan kliseisesti juuri se matka. Tunnetaitojen oppiminen auttaa ihan valtavasti unelmiaan kohti kulkemisessa.
Bonukset:
Rehellisyys ja totuudellisuus omalle sydämelle: kuinka edistän unelmaani SAMALLA kun huolehdin siitä, että myös pöytä tulee pöytään. Unelmat etenevät vain, kun niihin sitoutuu.
Asiat etenevät usein hitaammin kuin haluaisimme ja menevät eri tavalla kuin mieli ajatteli, ja usein näemme vasta jälkikäteen, miksi on hyvä niin.
Unelmat-minionlinewörkshoppi ke 19.6. klo 18-20:30 Zoomissa
Jos sua inspiroisi tulla availemaan selkeyttä, seuraavia steppejä spesifejä unelmia kohti tai kuulemaan sydämesi kutsuja, superlämpimästi Unelma-minionlinewörkshoppiin. Pidän sen Zoomissa 19.6. klo 18-20:30. Sessiosta saa tallenteen jos ei pääse livenä mukaan ja muutenkin, hinta 44e. Ilmoittautuminen meilitse: annaulrikataipale@gmail.com
Elämäni on vahvasti sitä, että avaudun sydänkutsuilleni ja kuljen niitä kohti. On ihan luonnollista, että meidän sydänjutut uusiutuvat ja intuitio kutsuu pieniin ja isoihin unelmiin koko ajan. Kyllä, nytkin vaikka kukkaronnyörit siellä ja täällä kiristyvät. (Ajat, joina olen mennyt syvästi uusia unelmiani kohti ovat usein olleet sellaisia, että käytössäni on ollut vähemmän rahaa).
Tarkoitan virtauksessa elämistä, en sitä että me jahdataan juttuja, jotka ehkä näyttävät hyvältä tai joiden me uskotaan tekevän meidät onnelliseksi. Mutta joskus meidän kenties täytyy niitä vähän jahdata havaitaksemme, että eiku hetkinen, siis eihän tää nyt tunnukaan siltä mitä luulin, ja mitäs sydän oikeasti kaipaa.
Meillä kaikilla on ihanuusjuttuja, jotka kutsuvat; haave pihaterassista, siitä että oppisi kutomaan villasukat, jonkin harrastuksen uudelleen aloittamisesta, siitä että kesälomalla ei tarvitse tehdä mitään, ihanasta reissusta.
Loppujen lopuksi unelmien alla on tunteita joita kaipaamme. Emme välttämättä oikeasti tarvitse jännittävää reissua safarille vaan paljon mehevämmältä voi tuntua oman puutarhan riippukeinussa kahvin siemailu ja lukeminen. Ja joskus me juuri nimen omaan kaivataan sitä, että meidän elämässä tapahtuu isompi muutos tai hommeli; sydän kutsuu erilaista olemista, syvempää itsen toteuttamista, sydänjuttuja kohti.
Aika usein tulee “järjen ääni” vastaan, ja me pistetään hommat suppuun. Itsekin aikoinaan uskoin, että unelmoimani asiat ovat ehkä muille mahdollisia, mutta ei mulle.
Olen toteuttanut ihan valtavasti unelmiani, muun muassa:
Luonut itselleni uuden, ihanan ammatin - vaihdoin alaa ihan tyystin
Kirjoittanut 3 kirjaa (ja uutta on tulossa)
Matkustanut ympäri maailmaa - ja nauttinut niin paljon
Käynyt kursseilla, retriiteillä ja wörkshopeissa, jotka ovat syvästi kutsuneet
Hommannut ihanan, oman kodin - juuri unelmanilaisen
Avautunut elämän ihanalle runsaudelle
Löytänyt ihania ihmissuhteita
Luonut itselleni oman näköiseni ja oloiseni elämän ja arjen
Ennen kaikkea olen opetellut ja jalostanut taitoja, joita näiden juttujen toteuttamiseen tarvitaan. Ja nyt jos ärsyttää tuo mun listani että mitä se siinä kehuskelee (eikä haittaa, jos tulee sellainen olo - tai saatat myös olla inspiroitunut), sanoisin myös, että sydänkutsujaanhan ei kannata seurata ellei ole valmis kokemaan epävarmuutta, pelkoa, häpeää, pihalla olemista, syyllisyyttä ja niin edelleen - todella haastavia fiiliksiä ja asioita.
Puhun manifesteerauksesta ja elämän luomisesta työssäni, ja unelmista puhuessani tarkoitan vielä enemmän käytännössä asioita kohti menemistä. Se kysyy meiltä ihan hirveästi lempeyttä ja itsearvostusta - myös, jotta jaksaa jatkaa niiden vaikeiden tunteiden ja kaikenlaisten vaiheiden läpi.
Toteutan jatkuvasti kaikenlaisia unelmia. Aloitin ratsastuksen uudestaan pitkän tauon jälkeen - se on ollut mahtavan ihanaa ja ravitsee muitakin sydänjuttuja. Teen sitä sen mukaan, kuin on varaa juuri nyt. Hetki sitten bongasin uudestaan yhden ihanan pikku kylpylän, jonne menemisestä olin haaveillut vuosia. Vien itseni sinne juhlapäivänäni. Allekirjoitin juuri uuden kustannussopimuksen. Piirrän ja maalaan enemmän, koska se on kutsunut sydäntäni - ja nyt olen sitoutuneempi asiaan.
Toteutan parhaillaan myös kahta isoa sydänkutsua; ei mitään hajua mihin ne vievät, ja välillä olen jarruttanut, epämääräisesti ämpyillyt, tuntenut olevani hukassa ja kokenut lamauttavaa pelkoa, epäonnistuneisuutta ja arvottomuutta. Nuo olot ja tunteet eivät ole mikään harhapolku, vaan ihan juuri itse se polku.
Osaan käyttää unelmiin ja kasvuun liittyvien vaiheiden työkaluja ja navigoida (ja räpeltää) vaikeiden juttujen läpi. Uskon unelmiini (enimmäkseen - joinakin hetkinä en usko yhtään). Tiedän, että kaikki tunteet kuuluvat asiaan. En anna pelon viedä itseäni suppuun vaan valjastan sen käyttövoimaksi. Osaan käyttää spesifejä työkaluja päästäkseni eteenpäin. Osaan virittyä ja visioida sellaista, mitä ei “vielä ole olemasskaan”, hiljentää muut äänet ja sinnikkäästi ravita omia energioitani. On ihan oma taiteenlajinsa hiljentää niittaavat projektiot toisilta (eikä niitä juuri enää ilmaannu, kun ymmärtää mistä on kyse). Osaan ottaa oikeita riskejä oikeissa kohdissa ja kuulla elämän virtausta.
Monesti tulkitsemme elämän merkkejä “väärin” - katsomme asioita arvottomuuden kautta ja jäämme vähän siihen jumiin. Esimerkiksi saatamme jäädä masisjumiin, kun jokin virtaus tyrehtyy tai ei hitsi saada mitään työpaikkoja joita haetaan - vaikka ei olla oltu esimerkiksi rehellisiä siitä, että no oikeastaan mun sydänkutsu ei enää olekaan sellainen työpaikka jota olen hakenut, vaan jokin ihan muu.
Erityisesti aikoina, kun jokin huolettaa, tulevaisuus näyttää epämääräiseltä ja meissä herää turvattomuutta, me ollaan alttiita parille jutulle:
Siihen, että me alitajuisesti laitetaan energiamme suppuun - eli pienennetään omaa virtaustamme (eikä silloin oikein liikuta unelmiamme kohti)
Siihen, että me valahdetaan vanhoihin tuttuihin emotionaalisiin tunnemaastoihin ja selviytymiseen; itsemme niittaamiseen, megahuolehtimiseen, voimattomuuteen, jumiin, näköalattomuuteen tai ilottomuuteen.
Kaikenlaista tällaista näyttäisi oleva hyvin ymmärrettävästi yleisilmapiirissä leijailemassa juuri nyt. Eikä ihme - kaikki talouden ja hampaiden kiristely aiheuttaa pelkoa eli turvattomuutta, ja siihen voi jäädä jumiin. Voi alkaa tuntua, ettei voi ihan luottaa tulevaan. Ja se vetää meidän energian vielä enemmän suppuun.
En voi korostaa kyllin, että uskaltaakseen unelmoida ja voidakseen ottaa askelia sydämen kutsuja kohti, tarvitsee olla toimiva suhde pelkoon. Ja toinen juttu: tarvitsee olla toimivahko suhde siihen, mitä ei vielä voi nähdä. Unelmoiminen on energiansa avaamista tietoisesti, sydänintuition kuulemista ja TOIMINTAA.
Rakastan sparrata kaikkea tätä intuitiivisesti asiakkaideni kanssa, inspata ja opettaa kaikkea sitä, mitä käytännössä olen itse oppinut ja teen unelmiani toteuttaessani.
Jos sua inspiroisi tulla availemaan selkeyttä, seuraavia steppejä spesifejä unelmia kohti tai kuulemaan sydämesi kutsuja, superlämpimästi Unelma-minionlinewörkshoppiin. Pidän sen Zoomissa 19.6. klo 18-20:30. Sessiosta saa tallenteen jos ei pääse livenä mukaan ja muutenkin, hinta 44e. Ilmoittautuminen meilitse: annaulrikataipale@gmail.com
Sessiossa on mahdollisuus saada multa sparrausta liittyen omaan tilanteeseen / unelmiinsa.
Session sisältö about:
Suunnan kirkastaminen
Mitä tehdä peloille ja jumeille
Mitä tehdä, jos ei tiedä mitä haluaa
Mitä tehdä, jos et tiedä mistä aloittaa
Mitä tehdä, jos epäilet kykyjäsi - ja vähän kaikkea
Unelmien toteuttamisen megayleiset kompastuskivet - mikä kaikki pistää energiamme suppuun ja mitähän tehdä
Unelmien toteuttamisen olennaiset työkalut (turva, oman energian ohjaaminen, “oikeat” askeleet, elämän virtauksen “lukeminen”, seuraavat “lyhtypylväät”) - avataan nämä kaikki sessiossa
Täräyttelen tähän mukaan pienen inspisvideon siitä, kuinka kateuden tunteista ja vertailusta voi (ja kuuluisikin, tavallaan) voimautua.
Ihanasti tervetuloa unelmawörkshoppiin.
Mukana video kateuden / vertailun voimauttavasta viestistä.
Muistan hyvin ajat, kun tuntui että yhteys itseen katoili. Silloin tuntui tosi hankalalta ja vähän huonolta - yritin kovasti päästä takaisin yhteyteen, joka puolestaan tuntuu ihanalta ja levolliselta.
Kuulostaako tutulta?
Olen myös ihmissuhteissa kadottanut itseäni rajattomuuteen ja sietänyt tai hyväksynyt sellaista mitä en enää katselisi. Vieläkin välillä nousee surua pintaan, kun nousee muistoja menneistä tilanteista ja valinnoista ihmissuhteissa. Miten huonosti olen kohdellut itseäni antamalla kohdella itseni niin huonosti! Minua on ollut helppo syyttää ja syyllistää suhteen ongelmista, ja sitten olen hulluna työstänyt itseäni luullen, että siitä se hommeli tai konflikti on kiinni. Että toisella olisi parempi olla, jos minä olisin toisenlainen.
Viiden pisteen vihje: jos ihmissuhteessa on olo, että suhteen toimiminen ja toisen olo on itsestä kiinni, se ei ehkä ole kovin tervehenkisellä ja rakkaudellisella pohjalla. Kun yhteys itseen syvenee, vahvistuu myös kyky tehdä itseä arvostavia valintoja. Olla sietämättä shittiä ja syyttämättä itseään, kun jotakin huttua lentää tuulettimeen elämässä tai ihmissuhteissa.
Yhteyttä itseen voi ihanasti vahvistaa. En enää koe, että yhteys itseeni rakoilee enkä taistele itseni kanssa. Se EI tarkoita, etten koe hankalia tunteita tai ristiriitaisuuksia vaan sitä, etten enää jätä itseäni. Varsinkaan yhdenkään ihmissuhteen vuoksi.
En osannut aiemmin tunnistaa ja kunnioittaa kehollista oloani: tämä ei tunnu hyvältä, nyt stressaannun, nyt ahdistaa - vaan koin pikemminkin vaistomaisesti, että mun täytyy saada homma toimimaan ja kaikille levollinen mieli. Pelkäsin, että minulle ollaan vihaisia ja konfliktin äärellä luulin, että minun täytyy äkkiä fiksata tilanne.
Vasta, kun yhteys itseeni on syventynyt olen oppinut näkemään selkeämmin, mistä esimerkiksi konflikti johtuu ja mitä voin tehdä - tai voinko tehdä mitään ensinkään. Missä rajat menevät. Mikä on kontollani ja mikä ei. Joskushan esimerkiksi juurikin konflikti johtuu siitä, että nähdään eri tavalla tai on eri odotukset. Silloin puhuminen, rajaaminen ja avoimuus auttaa. Siihen tarvitaan kummankin osapuolen vastuullisuutta ja omien tunteiden tunnistamista ja kannattelua.
Joskus konflikti tai jumi johtuu siitä, ettei kerta kaikkiaan olla samalla sivulla. Se voi johtua siitä, että toinen tunnistaa paremmin tunteitaan eikä syytä, ja toinen puolestaan mielellään antaisi vastuun omista tunteistaan, kasaa niitä toisen päälle tai on reaktiivinen tunnistamatta sitä itse. Silloin ei ole kovin paljon tehtävissä, ellei toinenkin halua opetella tunneyhteyttä. Se tarkoittaa, että on kerta kaikkisen valmis sisäistämään, ettei mikään tunteemme ole muiden aiheuttamaa. Vasta silloin reaktiivisuus (mököttäminen, vetäytyminen, loukkaantuminen, marttyroiminen, manipuloiminen, hyökkääminen) alkavat hiipua.
Kun yhteys itseen vahvistuu, tunnistamme selkeämmin, mikä meille tekee hyvää, mitä tarvitsemme nyt ja mistä kenties kannattaa ottaa etäisyyttä, eikä hakata päätä seinään. Silloin juuri käytämme energiaamme tietoisiin valintoihin reagoimisen sijaan - emme yritä saada toisilta sitä, mitä voimme mehevästi antaa ja sallia itsellemme.
Yhteyteen itsen kanssa on erittäin suoria reittejä: itsen hoivaaminen, sisäisen turvan vahvistaminen ja kehonsa äärelle pysähtyminen. Kaikki näistä on oikeasti kivoja ja ihania juttuja. Mutta jos meillä on paljon arvottomuuden ja huonouden kokemusta, voi olla vaikeaa sallia itselleen tätä ihanuutta.Se nimittäin nostaa kaikki kohtaamattomat ja paetut tunteet pintaan. Tiedämme tämän alitajuisesti, ja saatamme piileksiä vaikeita tunteita kovaan työntekoon, suoriutumiseen, kiireisyyteen, pikaisempaan mielihyvään (vaikkapa lohtusyömiseen tai shoppailuun). Saatamme yrittää saada ihanuutta toisilta, ja silloin myös syytämme heitä kun meissä oleva epävarmuus, pelko, häpeä tai syyllisyys alkavat nousta esiin. Aika usein ihmissuhteissa pyöritään juuri tässä, vaikka rakkaudellisen läheisyyden edellytys on yhteys itseen.
Yhteyden vahvistuminen itsen kanssa tarkoittaa kuitenkin juuri sitä, että oppii olemaan lempeästi kuulolla kaikille tunteilleen eikä luule, että ei saisi tuntea sitä mitä juuri nyt tuntee. Tällaisen yhteyden kautta avautuu myös se kuuluisa mielenrauha, levollisuus, selkeys ja oikeastaan onnellisuuskin. Onni ei ole sitä että menee vain smuudisti eikä mikään pelota vaan sitä, että oikeasti oppii tukemaan itseään. Ihan yksinkertaisin, lempein asioin.
Alla video lempeän harjoituksen kera siitä, kuinka vahvistaa yhteyttä itseen.
Ylivastuullisuus on sananmukaisesti vähän liiallista vastuun kokemusta ja kumpuaa usein tunnistamattomasta syyllisyydestä. Se on oloa, että tässä pitäisi nyt pystyä muuttamaan asiat hyväksi, pelastaa maailma ja huolehtia että kaikilla on hyvä olla - tai ainakin vähintään itse pitäisi olla toisenlainen tai vähän parempi. Silloin kelailee herkästi aika usein mitä pitäisi, ei pitäisi, olisi pitänyt tai ei ainakaan olisi pitänyt. Ylivastuullinen pitelee herkästi lankoja käsissään, pärjäilee yksin ja kokee joutuvansa olemaan vahva - ja saattaa huomaamattaan kontrolloida tilanteita ja ihmissuhteita, koska ei luota toisten tekevän omaa osuuttaan.
Ylivastuullisuuden mekaniikka juontaa juurensa tyypillisesti varhaisiin vaiheisiimme, jossa meiltä on kenties:
a) Vaadittu paljon (esim. kiltteyttä, rauhallisuutta, kuuliaisuutta, hyvää koulumenestystä). b) Meitä on syytetty, arvosteltu, rankaistu tai kritisoitu paljon. c) Olemme lapsina altistuneet (aikuisten maailman) asioille liian varhain. d) Olemme jääneet yksin tunteidemme kanssa
Meissä alkaa yksin pärjäämisen ja -jäämisen myötä kehittyä herkästi arvottomuuden kokemus, ylivastuullisuus tai vastuun pakoileminen. Yliymmärtäminen liittyy myös ylivastuullisuuteen; monesti tämä näkyy rajattomuutena, toisten duunin tekemisenä, muiden tunteiden kannatteluna ja niin, ettei osaa ohjautua omista tunteista käsin vaan muiden kautta. Hommeliin tyypillisesti liittyy omien tunteiden, tarpeiden ja rajojen epäilemistä ja kyseenalaistamista.
Ylivastuullinen alitajuisesti usein koittaa saada ”helpotusta jostain”, esim. itseä lääkitsemällä, uhrifiiliksenä tai erinäisinä eskapistisina pläjäyksinä ja voimattomuutena, jotta saisi vähän taukoa sisäisistä ja oletetuista ulkoisista vaatimuksistaan. Eräs ihana asiakkaani kiteytti ylivastuullisuuden kokemusta mahtavasti: hän ajattelee joskus kissansakin olevan loukkaantunut, jos ei jaksa omasta mielestään leikkiä sen kanssa riittävästi. Saatamme heijastaa oman kohtuuttoman vastuuntunteemme muihin ja luulla heidän odottavan meiltä enemmän kuin he todellisuudessa odottavatkaan.
Emme oikein osaa levätä tai vastaanottaa ihmissuhteissa - ja silloin meillä usein on olo, ettemme saa mitä tarvitsemme. Usein ylivastuullinen ei ehkä osaa ihan pyytääkään tarvitsemaansa. Monesti ylivastuullinen pelkää itsekkyyttä, mutta vetää puoleensa myös dynamiikkoja, joissa tuntuu ettei toinen tee omaa osuuttaan suhteessa. Ylivastuullinen ei ehkä aina osaa myöskään antaa toiselle tilaa tehdä osuuttaan - tai osaa tunnistaa, ketkä ovat itselle sopivan vastuullisia tyyppejä.
Videolla kerron tarkemmin, mikä auttaa ylivastuullisuuteen ja millaiset keinot auttavat tunnistamaan, mikä on meidän vastuullamme ja mikä toisten, sekä miksi ylivastuullisuus lisää turvattomasti kiintyneiden lähelle-etäälle -kehää eli välttelyä ja takertumista.
""
"
"
tämä kaikki kuulostaa niin ihanalta, kiitos 
"
